Bertolt Brecht

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bertolt Brecht
Syntynyt 10. helmikuuta 1898
Augsburg, Saksan keisarikunta
Kuollut 14. elokuuta 1956 (58 vuotta)
Itä-Berliini, Saksan demokraattinen tasavalta
Ammatit näytelmäkirjailija, runoilija
Kansallisuus Itävalta
Tyylilajit eeppinen teatteri

Bertolt Brecht (syntyjään Eugen Berthold Friedrich Brecht; s. 10. helmikuuta 1898, Augsburg, Saksa – k. 14. elokuuta 1956, Itä-Berliini, Itä-Saksa) oli saksalainen näytelmäkirjailija, runoilija ja teatteriohjaaja. Hänen tunnettuihin teoksiinsa kuuluvat Kolmen pennin ooppera (yhteistyössä Kurt Weillin kanssa), Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (yhdessä Hella Wuolijoen kanssa), Äiti Peloton ja hänen lapsensa, Setšuanin hyvä ihminen ja Galileo Galilei.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämänvaiheet

Brecht syntyi Augsburgissa Baijerissa. Hänen äitinsä oli protestantti ja isänsä katolinen paperitehtaan johtaja. Brecht opiskeli lääkäriksi ja työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikaan lääkintäjoukoissa. Sodan jälkeen hän palasi lääketieteen opintoihin, mutta keskeytti ne 1921. Brechtin ensimmäinen näytelmä Baal esitettiin vuonna 1923. Siitä tuli erittäin suosittu. Vuonna 1927 Brecht alkoi lukea Karl Marxin Pääomaa, ja vuoteen 1929 mennessä hänestä oli tullut kommunisti.[1]

Hitlerin noustessa valtaan vuonna 1933 Brecht siirtyi maanpakoon Tanskaan. Natsi-Saksassa hänen näytelmänsä kiellettiin. Vuonna 1939 kun sota näytti väistämättömältä hän siirtyi Ruotsiin. Saksan vallattua Tanskan ja sen jälkeen Norjan Brecht haki viisumia Yhdysvaltoihin. Viisumipäätöstä hän odotti Suomessa toukokuuhun 1941 asti. Suomessa Brecht asui Hella Wuolijoen vieraana ja kirjoitti muun muassa näytelmän Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti Wuolijoen kanssa. Suomesta hän jatkoi Neuvostoliiton kautta Yhdysvaltoihin, jossa asettui Santa Monicaan. Hän yritti toimia Hollywood-käsikirjoittajana, mutta sai vain yhden käsikirjoituksen myytyä. Vuonna 1947 Brechtiä syytettiin amerikkalaisvastaisesta toiminnasta. Tästä Brecht kuitenkin selvisi sepittämällä syyttäjilleen puolitotuuksia.[1]

Vuonna 1949 Brecht muutti Itä-Saksaan Berliiniin. Hän otti vuonna 1950 Itävallan passin turvatakseen vapaan matkustusoikeuden. Brecht kirjoitti DDR:n järjestelmää kevyesti kritisoivia näytelmiä, jotka läpäisivät Itä-Saksan sensuurin ja saivat paljon suosiota sekä Itä-Saksassa että länsimaissa. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1956.[1]

[muokkaa] Tuotannosta

Brechtin tyylilaji on eeppinen teatteri. Hän pyrki vieraannuttamaan katsojan tapahtumista niin että katsoja ei eläydy vaan tietää koko ajan että "tämä on vain näytelmää". Näin kirjailija pääsee vetoamaan järkeen, ei tunteisiin.

Vuonna 1979 ensi-iltansa sai Ralf Långbackan ohjaama elokuva Herr Puntila och hans dräng Matti, joka oli Suomessa filmattu mutta ruotsin kielellä näytelty elokuva Brechtin kyseisestä näytelmästä. Puntilaa elokuvassa näytteli Lasse Pöysti ja Mattia Pekka Laiho.

[muokkaa] Teokset

[muokkaa] Näytelmiä

  • Baal, 1922
  • Rummut yössä (Trommeln in der Nacht, 1922)
  • Pikkuporvarihäät (Kleinbürgerhochzeit, 1923)
  • Kaupunkien viidakossa (Im Dickicht der Städte, 1924)
  • Mies on mies (Mann ist Mann, 1927)
  • Kerjäläisooppera / Kolmen pennin ooppera (Dreigroschenoper, 1928)
  • Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho (ooppera, Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny, 1929)
  • Happy End (Happy End, 1929)
  • Poikkeus ja sääntö (Die Ausnahme und die Regel, 1930)
  • Teurastamojen pyhä Johanna (Die heilige Johanna der Schlachthöfe, 1932)
  • Rouva Carrarin kiväärit (Die Gewehre des Frau Carrar, 1937)
  • Barbara Peloton / Äiti Peloton / Äiti Peloton ja hänen lapsensa (Mutter Courage und ihre Kinder, 1941)
  • Arturo Uin valtaannousu (Der Aufhaltsame Aufstieg des Arturo Ui, 1941)
  • Galileo Galilein elämä (Leben des Galilei, 1943)
  • Setšuanin hyvä ihminen (Der gute Mensch von Sezuan, 1942)
  • Švejk toisessa maailmansodassa (Schweyk im zweiten Weltkrieg, 1944)
  • Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (Herr Puntila und sein Knecht Matti, 1948)
  • Kaukaasialainen liitupiiri (Der kaukasische Kreidekreis, 1949)
  • Kommuunin päivät (Die Tage der Kommune, 1949)
  • Pakolaiskeskusteluja (Flüchtlingsgespräche, 1961).

[muokkaa] Romaanit

  • Kerjäläisromaani (Dreigroschenroman, 1934)
  • Die Geschäfte des Herrn Julius Caesar, 1957.

[muokkaa] Runoja ja esseitä

  • Hauspostille, 1927
  • Kalendergeschichten (proosaa, 1949)
  • Hundert Gedichte, 1951
  • Kirjoituksia teatterista (esseekokoelma, Schriften über Theater, 1967).

[muokkaa] Kuunnelmat

  • Das Verhör des Lukullus, 1939.

[muokkaa] Teatterikirjallisuutta

  • Brecht, Bertolt: Aikamme teatterista: epäaristotelelaisesta dramatiikasta. Helsinki 1965.
  • Brecht, Bertolt: Kirjoituksia teatterista. Suomentaneet Anja Kolehmainen, Rauni Paalanen ja Outi Valle. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja nro 14. Helsinki 1991. ISBN 951-37-0645-1 ISSN 0783-3385

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 http://www.kirjasto.sci.fi/brecht.htm

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Haikara, Kalevi: Bertolt Brechtin aika, elämä ja tuotanto. Helsinki 1992. ISBN 951-884-063-6
  • Långbacka, Ralf: Muun muassa Brechtistä: tekstejä teatterista. Tammi. Helsinki 1982.
  • Niemi, Irmeli: Nykyteatterin juuret. Teorioita, tavoitteita, saavutuksia 1900-luvun eurooppalaisessa teatterissa. Helsinki 1975.

[muokkaa] Tunnustuksia

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bertolt Brecht.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Bertolt_Brecht
Henkilökohtaiset työkalut