Bertolt Brecht
| Bertolt Brecht | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 10. helmikuuta 1898 Augsburg, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 14. elokuuta 1956 (58 vuotta) Itä-Berliini, Saksan demokraattinen tasavalta |
| Ammatit | näytelmäkirjailija, runoilija |
| Kansallisuus | Itävalta |
| Tyylilajit | eeppinen teatteri |
| Ensiteokset | Baal |
 |
|
Bertolt Brecht (syntyjään Eugen Berthold Friedrich Brecht; 10. helmikuuta 1898 Augsburg, Saksa – 14. elokuuta 1956 Itä-Berliini, Itä-Saksa) oli saksalainen näytelmäkirjailija, runoilija ja teatteriohjaaja. Hänen tunnettuihin teoksiinsa kuuluvat Kolmen pennin ooppera (yhteistyössä Kurt Weillin kanssa), Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (yhdessä Hella Wuolijoen kanssa), Äiti Peloton ja hänen lapsensa, Setšuanin hyvä ihminen ja Galileo Galilei.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Bertolt Brecht syntyi Augsburgissa Baijerissa. Hänen äitinsä oli protestantti ja isänsä katolinen paperitehtaan johtaja. Brecht opiskeli lääkäriksi ja työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikaan lääkintäjoukoissa. Sodan jälkeen hän palasi lääketieteen opintoihin, mutta keskeytti ne 1921. Brechtin ensimmäinen näytelmä Baal esitettiin vuonna 1923. Siitä tuli erittäin suosittu. Vuonna 1927 Brecht alkoi lukea Karl Marxin Pääomaa, ja vuoteen 1929 mennessä hänestä oli tullut kommunisti.[1] Tosin hän ei koskaan liittynyt kommunistiseen puolueeseen.
[muokkaa] Pakolaisvuodet
Tammikuun 30. päivänä 1933 Adolf Hitleristä tuli Saksan valtakunnankansleri ja 27. helmikuuta tapahtui Berliinin Valtiopäivätalon tuhopoltto. Seuraavana päivänä eli 28. helmikuuta Brecht pakeni perheineen Saksasta, koska hän tiesi olevansa natsien mustilla listoilla. Maaliskuulla he olivat Prahassa, Wienissä ja Zürichissä. Huhtikuussa Caronassa. Toukokuussa Weigel ja lapset matkustivat Tanskaan, Brecht lähti Pariisiin.
Natsi-Saksassa hänen näytelmänsä kiellettiin. Vuonna 1939 kun sota näytti väistämättömältä hän siirtyi Ruotsiin. Saksan vallattua Tanskan ja sen jälkeen Norjan Brecht haki viisumia Yhdysvaltoihin. Viisumipäätöstä hän odotti Suomessa toukokuuhun 1941 asti. Suomessa Brecht asui Hella Wuolijoen vieraana ja kirjoitti muun muassa näytelmän Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti Wuolijoen kanssa. Suomesta hän jatkoi Neuvostoliiton kautta Yhdysvaltoihin, jossa asettui Santa Monicaan. Hän yritti toimia Hollywood-käsikirjoittajana, mutta sai vain yhden käsikirjoituksen myytyä. Vuonna 1947 Brechtiä syytettiin amerikkalaisvastaisesta toiminnasta. Tästä Brecht kuitenkin selvisi sepittämällä syyttäjilleen puolitotuuksia.[1]
Vuonna 1949 Brecht muutti Itä-Saksaan Berliiniin. Hän anoi ja sai vuonna 1950 Itävallan kansalaisuuden turvatakseen vapaan matkustusoikeuden. Brecht kirjoitti DDR:n järjestelmää kevyesti kritisoivia näytelmiä, jotka läpäisivät Itä-Saksan sensuurin ja saivat paljon suosiota sekä Itä-Saksassa että länsimaissa. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1956.[1]
[muokkaa] Tuotannosta
Brechtin tyylilaji on eeppinen teatteri. Hän pyrki vieraannuttamaan katsojan tapahtumista niin että katsoja ei eläydy vaan tietää koko ajan että "tämä on vain näytelmää". Näin kirjailija pääsee vetoamaan järkeen, ei tunteisiin.
Vuonna 1979 ensi-iltansa sai Ralf Långbackan ohjaama elokuva Herr Puntila och hans dräng Matti, joka oli Suomessa filmattu mutta ruotsin kielellä näytelty elokuva Brechtin kyseisestä näytelmästä. Puntilaa elokuvassa näytteli Lasse Pöysti ja Mattia Pekka Laiho.
[muokkaa] Teokset
[muokkaa] Näytelmiä
- Baal, 1922
- Rummut yössä (Trommeln in der Nacht, 1922)
- Pikkuporvarihäät (Kleinbürgerhochzeit, 1923)
- Kaupunkien viidakossa (Im Dickicht der Städte, 1924)
- Mies on mies (Mann ist Mann, 1927)
- Kerjäläisooppera / Kolmen pennin ooppera (Dreigroschenoper, 1928)
- Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho (ooppera, Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny, 1929)
- Happy End (Happy End, 1929)
- Poikkeus ja sääntö (Die Ausnahme und die Regel, 1930)
- Teurastamojen pyhä Johanna (Die heilige Johanna der Schlachthöfe, 1932)
- Rouva Carrarin kiväärit (Die Gewehre des Frau Carrar, 1937)
- Barbara Peloton / Äiti Peloton / Äiti Peloton ja hänen lapsensa (Mutter Courage und ihre Kinder, 1941)
- Arturo Uin valtaannousu (Der Aufhaltsame Aufstieg des Arturo Ui, 1941)
- Galileo Galilein elämä (Leben des Galilei, 1943)
- Setšuanin hyvä ihminen (Der gute Mensch von Sezuan, 1942)
- Švejk toisessa maailmansodassa (Schweyk im zweiten Weltkrieg, 1944)
- Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (Herr Puntila und sein Knecht Matti, 1948)
- Kaukaasialainen liitupiiri (Der kaukasische Kreidekreis, 1949)
- Kommuunin päivät (Die Tage der Kommune, 1949)
- Pakolaiskeskusteluja (Flüchtlingsgespräche, 1961).
[muokkaa] Romaanit
- Kerjäläisromaani (Dreigroschenroman, 1934)
- Die Geschäfte des Herrn Julius Caesar, 1957.
[muokkaa] Runoja ja esseitä
- Hauspostille, 1927
- Kalendergeschichten (proosaa, 1949)
- Hundert Gedichte, 1951
[muokkaa] Kuunnelmat
- Das Verhör des Lukullus, 1939.
[muokkaa] Teatterikirjallisuutta
- Aikamme teatterista: Epäaristotelelaisesta dramatiikasta. (Schriften zum Theater: Über eine nicht-aristotelische Dramatik, 1963.) Valikoinut Sigfried Unseld. Suomentanut Max Rand. Forum-kirjasto 11. Helsinki: Tammi, 1965.
- Kirjoituksia teatterista. Suomentaneet Anja Kolehmainen, Rauni Paalanen ja Outi Valle. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja nro 14. Helsinki: VAPK-kustannus, 1991. ISBN 951-37-0645-1.
[muokkaa] Näytelmien suomennoksia
- Galilein elämä: Näytelmä. (Leben des Galilei, kirjoitettu 1939, ensiesitys 1943, toinen versio 1947.) Suom. Ritva Arvelo. Otava, 1982. ISBN 951-1-05655-7.
- Äiti Peloton ja hänen lapsensa. (Mutter Courage und ihre Kinder, 1941.) Suom. Elvi Sinervo. Otava, 1975. ISBN 951-1-01999-6.
[muokkaa] Tunnustuksia
- Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto vuonna 1954
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Haikara, Kalevi: Bertolt Brechtin aika, elämä ja tuotanto. Helsinki 1992. ISBN 951-884-063-6
- Långbacka, Ralf: Muun muassa Brechtistä: tekstejä teatterista. Tammi. Helsinki 1982.
- Niemi, Irmeli: Nykyteatterin juuret. Teorioita, tavoitteita, saavutuksia 1900-luvun eurooppalaisessa teatterissa. Helsinki 1975.
