Vladivostok

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladivostok
Владивосто́к
Näkymiä Vladivostokista
Näkymiä Vladivostokista
Vaakuna
Vaakuna
Primorjen aluepiiri Venäjällä, alla kaupungin sijainti aluepiirissä
Primorjen aluepiiri Venäjällä, alla kaupungin sijainti aluepiirissä

Vladivostok

Koordinaatit: 43.115°N, 131.884°EKoordinaatit: 43.115°N, 131.884°E

Valtio Venäjä
Subjekti Primorjen aluepiiri
Perustettu 1860
Kaupungiksi 1880
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 331,16 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 592 034
Aikavyöhyke UTC+11
Näkymä Vladivostokiin
Toinen näkymä kaupunkiin

Vladivostok (ven. Владивосто́к) on kaupunki Venäjän kaukoidässä Tyynenmeren rannalla, lähellä Pohjois-Korean ja Kiinan rajaa. Se on Primorjen aluepiirin hallinnollinen keskus[2] ja Venäjän Tyynenmeren laivaston kotisatama.[3] Kaupunkiin johtaa rautatie Moskovasta ja sitä palvelee Vladivostokin kansainvälinen lentoasema.

Aluepiirin paikallishallinnossa kaupunki muodostaa Vladivostokin kaupunkipiirikunnan, joka on paikallishallinnon ylemmän tason yksikkö. Kaupungin asukasluku oli 592 034 vuonna 2010, kaupunkipiirin kaikki asukkaat mukaanlukien 616 807.[1]

Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheinen taulukko kuvaa Vladivostokin väkiluvun kehitystä vuosina 1959–2010. Vertailuna tsaarinajan vuoden 1897 väkiluku.[4]

Vuosi Vladivostokin
asukasluku
1897 28 933[4]
1959 290 608[5]
1970 440 889[6]
1979 549 789[7]
1989 633 838[8]
2002 594 701[9]
2010 592 034[1]
(kaupunkipiiri 616 807)

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladivostok sijaitsee entisellä Itä-Mantšurian alueella, joka kuului aikaisemmin Kiinalle mutta joka liitettiin Venäjän alueisiin vuonna 1860.[10] Jo vuonna 1860 kaupungin paikalle perustettiin sotilastukikohta ja pari vuotta myöhemmin satama. 1880-luvulla siitä tuli merkittävä vientisatama ja kaupungin merkitys kasvoi. Vuonna 1932 siitä tuli Neuvostoliiton Tyynenmeren laivaston päätukikohta. 1930-luvun lopulla ja 1940-luvulla kaupungissa ja sen lähistöllä oli useita NKVD:n pakkotyöleirejä.[11][12] Ulkomaalaisia ei päästetty kaupunkiin lainkaan vuosina 1930–1970 ja sen jälkeenkin vain erityisluvalla. Pääsy vapautettiin vasta vuonna 1992.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 24.10.2012. (venäjäksi)
  2. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  3. Putin Is Turning Vladivostok into Russia's Pacific Capital (PDF) (s. 10) Russia Analytical Digest. 12.7.2010. Institute of History, University of Basel, Basel, Switzerland. Viitattu 4.1.2011. (englanniksi)
  4. a b demoscope.ru: Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g. (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-04-19. (venäjäksi)
  5. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-10. (venäjäksi)
  6. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-08. (venäjäksi)
  7. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-10. (venäjäksi)
  8. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-10. (venäjäksi)
  9. demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-03-10. (venäjäksi)
  10. Otavan iso Fokus, 4. osa (Kp-Mn), s. 2534, art. Mantšuria. Otava, 1973. ISBN 951-1-00388-7.
  11. Karta Gulaga (Kartta Neuvostoliiton kaukoidän eteläosien rangaistusleireistä) Ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 2013-03-10. (venäjäksi)
  12. Primorsksi železnodožnyi ITL i stroitelstvo 206 (Primorlag) (Ajanjaksolla 02/1939–01/1940 toiminut työleiri (Primorlag), jonka hallinto oli Razdolnajan asemalla, ja jonka vankien määrä saavutti 62 200 henkeä) Ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 2013-03-09. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]