Pulskaneilikka
Sivulta puuttuu | Pulskaneilikka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Dianthus superbus L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Pulskaneilikka Wikispeciesissä |
Pulskaneilikka (Dianthus superbus) on laajalla alueella Euroopan ja Aasian havumetsävyöhykkeellä kasvava monivuotinen, vaaleansinipunakukkainen kohokkikasvi. Se on Suomessa rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Pulskaneilikan pysty varsi kasvaa 25–60 cm korkeaksi. Kasvi on löyhästi mätästävä ja koheneva. Varsi on puhtaanvihreä ja kalju. Lehdet ovat kapeita ja tasasoukan suikeita. Kukat ovat pitkäperäisiä ja niissä on on viisi kapealiuskaista terälehteä. Vaaleansinipunainen kukka tuoksuu hyvältä ja sen halkaisija on noin viisi senttiä. Pulskaneilikka kukkii heinä-elokuussa.[2]
Pulskaneilikka muistuttaa hietaneilikkaa, mutta kasvaa tätä isommaksi, sen lehdet ovat pehmeämmät ja se mätästää löyhemmin.[3] Pulskaneilikka muistuttaa myös hieman käenkukkaa (Lychnis flos-cuculi), jonka kukkien väri kuitenkin on vaaleampi ja verhiö lyhyempi.
[muokkaa] Levinneisyys
Pulskaneilikkaa tavataan laajalla alueella koko Keski- ja Itä-Euroopan alueella Ranskasta Ukrainaan ja Keski- ja Pohjois-Venäjälle Uralille saakka. Lajia tavataan myös hajanaisemmin Uralin itäpuolella Keski-Siperiassa aina Tyynelle merelle saakka, josta levinnäisyysalue jatkuu etelään päin Kiinaan ja Japaniin.[4] Suomessa pulskaneilikan levinnäisyysalue on jatkoa Venäjän esiintymille. Voimakkaimmillaan kanta on Keski-Lapissa, Kainuussa sekä Oulun seudulla. Etelämpää lajista on satunnaisia havaintoja, mutta se on kadonnut lähes kaikilta näiltä kasvupaikoilta.[5] Pohjois-Karjalassa Kaavilla kasvaa pulskaneilikan harvinainen serpentiinirotu, joka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.[6]
[muokkaa] Elinympäristö
Tyypillisiä elinympäristöjä pulskaneilikalle ovat jokien hiekka- ja sorarannat, rantaniityt, kallionpenkereet, kedot ja tienvarret.[2] Pohjois-Karjalassa tavattava harvinainen pulskaneilikan rotua kasvaa emäksisillä serpentiinikivillä.[7]
[muokkaa] Käyttö
Pulskaneilikka myydään koristekasviksi kivikkoryhmiin.[8]
[muokkaa] Lähteet
- Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopio 2002.
- Laine, Unto: Hietaneilikka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 132–133.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Väre, Henry: Suomen kasvi- ja sienilajiston uhanalaisuus: Koskematon erämaa on vain illuusio. Teoksessa Luonnossa. Kasvit III. Toim. Piirainen, Mikko. Weilin+Göös Oy, Porvoo 2009, s. 244–249.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 14.10.2009.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 123.
- ↑ Laine 1997, s. 132.
- ↑ Den virtuella floran: Praktnejlika Viitattu 14.10.2009.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008 Viitattu 14.10.2009.
- ↑ Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 190.
- ↑ Väre 2009, s. 248.
- ↑ Pratensis
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2010: Pulskaneilikan levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Pulskaneilikka (Dianthus superbus)
- Luontoportti: Pulskaneilikka (Dianthus superbus)
- United States Department of Agriculture (USDA): Dianthus superbus (englanniksi)
- Flora of China: Dianthus superbus (englanniksi)
