Ketoneilikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ketoneilikka
Dianthus deltoides 060805b.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Neilikat Dianthus
Laji: deltoides
Kaksiosainen nimi
Dianthus deltoides
L.[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ketoneilikka Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Ketoneilikka Commonsissa

Ketoneilikka (Dianthus deltoides = 'kolmiomainen jumaltenkukka'[2]) on kohokkikasvien heimoon kuuluva monivuotinen ruoho. Se on kuivakkokasvi. Ketoneilikka kukkii Suomen oloissa kesä-heinäkuussa, pohjoisessa vielä elokuussa[2]. Ketoneilikalla on Suomen oloihin harvinaisen kirkas punainen väri, jota pölyttävät yleensä perhoset[2]. Lähinnä Aasiassa ja Euroopassa neilikoiden sukua edustaa yli 300 lajia, joista Suomessa tavataan vain neljä: ketoneilikan lisäksi mykeröneilikka, hietaneilikka ja pulskaneilikka, joista kaksi jälkimmäistä on rauhoitettu.

Ketoneilikka on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi lajiksi.[3]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ulkonäkö

Ketoneilikan kukat ovat aniliininpunaisia, joskus harvoin valkoisia tai vaaleanpunaisia, ja niissä näkyy tarkasti katsoen hiven valkoista, kuin tomusokeria[2]. Ne kasvavat yleensä yksitellen. Kukka on säteittäinen ja terä- ja verholehtiä on molempia viisi. Kukan halkaisija on vajaat kaksi senttiä.[2] Korkeutta kasvilla on 10–30 cm[2]. Lehdet ovat vastakkain ja tyvestä yhdiskasvuisia. Lehtilapa on tasasoukka[2], lähes neulasmainen ja ehytlaitainen. Hedelmä on neliliuskaisesti aukeava kota. Varsi on vihreä tai sinivihreä, usein tyvestä rento ja yläosasta jäykkä. Ketoneilikan kukat muistuttavat harjaneilikkaa (Dianthus barbatus).

[muokkaa] Kasvupaikat ja levinneisyys

Ketoneilikka on Suomen etelä- ja keskiosissa yleisehkö, muualta taantumassa. Euroopassa sitä tavataan kaikkialla paitsi Irlannissa, Pyreneillä, Färsaarilla, Islannissa ja Huippuvuorilla. Ketoneilikka viihtyy rinneniityillä, tienvarsilla ja pientareilla sekä kedoilla. Suomessa se onkin taantuva kasvi ketojen vähenemisen vuoksi.[4]

[muokkaa] Lähteet

  1. ITIS
  2. a b c d e f g Lasse J. Laine, Kauneutta pienoiskoossa, Helsingin Sanomat 26.7.2011 sivu B 8
  3. Ilmoita havaintosi ketoneilikasta Luonnonkukkien päivä 2009, Suomen luonnonsuojeluliitto]
  4. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.6.2009. (ruotsiksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä