Kohokkikasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kohokkikasvit
Puna-ailakki (Silene dioica)
Puna-ailakki (Silene dioica)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Juss.[1]
Synonyymit
  • Alsinaceae Bartling, nom. cons.
  • Cerastiaceae Vest
  • Corrigiolaceae Dumortier
  • Dianthaceae Vest
  • Herniariaceae Martynov
  • Illecebraceae R. Brown, nom. cons.
  • Lychnidaceae Döll
  • Minuartiaceae Martinov
  • Ortegaceae Martynov
  • Paronychiaceae Jussieu
  • Polycarpaeaceae Schur
  • Sabulinaceae Döll
  • Saginaceae Berchtold & Presl
  • Sarcocaceae Adanson
  • Scleranthaceae Berchtold & J. S. Presl
  • Silenaceae Bartling
  • Spergulaceae Bartling
  • Stellariaceae Berchtold & J. Presl
  • Telephiaceae Martynov[2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kohokkikasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kohokkikasvit Commonsissa

Kohokkikasvit (Caryophyllaceae) on kaksisirkkaisten kasvien heimo, johon kuuluu 88 sukua ja noin 2 000 lajia. Kohokkikasveja esiintyy maapallon lauhkeissa osissa ja muutamia myös trooppisilla vuoristoseuduilla; useimmat lajit kasvavat Välimeren ympäristössä sekä Euroopan ja Aasian rajan tuntumassa. Myös Suomessa kasvaa noin 60 lajia. Suvuista tunnetuimpia ovat tähtimöt, kohokit ja neilikat. Erityisesti neilikat ovat hyvin suosittuja koristekasveja, ja myös muiden sukujen lajeja kasvatetaan puutarhoissa. Muutamat lajit ovat hankalasti hävitettäviä rikkaruohoja.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat kohokkikasvit ovat yksi- tai monivuotisia ruohoja, joiden maanpäälliset osat kuolevat talven ajaksi. Muutamat lajit ovat pensasmaisia tai jopa pieniä puita. Lehdet sijaitsevat lähes aina pareittain ja vastakkain varressa. Kaksineuvoiset kukat ovat useimmiten valkoisia tai punaisia, ja terälehtien lukumäärä on viidellä (harvoin neljällä) jaollinen. Terälehtien päät ovat varsinkin suurikukkaisilla lajeilla rosoiset tai syvään liuskaiset.[3]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohokkikasvien heimossa on 11 tribusta:[4]

  • 1. Corrigioleae Dumortier
    • Lehdet kierteisesti; kehälehdissä kalvomaiset reunat; sikiäimen väliseinät epätäydellisiä; hedelmä rakkomainen tai pieni pähkinä. Sukuja 2, lajeja 16. Välimeren alueelta Pakistaniin, Afrikka, Chile.
  • 2. Paronychieae Dumortier
    • Korvakkeet parillisia tai yksittäisiä; kehälehdet huppumaisia, niissä vihne; hedelmä pikku pähkinä. Sukuja 15, lajeja 190. Levinneisyys yleismaailmallinen, monet suvut Välimeren alueella ja Lähi-Idässä. Vuohenpolvia (Paronychia) 110 lajia, tyräruohoja (Herniaria) 45 lajia.
  • 3. Polycarpeae de Candolle
    • Lehdet korvakkeellisia; verholehdet tavallisesti huppumaisia ja vihneellisiä; vartalot yhdistyneet tyvestään. Levinneisyys miltei yleismaailmallinen. Herikkejä (Polycarpaea) 50 lajia, suvussa Drymaria 48 lajia.
  • 4. Sperguleae Dumortier
    • Korvake pariton ja kasvanut varren ympäri; verholehdissä kalvomaiset reunat. Levinneisyys lähes yleismaailmallinen. Hatikoita (Spergula) 60 lajia.
  • 5. Sclerantheae de Candolle
    • Heteitä 1-10. Pohjoinen pallonpuolisko, Australaasia ja Etiopia. Runsaslajisin suku on Schiedea, siinä 34 lajia.
  • 6. Sagineae J. Presl
    • Pohjoinen pallonpuolisko, tropiikin vuoristot, eteläisen pallonpuoliskon lauhkeat alueet. Suvussa Sabulina 65 lajia, nätiä (Minuartia) 55 lajia.
  • 7. Arenarieae Kitt.
    • Pohjoinen pallonpuolisko, Keski-Amerikka ja Etelä-Amerikan länsiosa. Arhoja (Arenaria) 135 lajia.
  • 8. Alsineae Lamarck & de Candolle
    • Terälehtimäiset kukkalehdet puikeita. Levinneisyys yleismaailmallinen, erityisesti kuitenkin Euraasiassa. Tähtimöitä (Stellaria) 175 lajia, härkkejä (Cerastium) 100 lajia, suvussa Odontostemma 38 lajia.
  • 9. Sileneae de Candolle
    • Pohjoinen lauhkea vyöhyke, Afrikan vuoristot. Sukuja 6, lajeja 738; kohokkeja (Silene) 700 lajia.
  • 10. Caryophylleae Lamarck & de Candolle
    • Erillisiä emilehtiä tavallisesti kaksi, harvoin kolme. Euraasia (enimmäkseen), Afrikka, Australia, Uusi-Seelanti. Neilikoita (Dianthus) 300 lajia, harsoja ja raunikkeja (Gypsophila) 150 lajia, piikkilehtiä (Acanthophyllum) 80-90 lajia.
  • 11. Eremogoneae Rabeler & W. L. Wagner
    • Lehdet tasasoukkia, ruusukkeina; pohjusmalja tavallisesti heikosti kehittynyt; verholehdet erillisiä, niissä kalvomaiset reunat; terälehdet kynnettömiä. Sukuja 2, lajeja 92. Euraasia, läntinen Pohjois-Amerikka. Suvussa Eremegonum 90 lajia.

Sukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ITIS (taksonomian lähde)
  2. Stevens 2001, viittaus 30.11.2014
  3. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 6.7.2009. (ruotsiksi)
  4. Stevens 2001, viittaus 30.11.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]