Härkit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Härkit
hopeahärkki (Cerastium tomentosum)
hopeahärkki (Cerastium tomentosum)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Härkit Cerastium
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Härkit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Härkit Commonsissa

Härkit (Cerastium) on kasvisuku kohokkikasvien (Caryophyllaceae) heimossa. Siihen kuuluu noin 60 lajia, jotka usein ovat pienikasvuisia ruohoja. [1]

Härkit ovat yksi- tai monivuotisia kasveja, jotka ovat karvattomia tai karvaisia. Lehdet ovat vastakkain, ruodittomia ja sileitä. Kukat valkoisia, terälehdet ovat kaksihalkoisia tai matalasti lanttokärkisiä.[1][2]

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tavattavia härkkilajeja:[3]

  • Cerastium alpinumtunturihärkki
    • Cerastium alpinum ssp. alpinum – karvatunturihärkki
    • Cerastium alpinum ssp. lanatum – villatunturihärkki
    • Cerastium alpinum ssp. glabratum – kaljutunturihärkki
  • Cerastium arvenseketohärkki
  • Cerastium cerastoideslumihärkki
  • Cerastium fontanumnurmihärkki
    • Cerastium fontanum ssp. vulgare – piennarnurmihärkki
    • Cerastium fontanum ssp. scandicum (ssp. fontanum) – pohjannurmihärkki
  • Cerastium glomeratumsykeröhärkki
  • Cerastium glutinosumtahmahärkki
  • Cerastium nigrescens
    • Cerastium nigrescens var. laxum (aiemmin C. arcticum) – napahärkki[4]
  • Cerastium semidecandrummäkihärkki
  • Cerastium tomentosumhopeahärkki

Muissa Pohjoismaissa tavattavia härkkilajeja:[5]

Härkit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kahdeksan härkkilajia, joista kuusi on alkuperäisiä ja kaksi tulokaskasveja. Selvästi yleisin on nurmihärkki, joka on yksi yleisimpiä kukkakasveja Suomessa ja joka kasvaa koko maassa. Ketohärkki on melko yleinen Euroopasta levinnyt uustulokaskasvi Etelä-Suomessa ja tunturihärkki paikoin yleinen Lapissa. Koristekasvina viljelty hopeahärkki on paikoitellen levinnyt myös Suomen luontoon.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Den virtuella floran: Arvar (Cerastium) (ruotsiksi) Viitattu 28.4.2012.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 110.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 110–112.
  4. Lutukka 21/2005, s. 46.
  5. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 136–138.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]