Iijoki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iijoki
Valtatien 4:n sillat Illinsaaren pohjoispuolella
Valtatien 4:n sillat Illinsaaren pohjoispuolella
Alkulähde Iijärvi, Kuusamo
Laskupaikka Pohjanlahti, Ii
Maat Suomi
Pituus 370 km
Alkulähteen korkeus 250 m
Virtaama 174 (1961–1990) /s
Valuma-alue 14 191 km²

Iijoki on Pohjois-Pohjanmaan läpi virtaava joki, jonka pääuoman pituus on noin 370 kilometriä. Joen lähteiden katsotaan olevan Iijärven seudulla Kuusamossa, josta se virtaa Taivalkosken, Pudasjärven ja Oulun Yli-Iin kautta Iihin. Iijoki laskee Perämereen Iin kirkonkylän eli Iin Haminan kohdalla. Korkeuseroa latvajärviltä jokisuuhun on 250 metriä.

Iijoen merkittävimmät sivujoet ovat Siuruanjoki Pudasjärvellä ja Oulussa, Korpijoki ja Livojoki Pudasjärvellä sekä Kostonjoki Taivalkoskella.

Joessa on runsaasti koskia, arviolta noin 150. Suurimmat kosket ovat Pahka-Haapakoski (korkeus 33,3 m), Purkajakoski (korkeus 14,9 m), Maalismaakoski (6,7 m), Raasakkakoski ja Yli-Kurkikoski (8,3 m).[1].

Iijoen keski- ja yläjuoksu kuuluvat Koskiensuojelulailla (23.1.1987/35) suojeltuihin vesistöihin. Iijoen koskisodat 1980-luvulla olivat yksi alkusysäys koskiensuojelulain syntyyn. Varsinkin Kollajan altaan rakentaminen on esillä vielä tänäkin päivänä ja poliitikot haluaisiva purkaa Koskiensuojelulain vesivoimayhtiöiden vaatimuksesta.

Rakennuskelpoinen teho on noin 230 MW. Suurimmat voimalat ovat Maalismaa, Kierikki, Pahkakoski, Haapakoski ja Raasakka, jotka kaikki sijaitsevat joen alajuoksulla Oulun kaupungin ja Iin kunnan alueella. Valtaosaltaan Iijoki virtaa siis vapaana. Ihminen on kuitenkin muokannut Iijoen uomaa myös yläjuoksultaan – kiinteänä osana Iijoen historiaan kuuluu uitto, joka joella lakkautettiin vasta vuonna 1988. Uiton aikana jokea on paikoin ruopattu syvemmäksi tukinjuoksun helpottamiseksi. Joen ominaispiirteisiin kuuluvat runsaat kevättulvat, koska joen valuma-alue on laaja ja kuuluu Suomen runsaslumisimpiin seutuihin.

Iijoen vaelluskalakannat ovat kärsineet voimakkaasti Iijoen rakentamisesta. Iijoen rakentamisen aiheuttamien kalatalousvaikutusten kompensoimiseksi Pohjolan Voima ja alueen kalastuskunnat istuttavat Iijokisuulle vuosittain noin 300 000 lohenpoikasta, 28 000 meritaimenenpoikasta, 10 miljoonaa vastakuoriutunutta ja miljoona yksivuotista siikaa sekä 3–5 miljoonaa nahkiaista.[2]

Iijoen vaelluskalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iijoen merilohi on Tornio- ja Simojokien lohikantojen ohella ainoa jäljellä oleva Suomen Itämereen laskevien jokien alkuperäisistä lohikannoista. Iijoen lohen pelasti sukupuutolta joen valjastettaminen vasta 1960-luvulla, jolloin emokaloja ymmärrettiin ottaa talteen. Iijoen lohi ei kuitenkaan lisäänny enää luonnosta ja on tällä hetkellä täysin kalanviljelyn varassa. Iijoen lohen tilanne on hyvin samankaltainen kuin Saimaan järvilohella. Lohi ei pääse kutuvaellukselle Iijokeen, sillä Iijoen voimalaitoksissa ei ole kalateitä. Iijoen Koskiensuojelulailla suojellulla osalla ja Siuruanjoella olisi kuitenkin eräiden arvioiden mukaan jopa yli 700 ha kutualueita. Tämä mahdollistaisi suuremman poikastuotannon mitä esimerkiksi Simojoella on, mikäli kalatiet toimivat riittävän hyvin. Iijoen lohta on yritetty kotiuttaa mm. Kiiminkijoelle, mutta huonoin tuloksin. Iijoen meritaimenen tilanne on samankaltainen. Sekin on täysin emokalojen ja istutusten varassa.

Iijoen vaelluskalojen palautushanke on käynnissä ja sen puitteissa emokaloja on siirretty useampina vuosina voimalaitosten yläpuolelle. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Toisaalta voimayhtiön (PVO vesivoima Oy) suunnitelmat Kollajan altaasta elävät edelleen ja se toteutuessaan vaikeuttaisi lisää vaelluskalojen palauttamista Iijokeen. Kollajan altaan vastustajien mukaan rakentaminen edellyttää kuitenkin Koskiesuojelulain purkamista ja rikkoo Suomen valtion jo 1990-luvulla ratifioiman Rion biodiversiteettisopimusta. Lisäksi hanke olisi EUn luontodirektiivin vastainen ja eräiden tulkintojen mukaan Suomen perustuslain 20§ (Vastuu ympäristöstä) vastainen.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalle Päätalo on kirjoittanut 26-osaisen romaanisarjan Juuret Iijoen törmässä, jossa Iijoella on keskeinen asema.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]