Oulujoki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Suomen joesta. Täsmennyssivulla Oulujoki kerrotaan muista merkityksistä.
Oulujoki
Oulujokea valtatien 4 sillalta
Oulujokea valtatien 4 sillalta
Alkulähde Oulujärvi
Laskupaikka Oulu
Maat Suomi
Pituus 107 km
Alkulähteen korkeus 122,7 m
Virtaama 250 /s
Valuma-alue 22 900 km²

Oulujoki (ruots. Ule älv) on Oulujärven laskujoki, joka laskee Perämereen Oulussa. Se on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun pääjoki, ja suurin osa Kainuusta kuuluu sen valuma-alueeseen eli Oulujoen vesistöalueeseen.

Kainuun itäosat, Kuhmo ja Sotkamo sekä Kajaanin kaupunki ovat Kuhmon reitin varrella, pohjoisemmat Suomussalmi, Hyrynsalmi, Ristijärvi ja Paltamo ovat Hyrynsalmen reitin varrella, Paltamon nykyinen kirkonkylä Kiehimä reitin laskukohdassa Oulujärveen. Järven länsirannalla Oulujoen niskassa on Vaala. Kainuun kunnista ainoastaan Puolanka sijaitsee pääosin Kiiminkijoen vesistöalueella.

Oulujoki on maan tunnetuin tervan kuljetusreitti, mutta tervakulttuuri on menettänyt suurimman merkityksensä puulaivoista metallirunkoisiin siirryttäessä. Oulujoen varrella ovat Vaalan jälkeen alajuoksua kohti pohjoispohjalaiset kirkonkylät Utajärvi, Muhos ja jo lakkautettu Oulujoen kunta, ja joen laskukohdassa Perämereen on valtakunnan mittakaavassakin merkittävä Oulun kaupunki.

Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulujoen sivujoet rannikolta sisämaahan päin lukien ovat:

Kalastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulujoki on täysin valjastettu energiatalouden tarpeisiin. Vanha Oulun lohi ei enää nouse jokeen, mutta korvausistutukset ovat tuoneet arvokalaa kuten taimenta ja kuhaa virkistyskalastajien tarpeisiin. Vuonna 2003 Merikosken voimalaitokseen valmistui kalaporras jota pitkin lohi ja muut kalat pääsevat nousemaan Muhokselle Montan voimalaitokselle asti. Lohelle avautui periaatteessa kutupaikkoja Muhosjokeen ja Sanginjokeen. Ammattimaista kalastusta on vähän, mutta kuoreen ja muikun saaliit vesistössä ovat huomattavia. Vesistössä on mittava rehevöityminen maatalouden, turvetuotannon, paperiteollisuuden ja kaupunkijätteen vuoksi.

Oulujoen voimalaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(suluissa valmistumisvuodet)

Merikosken voimalaitoksen omistaa Oulun Energia. Muut ovat valtiollisen energiajätin Fortum Oyj:n omistuksessa.

Kuvia Oulujoen varrelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pekka Jurvelin: Vaiettu joki. Oulu: Oulujoen Reitti ry., 2002. ISBN 9789529143214.
  • Anon. (esipuhe Niilo Saarivirta): Entinen Oulujoki. Helsinki: Oulujoki Osakeyhtiö, 1954.