Oulujoki
Sivulta puuttuu | Oulujoki | |
|---|---|
 Oulujokea valtatien 4 sillalta |
|
| Alkulähde | Oulujärvi |
| Laskupaikka | Oulu |
| Maat | Suomi |
| Pituus | 107 km |
| Alkulähteen korkeus | 122,7 m |
| Virtaama | 250 m³/s |
| Valuma-alue | 22 900 km² |
Oulujoki (ruots. Ule älv) on Oulujärven laskujoki, joka laskee Perämereen Oulussa. Se on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun pääjoki, ja suurin osa Kainuusta kuuluu sen valuma-alueeseen eli Oulujoen vesistöalueeseen.
Kainuun itäosat, Kuhmo ja Sotkamo sekä Kajaanin kaupunki ovat Kuhmon reitin varrella, pohjoisemmat Suomussalmi, Hyrynsalmi, Ristijärvi ja Paltamo ovat Hyrynsalmen reitin varrella, Paltamon nykyinen kirkonkylä Kiehimä reitin laskukohdassa Oulujärveen. Järven länsirannalla Oulujoen niskassa on Vaala. Kainuun kunnista ainoastaan Puolanka sijaitsee pääosin Kiiminkijoen vesistöalueella.
Oulujoki on maan tunnetuin tervan kuljetusreitti, mutta tervakulttuuri on menettänyt suurimman merkityksensä puulaivoista metallirunkoisiin siirryttäessä. Oulujoen varrella ovat Vaalan jälkeen alajuoksua kohti pohjoispohjalaiset kirkonkylät Utajärvi, Muhos ja jo lakkautettu Oulujoen kunta, ja joen laskukohdassa Perämereen on valtakunnan mittakaavassakin merkittävä Oulun kaupunki.
Sisällysluettelo |
Sivujoet[muokkaa]
Oulujoen sivujoet rannikolta sisämaahan päin lukien ovat:
Kalastus[muokkaa]
Oulujoki on täysin valjastettu energiatalouden tarpeisiin. Vanha Oulun lohi ei enää nouse jokeen, mutta korvausistutukset ovat tuoneet arvokalaa kuten taimenta ja kuhaa virkistyskalastajien tarpeisiin. Vuonna 2003 Merikosken voimalaitokseen valmistui kalaporras jota pitkin lohi ja muut kalat pääsevat nousemaan Muhokselle Montan voimalaitokselle asti. Lohelle avautui periaatteessa kutupaikkoja Muhosjokeen ja Sanginjokeen. Ammattimaista kalastusta on vähän, mutta kuoreen ja muikun saaliit vesistössä ovat huomattavia. Vesistössä on mittava rehevöityminen maatalouden, turvetuotannon, paperiteollisuuden ja kaupunkijätteen vuoksi.
Oulujoen voimalaitokset[muokkaa]
(suluissa valmistumisvuodet)
- Jylhämä (1952)
- Nuojua (1955)
- Utanen (1957)
- Ala-Utos (1957)
- Pälli (1954)
- Pyhäkoski (1951)
- Montta (1957)
- Merikoski (1954, käyttöönotto 1948)
Merikosken voimalaitoksen omistaa Oulun Energia. Muut ovat valtiollisen energiajätin Fortum Oyj:n omistuksessa.
Kuvia Oulujoen varrelta[muokkaa]
-
Merikosken voimalaitos Tuirassa
-
Jokea Lamminahon talon kohdalla
-
Martti Koivumäen tekemä koskivene Utajärvellä
Katso myös[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oulujoki Wikimedia Commonsissa- YLE Elävä arkisto - Oulujoen vanha venereitti
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirjallisuutta[muokkaa]
- Pekka Jurvelin: Vaiettu joki. Oulu: Oulujoen Reitti ry., 2002. ISBN 9789529143214.
- Anon. (esipuhe Niilo Saarivirta): Entinen Oulujoki. Helsinki: Oulujoki Osakeyhtiö, 1954.
| Kylät ja alueet |
 |
| Enonlahti · Jaalanka · Jylhämä · Järvikylä · Kangaskylä · Kankari · Liminpuro · Manamansalo · Neittävä · Nimisjärvi · Nuojua · Oterma · Pelso · Salmenranta · Suutarinkylä · Säräisniemi · Veneheitto | |
| Muuta Vaalaan liittyvää | |
| Alassalmen lossi · Jylhämän voimalaitos · Nuojuan rautatieasema · Nuojuan voimalaitos · Rokua · Rokuan kansallispuisto · Rautatieasema · Siikajoen uittokanava · Säräisniemen kirkko · Säräisniemen kotiseutumuseo · Vaalankurkun rautatiesilta | |
| Järvet ja joet | |
| Järvenjärvi · Kutujoki · Nimisjärvi · Oulujärvi · Paatinjärvi · Neittävänjoki · Oulujoki |
