Pyykösjärvi (järvi)
| Pyykösjärvi | |
|---|---|
 Pyykösjärvi luoteesta, taustalla Ruskon tehtaita ja Puolivälinkankaan vesitorni |
|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Oulu |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | Laholaisoja |
| Järvinumero | 84.112.1.002 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 12,8 m |
| Rantaviiva | 5,7 km |
| Pinta-ala | 1,46 km² |
| Tilavuus | 0,00195 km³ |
| Keskisyvyys | 1,3 m |
 Pyykösjärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Pyykösjärvi on järvi Oulussa Linnanmaan, Pyykösjärven ja Kaijonharjun kaupunginosien välisellä alueella. Pinta-alaltaan järvi on Halajärven (n. 220 ha) jälkeen Oulun toiseksi suurin, noin 146 hehtaaria. Yksiosaisen altaan suurin pituus on noin kaksi kilometriä, leveys noin 800 metriä ja syvimmät kohdat noin 2,5 metriä. Keskisyvyydeltään vain 1,3-metrisen järven vesimäärä on noin 1,95 miljoonaa kuutiometriä. Järven pinta on 12,8 metriä merenpinnan yläpuolella.
Pyykösjärvi on Kuivasojan vesistöalueen ylin järvi. Sen vedet laskevat Laholaisojaa pitkin Kuivasjärveen ja edelleen Perämereen. Pyykösjärven valuma-alue on noin 4,3 neliökilometriä ja käsittää lähiympäristön metsäojat sekä Hiltusenperänojan valuma-alueen. Tulva-aikana valuma-alueen koko kasvaa 9,7 neliökilometriin.
Pyykösjärven tila on huonontunut 1980-luvun jälkeen merkittävästi. Järven suurin tulo-oja, Ruskonoja, käännettiin jo 1960-luvulla virtaamaan suoraan Pyykösjärven laskuojaan, ja nykytilanteessa Ruskonojan vettä pääsee järveen asti lähinnä keväällä entisen purku-uoman tulviessa. Kilometrin päässä sijaitsevan Kemiran lannoitepitoisia hulevesiä johdettiin Pyykösjärveen vuoteen 1990 saakka. Nykyisellään järveen tulee vettä luontaisesti enää sateena ja ympäristön asutusalueiden huuhtoutumina metsäojia myöten, ja nämä vedet ovat usein huonolaatuisia. Järvi on ollut rehevöitynyt jo vuosikymmenten ajan.
Pyykösjärveä alettiin ilmastaa talvisin 1980-luvun puolivälissä kalakuolemien ehkäisemiseksi. Pyykösjärvelle ja alemmalle Kuivasjärvelle laadittiin vuonna 2004 kunnostussuunnitelma. Vuonna 2010 valmistui pumppaamo ja paineputki, joilla Oulujoen hyvälaatuista vettä johdetaan Pyykösjärveen talvikuukausina parantamaan rehevän järven happitilannetta. Lisäveden ansiosta kalakuolemilta on vältytty, ja järven yleinen kunto on ollut viime vuosina hitaasti kohenemaan päin. Pyykösjärven ravinnetasot ovat kumminkin edelleen korkealla, sillä ravinnepitoista pohjaliejua on monin paikoin toista metriä paksu kerros. Sinileväkukinnot ovat jatkossakin kesäisin mahdollisia.
Kalmbergin kartastossa vuodelta 1856[1] Pyykösjärven nimi on Iso Kuivasjärvi ja nykyisen Kuivasjärven nimi puolestaan Alakuivasjärvi.
Linnusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyykösjärvi on monipuolinen lintuvesi. Tyypillisiä pesimälintuja ovat silkkiuikku (noin 10 paria), nokikana (5–10 paria) sekä sorsalinnut tukkasotka, telkkä, tavi, sinisorsa ja haapana. Yksi laulujoutsenpari on pesinyt järvellä vuosittain. Kahlaajista alueella tavataan esimerkiksi liroja ja taivaanvuohia. Lisäksi järvellä oleskelee koko avovesikauden ajan Ruskon jätekeskuksen alueella ruokailemassa käyviä lokkeja. Loppukeväällä järvellä on tavattu toista tuhatta pikkulokkia, kymmeniä vesipääskyjä sekä tuhansia pääskyjä. Syksyisin järvelle kerääntyy satoja vesilintuja, joista yleisimpiä ovat haapana, tukkasotka, isokoskelo ja telkkä. Lisäksi uiveloita on tavattu enimmillään satakunta. Syksyisin järvellä tavataan myös harmaahaikaroita, joita on enimmillään nähty kymmenkunta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Gustaf Adolf Kalmberg: Kalmbergin kartasto R VIIIa : List 6 jyx.jyu.fi. 1856. Viitattu 24.8.2023.
- ↑ Pyykösjärvi oulu.eu. Viitattu 16.11.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyykösjärvi (järvi) Wikimedia Commonsissa
