Tervakauppa
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Tervakauppa oli Suomessa erityisesti 1600-luvulta alkaen tuottoisa elinkeino. Länsi-Euroopan laivanrakennustoiminta vilkastui, ja puulaivoihin tarvittiin tervaa ja pikeä. Menekki heikensi laatua, minkä vuoksi Ruotsin valtakuntaan oli perustettava erityiset tervan- ja pientarkastajien virat. Laadun kohotessa myös vienti vilkastui.
Suomen tervakaupan keskuksia olivat Viipuri, Turku ja Pohjanmaan rannikkokaupungit. 1600-luvulla tervaa poltettiin runsaasti Varsinais-Suomessa, uusimaalla Pohjanmaalla ja Järvi-Suomessa. Järvi-Suomen tervanpoltto tyrehtyi melkein kokonaan 1700-luvulla muun muassa venäläisten aluevaltausten ja huonojen liikenneyhteyksien takia. Pohjanmaa jäi päätuotantoalueeksi 1700-luvulla. 1800-luvulla tarvenpolton pääalueeksi muodostui Kainuu osin Oulujoen liikenneyhteyden ja osin sen takia, että Kainuun seutu oli hallanarkaa kylmemmillä vuosilla, ja köyhemmät saivat leipänsä helpommin tarvaa polttamalla. 1900-luvun alussa tervaa poltettiin itä-Kainuun lisäksi jonkun verran vielä Kaakkois-Pohjanmaalla. [1] [2]
1600-luvulla pientä taukoa lukuun ottamatta vuoteen 1715 kauppa oli monopolin hallussa. Suurimmillaan tervan vienti oli 1800-luvun puolenvälin jälkeen, jolloin esimerkiksi vuonna 1863 vienti oli 227 000 tynnyriä. 1800-luvun lopulla tervakauppa alkoi hiipua, kun puulaivojen rakentaminen väheni. Oulussa lienee viimeinen tervavene kulkenut jokea pitkin alas vuonna 1927.lähde?
Oulussa tervakauppaa hallitsivat tervaporvarit. Tervansoutajat toivat kainuulaisen tervan Oulujoen suussa sijainneeseen Tervahoviin.
[muokkaa] Lähteet
- Otavan Iso tietosanakirja
