Aseistakieltäytyjä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aseistakieltäytyjä on henkilö, joka kieltäytyy taisteluvälineiden käsittelystä tai yleisestä asevelvollisuudesta.[1] Yleensä henkilö kieltäytyy osallistumasta sotilaana sotaan tai joissakin tapauksissa kieltäytyy ottamasta mitään roolia, joka tukisi sotivia asevoimia. Ensimmäisessä tapauksessa aseistakieltäytyjä saattaa suostua esimerkiksi aseettomaan palvelukseen varusmiespalvelussa. Jälkimmäisessä tapauksessa aseistakieltäytyjä kieltäytyy kaikista tehtävistä asevoimissa, ja saattaa kieltäytyä jopa siviilipalveluksesta, jos sellainen on tarjolla. Kaikesta palveluksesta kieltäytyvää kutsutaan muun muassa Suomessa ja Ruotsissa totaalikieltäytyjäksi.

Aseistakieltäytymisen taustalla voi olla niin eettisiä, uskonnollisia kuin poliittisiakin syitä. Monet kieltäytyvät asevelvollisuudesta vedoten pasifistiseen tai antimilitaristiseen aatemaailmaansa. Jehovan todistajat kieltäytyvät asevelvollisuudesta uskonnollisista syistä. Eräs tunnetuimmista poliittisista aseistakieltäytyjistä on raskaansarjan nyrkkeilijä Muhammad Ali, joka kieltäytyi vuonna 1967 osallistumasta Vietnamin sotaan vastalauseena Yhdysvaltojen ihmisoikeuspolitiikalle. Hän totesi asiasta: ”Minulla ei ole mitään Vietkongia vastaan. He eivät ole koskaan kutsuneet minua nekruksi”.[2][3] Suomessa tunnetuimpia aseistakieltäytyjiä ovat olleet muun muassa Arndt Pekurinen, jonka aseistakieltäymisen saama julkisuus johti siviilipalveluslain syntyyn vuonna 1931, sekä rap-muusikot Iso H ja Solonen.

Amnesty International katsoo aseistakieltäytymisen poliittiseksi kysymykseksi ja pitää aseistakieltäytyjien rankaisemista ihmisoikeusrikoksena. Amnesty on useaan otteeseen kritisoinut esimerkiksi Suomen aseistakieltäytyjien kohtelua pitämällä siviilipalveluksen pituutta rangaistuksenomaisena ja luokittelemalla totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. NetMot kielisanakirja (Maksullinen palvelu) Viitattu 7.11.2013.
  2. ”The Greatest” is Gone 27.2.1978. Time. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  3. No quarrel with them. Journalism History.
  4. Amnesty International Report 2013: The State of the World's Human Rights (PDF) Viitattu 22.7.2014. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Scheinin, Martin: Aseistakieltäytymisoikeus. Suomen akatemian tutkimushanke Oikeuden rajat. Helsingin yliopiston julkisoikeuden laitoksen julkaisuja. D 3. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1988. ISBN 951-45-4514-1.
  • Scheinin, Martin & Tarvain, Kirsi (toim.): Oikeus kieltäytyä sotilaskäskyistä. 29.9.–1.10.1990 Espoossa ja Helsingissä järjestetyn kansainvälisen symposiumin The right to refuse military orders aineisto. Julkaisijat: Suomen rauhanliitto – YK-yhdistys, Juristit rauhan ja eloonjäämisen puolesta ry. Helsinki: Suomen rauhanliitto – YK-yhdistys, 1991. ISBN 951-9193-34-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.