Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama
Wikipedia
Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama (FNL, tunnettiin myös nimellä Vietkong, vietnamiksi Việt Cộng) oli Etelä-Vietnamin hallitusta vastustanut kansallinen vapautusrintama. Vietnamin sodassa sitä vastaan taistelivat sekä Etelä-Vietnamin armeijan että Yhdysvaltain joukot. Vietnamin sota päättyi FNL:n ja sitä tukeneen Pohjois-Vietnamin voittoon. Sodassa vapautusrintaman armeija käytti tehokasta sissitaktiikkaa ja sieti suuria tappioita. Voitolle ratkaiseva oli kansalta saatu tuki ja Pohjois-Vietnamin sekä Neuvostoliiton ja Kiinan tarjoama huolto. Vaikka Vietkongin yksiköt tuhottiin lähes täysin sotilaalliseen katastrofiin päättyneessä Tet-offensiivissa 1968, vapautusrintama oli tuolloin ottanut jo henkisen yliotteen sodassa.
USA:n asevoimien kutsumanimi Vietkongille oli Charlie, joka vastaa foneettisissa radioaakkosissa C:tä (Viet Cong = VC = Victor Charlie).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vietkongin nimestä
Liike kehittyi Vietnamin vapautusliikkeestä, Viet Minhistä. Nimitys "Viet Cong" tulee sanoista Việt Nam Cộng Sản (vietnamilaiset kommunistit), jota Ngo Dinh Diemin johtaman Etelä-Vietnamin armeija ja Yhdysvaltain joukot käyttivät poliittisista vastustajistaan, joista monet olivat kommunisteja. Liike syntyi, kun Etelä-Vietnamissa toimivat sissiliikkeet yhdistyvät vuonna 1960. Vietkongin sissiarmeijan virallinen nimi oli Forces Armées de Libération de Peuple (FALP) eli Kansan vapautusarmeija. Koko vapautusliikkeen nimi oli Front National de Libération du Sud Viêt Nam eli Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama tai lyhyemmin Front National de Libération du Vietnam (FNL) eli Kansallinen vapautusrintama, englanniksi National Liberation Front (NLF).
[muokkaa] Vietkongin koostumus
Sissien valvomilla alueilla oli liikkeen palveluksessa lukuisia siviilejä, esimerkiksi kyläpappeja, kylänjohtajia ja opettajia. Kaikki Etelä-Vietnamissa taistelleet joukot eivät olleet Vietnamin kommunistisissejä. Osa heistä oli Pohjois-Vietnamin armeijan joukkoja, joita kutsutaan nimellä APV (l’Armée Populaire du Viêt Nam) eli Pohjois-Vietnamin kansanarmeija tai Pohjois-Vietnamin armeija (Quân đội Bắc Việt).
[muokkaa] Vietkongin ihmisoikeusrikkomukset
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Vietkongin terrori oli tyyliltään samanlaista kuin muissa sisällissodissa. Se kohdistui varsinkin sissiliikkeen osittain tai kokonaan hallinnassa olevien alueiden, pääosin kylien, johtohenkilöihin ja korkeasti koulutettuihin. Nämä henkilöt olivat asemansa takia, esimerkiksi poliiseina, sodassa vastapuolella. Kylien saaminen yhteistoimintaan sissien kanssa, esimerkiksi aseiden kätkentä ja miesten värväys sisseiksi ja vihollisen liikkeiden raportointi, tapahtui väkivaltaa käyttäen ja sillä uhkaamalla.
Vietkong syyllistyi samoin julmuuksiin amerikkalaisia ja etelävietnamilaisia sotavankeja kohtaan. Julmuudet, kidutukset ja epäinhimillinen kohtelu olivat arkipäivää, ja on arvioitu, että jopa 40% vangiksi jääneistä vihollissotilaista menehtyi Vietkongin käsissä.
[muokkaa] Tet-offensiivi
30. tammikuuta 1968 12 000 Vietkongin sissiä tunkeutui yöllä uudenkuun aikaan Saigoniin. Tämän laajan nk. Tet-offensiivin aikana haavoittui tai kuoli 7600 ihmistä, joista suuri osa siviilejä. Offensiiviin kuului etelävietnamilaisten luokkavihollisten teloittaminen ja terrorin kylväminen etelävietnamilaisten siviilien keskuuteen Vietkong hallitsi kaupunkia 26 päivän ajan. Sissit teloittivat ainakin 3000 ihmistä, koska tiesivät hyökkäyksen olevan poliittinen isku länsimaiden tietoisuuteen sekä Etelä-Vietnamin hallinnon moraalia vastaan. Kaupungista katosi 5800 asukasta. Vuonna 1968 amerikkalaiset kaivoivat esiin joukkohautoja, joissa oli kussakin 50-200 ruumista, yhteensä 1200. Terrori oli osa sodan psykologista puolta.
Tet-hyökkäys merkitsi Vietkongille sotilaallista katastrofia. Amerikkalaisten vastahyökkäykset sekä Khe Sanhin taistelu merkitsivät tuhansien Vietkong-taistelijoiden kuolemaa. Tet-hyökkäyksen jälkeen Vietkong näytteli sodassa enää vain toissijaista osaa, ja päävastuun taisteluista kantoi nyt Pohjois-Vietnamin vakinainen armeija. Tet-hyökkäys oli kuitenkin valtava moraalinen voitto Pohjois-Vietnamille, sillä USA menetti hyökkäyksen jälkeen uskonsa sodan oikeutukseen ja mahdollisuuksiinsa voittaa sota. Presidentti Lyndon B. Johnson aloitti 1968 sodan "vietnamisoinnin" ja amerikkalaisjoukkojen määrän vähentämisen.
[muokkaa] Syyt Vietkongin menestykseen
Vietnamin Ranskan siirtomaavallan aikaisen vastarintaliikkeen Viet Minhin eteläisenä perillisenä Vietkongin tuki kansan keskuudessa oli selviö. Yhdysvallat tuki Etelä-Vietnamin toinen toistaan väkivaltaisempia sotilashallituksia, jotka eivät edes yrittäneet tehdä uudistuksia ranskalaisten jälkeensä jättämään siirtomaajärjestelmään. Täysin Yhdysvalloista riippuvainen Etelä-Vietnam nähtiin voimakkaassa kontrastissa vapaaseen Pohjois-Vietnamiin. Vielä enemmän tämä korostui Vietnamin sodan loppuvuosina 1973-1975, kun Etelä-Vietnamin hallitus romahti täysin amerikkalaisten taistelujoukkojen vetäydyttyä maasta.
