Seppo Huunonen
| Seppo Huunonen | |
|---|---|
 Seppo Huunonen (vas.) viimeistelemässä veistosta Sirmakan lomakylään Nurmeksessa vuonna 1988. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. huhtikuuta 1939 Viipuri |
| Kuollut | 25. helmikuuta 2023 (83 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, elokuvatuottaja, kuvanveistäjä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Seppo Huunonen (19. huhtikuuta 1939 Viipuri – 25. helmikuuta 2023 Helsinki[1]) oli suomalainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja sekä kuvanveistäjä.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huunonen ohjasi kolme pitkää elokuvaa. Niistä menestynein on esikoiselokuva Lampaansyöjät (1972), joka oli Veikko Huovisen samannimiseen romaaniin perustuva veijaritarina kahdesta lampaanmetsästäjästä. Pääosia näyttelivät Leo Lastumäki ja Heikki Kinnunen. Myös Spede Pasanen oli kiinnostunut romaanin filmatisoinnista, mutta Huunonen ehti ennen häntä. Elokuva oli yksi 1970-luvun suomalaisen elokuvan suurimmista yleisömenestyksistä.
Lampaansyöjien lisäksi Huunonen ohjasi elokuvat Karvat (1974) ja Piilopirtti (1978). Karvat perustui Lionel Whiten romaaniin, jonka pohjalta Jean-Luc Godard ohjasi elokuvansa Hullu Pierrot (1965). Huunosen versiossa Jean-Paul Belmondon korvasi Tampereen työväenteatterin näyttelijä Mikko Majanlahti. Piilopirtti puolestaan oli Huunosen yritys tehdä uudestaan Lampaansyöjien kaltainen komedia. Karvat-elokuvan menestys oli tekijöilleen pettymys, sillä sai reilut 60 000 katsojaa eli vain noin viidenneksen Lampaansyöjien katsojaluvusta. Piilopirtti oli yli 230 000 katsojallaan ensi-iltavuotensa toiseksi paras yleisömenestys. 1970-luku jäi Huunosen ainoaksi vuosikymmeneksi elokuvaohjaajan roolissa.
Ohjaamiensa elokuvien lisäksi Huunonen oli mukana niiden käsikirjoitustyössä. Karvat hän kirjoitti yksin, mutta Lampaansyöjät hän kirjoitti yhdessä Pekka Hakalan kanssa. Piilopirtissä hänen käsikirjoituskumppaneinaan toimivat Vesa Nuotio ja Pertti Reponen.
Huunonen suunnitteli yhdessä Henri Torrin kanssa Seattlen maailmannäyttelyn Suomen osaston 1960-luvun alussa.[2]
Kalevala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huunonen lavasti ja suunnitteli puvut Paavo Liskin vuonna 1985 ohjaamaan Kalevala-draamaan, jonka ensi-ilta oli 6.7.1985. Näytelmä oli maailman ensimmäinen täysmittainen Kalevala-dramatisointi. Sitä esitettiin Bomban talon kesäteatterissa kolmena kesänä. Huunonen oli myös Matti Kuuselan ja Liskin ohella yksi näytelmän käsikirjoittajista. Huunonen asui Nurmeksessa vuosina 1981–1988.
Huunonen toimi Kalevalaisen kulttuurin liiton puheenjohtajana.[3] Hän on julkaissut teoksen Uuden laulun Kalevala: Mythologia Fennica epos (Kalevalaisen kulttuurin liitto, Helsinki 2004).
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huunonen kuoli vuonna 2023 Orion-elokuvateatterissa, jossa oli juuri esitetty hänen elokuvansa Lampaansyöjät. Ohjaaja Anssi Mänttäri oli haastattelemassa Huunosta, kun tämä yllättäen tuupertui ja menehtyi siihen paikkaan. Hän oli kuollessaan 83-vuotias.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kansallisfilmografia osa 8
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lampinen, Jenna: Seppo Huunonen on kuollut – tuupertui elokuvateatterin lavalle lauantaina IS.fi. 26.2.2023. Viitattu 26.2.2023.
- ↑ Etelä-Saimaan artikkelitietokanta. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Oinaala, Sampsa: Nurmes menetti kiinnostuksensa karjalaiseen kulttuuriin. Helsingin Sanomat 2.1.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seppo Huunonen Elonetissä.
- ”Karvat väristen me liikutaan ja kohta hirressä kiikutaan.” Seppo Huunosen haastattelu vuodelta 2010 Film-O-Holic-sivustolla.
- Huunonen Teemu Kassilan haastateltavana 2019. Video 60 min, YouTube
| ||||||
|
