Chris Rea
| Chris Rea | |
|---|---|
 Chris Rea vuonna 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Christopher Anton Rea |
| Syntynyt | 4. maaliskuuta 1951 Middlesbrough, Yorkshire, Englanti |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1978– |
| Tyylilajit | Poprock, soft rock, bluesrock |
| Soittimet | kitara, piano |
| Levy-yhtiöt | Magnet Records, East West Records |
| Aiheesta muualla | |
| www.chrisrea.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Christopher Anton ”Chris” Rea (s. 4. maaliskuuta 1951 Middlesbrough) on englantilainen laulaja, lauluntekijä ja kitaristi, joka on tunnettu taitavasta slide-soitostaan ja käheästä, matalasta äänestään. Hän on myös näytellyt pieniä rooleja.
Uran alku ja suosio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun alkaen Rea keskittyi luomaan uraa Euroopassa. Vuonna 1975 julkaistiin hänen esikoissinglensä ”So Much Love”. Hänen debyyttialbuminsa Whatever Happened to Benny Santini? julkaistiin vuonna 1978. Sen nimi viittasi taiteilijanimeen, jolla Rean albumi oli suunniteltu julkaistavan. Albumilta julkaistiin single ”Fool (If You Think It's Over)”, joka oli Grammy-ehdokas Yhdysvalloissa.[1] Vuonna 1979 julkaistiin Rean seuraava albumi Deltics. Albumi nimettiin brittiläisen junatyypin mukaan. Sen tuotti Gus Dudgeon, joka tuotti myös useita Elton Johnin albumeita.[2]
Ura jatkui menestyksekkäästi 1980-luvulla, jolloin hän julkaisi kahdeksan albumia. Albumi Shamrock Diaries ja hitit ”Stainsby Girls” ja ”Josephine” tekivät Rean tunnetuksi Isossa-Britanniassa vuonna 1985. Seuraavat albumit On the Beach (1986) ja Dancing with Strangers (1987) osoittautuivat myös menestyksekkäiksi. Vuonna 1988 julkaistiin kokoelma-albumi New Light Through Old Windows, jonka valtava suosio vahvisti Rean aseman yhtenä Ison-Britannian eturivin laulaja-lauluntekijöistä.
Vuonna 1989 albumi The Road to Hell jatkoi hänen menestystarinaansa nousten Ison-Britannian listaykköseksi. Seuraava pitkäsoitto Auberge (1991) sai niin ikään suuren suosion Euroopassa. Vuoden 1992 albumi God’s Great Banana Skin, joka sisälsi entistä rockhenkisempää materiaalia, nousi Isossa-Britanniassa listasijalle neljä. Seuraavana vuonna julkaistiin Espresso Logic, joka sisälsi hittisinglen ”Julia”. Single kertoi Rean toisesta tyttärestä ja oli hänen yhdestoista Top 40 -hittinsä.
Tauko ja uusi nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huonon terveydentilan vuoksi Rea joutui pitämään muutaman vuoden tauon, kunnes hän vuonna 1998 julkaisi seuraavan albumin, The Blue Cafen, joka nousi Ison-Britannian top 10 -listalle huolimatta vähäisestä mainostuksesta tai siitä, ettei levyltä julkaistu yhtäkään singleä. Vuonna 1999, kymmenen vuotta The Road to Hell -albumin jälkeen, Rea julkaisi The Road to Hell: Part 2:n, joka ei kuitenkaan menestynyt hyvin. Vuoden 2000 albumia King of the Beach kriitikot sen sijaan ylistivät. Samana vuonna York julkaisi remiksauksen Rean vuoden 1986 singlestä ”On the Beach”, ja siitä tuli tanssihitti.
Sittemmin Rea on julkaissut albumit Stony Road (2002), The Blue Juke Box (2004) ja Blue Guitars (2005), jotka ovat tyylilajiltaan bluesia ja jazzia. Ura katkesi jälleen useiksi vuosiksi Rean sairastuttua syöpään.[3] Vuonna 2009 julkaistiin kokoelma-albumi Still So Far to Go.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rea on naimisissa Joan Lesley Allportin kanssa ja heillä on kaksi tytärtä. Sekä Rean isä Camillo Jr. (k. 2010)[4] että isoisä Camillo Sr. olivat tunnettuja italialaistaustaisia jäätelötehtailijoita Middlesbrough’ssa.
Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whatever Happened to Benny Santini? (1978)
- Deltics (1979)
- Tennis (1980)
- Chris Rea (1982)
- Water Sign (1983)
- Wired to the Moon (1984)
- Shamrock Diaries (1985)
- On the Beach (1986)
- Dancing with Strangers (1987)
- New Light Through Old Windows (1988)
- The Road to Hell (1989)
- Auberge (1991)
- God’s Great Banana Skin (1992)
- Espresso Logic (1993)
- The Best of Chris Rea (1994)
- La Passione (1996)
- The Blue Cafe (1998)
- The Road to Hell: Part 2 (1999)
- King of the Beach (2000)
- The Very Best of Chris Rea (2001)
- Stony Road (2002)
- The Blue Juke Box (2004)
- Blue Guitars (2005)
- The Return of the Fabulous Hofner Bluenotes (2008)
- Santo Spirito Blues (2011)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Caldwell, Rob: Chris Rea: Whatever Happened to Benny Santini? Allmusic.com. Viitattu 3.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Mawer, Sharon: Chris Rea: Deltics Allmusic.com. Viitattu 3.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Virtanen, Teemu: Kitaristi Chris Rea voitti vaikean syövän Etelä-Suomen Sanomat. 11.12.2009. Viitattu 3.4.2014.
- ↑ Teesside ice cream legend Camillo Rea dies Gazettelive.co.uk. 10.12.2010. Viitattu 3.4.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chris Rea (audio archive)
- Chris Rea Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
