Sanni Grahn-Laasonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sanni Grahn-Laasonen
Grahn-Laasonen kesäkuussa 2023.
Grahn-Laasonen kesäkuussa 2023.
Suomen sosiaaliturvaministeri
Orpon hallitus
20.6.2023–
Edeltäjä Krista Kiuru
Suomen opetusministeri
Sipilän hallitus
5.5.2017–6.6.2019
Edeltäjä Krista Kiuru
Seuraaja Li Andersson
Suomen opetus- ja kulttuuriministeri
Sipilän hallitus
29.5.2015–5.5.2017
Edeltäjä Krista Kiuru
(Opetus- ja viestintäministeri)
Pia Viitanen
(Kulttuuri- ja asuntoministeri)
Seuraaja –
Sampo Terho
(Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri)
Suomen ympäristöministeri
Stubbin hallitus
26.9.2014–29.5.2015
Edeltäjä Ville Niinistö
Seuraaja Kimmo Tiilikainen
Kansanedustaja
20.4.2011–
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Hämeen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt4. toukokuuta 1983 (ikä 40)
Forssa
Puoliso Arttu Laasonen (vih. 2009)
Lapset 2
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Koulutus valtiotieteiden maisteri (2011)
Uskonto evankelis-luterilainen[1]
Aiheesta muualla
Kotisivu

Sanni Kaisa Grahn-Laasonen (o.s. Grahn, s. 4. toukokuuta 1983 Forssa) on suomalainen poliitikko. Hän on toiminut Orpon hallituksen sosiaaliturvaministerinä 20. kesäkuuta 2023 lähtien.[2] Aiemmin Grahn-Laasonen on ollut Sipilän hallituksen opetusministeri vuosina 2015–2019 ja kulttuuriministeri vuosina 2015–2017 sekä Stubbin hallituksen ympäristöministeri 2014–2015.[3] Hän on toiminut kokoomuksen kansanedustajana Hämeen vaalipiiristä vuodesta 2011.

Grahn-Laasonen on Forssan kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja. Hän on ollut myös kokoomuksen varapuheenjohtaja.

Grahn-Laasoselle on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki.[4]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grahn-Laasonen on kotoisin Forssasta ja hän kirjoitti ylioppilaaksi Forssan yhteislyseosta vuonna 2002.[5] Grahn-Laasonen toimi Suomen Lukiolaisten Liiton liittohallituksessa vuonna 2002 ja liiton varapuheenjohtajana 2003.[6]

Grahn-Laasonen valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2011.[3] Hän työskenteli 5,5 vuotta toimittajana, uutispäällikkönä ja Tukholman-kirjeenvaihtajana Iltalehdessä. Vuosina 2009-2011 hän toimi ulkoministeri Alexander Stubbin lehdistöavustajana.[7][8][9]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaan Grahn-Laasonen valittiin 5 866 äänellä Hämeen vaalipiiristä vuoden 2011 vaaleissa.[10] Ennen ministeriyttä hän oli työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen ja Kelan valtuutettu.[3] Joulukuussa 2012 Grahn-Laasonen jätti Ylen ja Veikkauksen välisestä yhteistyöstä kirjallisen kysymyksen, mistä syntynyt keskustelu johti toukokuussa 2013 Viestintäviraston päätökseen kieltää lottoarvonnan esittäminen Ylen kanavilla.[11]

Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Grahn-Laasonen valittiin Forssan kaupunginvaltuustoon 378 äänellä.[12] Kaudella 2013–2016 hän oli kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja[13] ja Hämeen maakuntavaltuuston puheenjohtaja[14]. Maakuntavaltuuston puheenjohtajuuden Grahn-Laasonen jätti 2014 valtioneuvoston jäsenyyden aiheuttaman mahdollisen esteellisyyden vuoksi[15].

Keväällä 2014 Grahn-Laasonen toimi Henna Virkkusen kampanjapäällikkönä eurovaaleissa.[16] Kesäkuun 2014 puoluekokouksessa hänet valittiin kokoomuksen kolmanneksi varapuheenjohtaksi.[17] Syyskuussa 2014 Grahn-Laasonen nousi ympäristöministeriksi vihreiden erottua hallituksesta.[18] Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Grahn-Laasonen valittiin jatkokaudelle 7 556 äänellä.[19] Hänet valittiin Sipilän hallituksen opetus- ja kulttuuriministeriksi. Hänen kaudellaan keskustelua ovat herättäneet erityisesti koulutusleikkaukset.[20]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Grahn-Laasonen uusi kansanedustajan paikkansa saatuaan kaikkiaan 7 419 ääntä.[21] Hän toimi vaalikaudella muun muassa valtiovarainvaliokunnan ja talousvaliokunnan jäsenenä sekä vuosina 2021-2023 talousvaliokunnan puheenjohtajana.[22]

Eduskuntavaaleissa 2023 Grahn-Laasonen sai 7 003 ääntä ja tuli valituksi neljännelle kaudelleen.[23] Hän johti hallitusneuvotteluissa Kasvun kaava -työryhmää, joka käsitteli mm. yrittäjyyteen ja omistajuuteen liittyvää politiikkaa.[24][25] 20. kesäkuuta 2023 Grahn-Laasonen aloitti Orpon hallituksen sosiaaliturvaministerinä.[2] Hänen vastuullaan ovat sosiaaliturva-asiat työttömyysturvaa lukuun ottamatta sekä päihdepolitiikka ja tasa-arvoasiat.[26]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grahn-Laasonen on kritisoinut valtion harjoittamaa liiallista sääntelyä. Elokuussa 2013 hän julkaisi kokoomuksen kansanedustaja Lasse Männistön kanssa pamfletin,[27] jossa listattiin 46 turhaa lakia tai sääntöä.[28] Helsingin Sanomat kuitenkin uutisoi, että Grahn-Laasonen ja Männistö olivat itse äänestäneet eduskuntaryhmänsä mukana joidenkin sellaisten lakien puolesta, joita moittivat turhiksi.[29] Syksyllä 2014 Grahn-Laasonen alkoi johtaa puolueiden välistä sääntelynpurkutyöryhmää.[30]

Ympäristöministerinä Grahn-Laasonen kertoi olevansa valmis harkitsemaan vesivoiman lisäämistä ja turpeen verotuksen keventämistä.[31] Ennen valintaansa ministeriksi Grahn-Laasonen toimi vesivoimayhtiö Kemijoki Oy:n hallintoneuvostossa vuosina 2012–2014,[32] mikä herätti keskustelua intressiristiriidoista.[33] Lokakuussa 2014 Grahn-Laasonen keskeytti pitkään vireillä olleen soidensuojeluohjelman pyrkimyksenään selvittää vapaaehtoisen suojelun painottamisen mahdollisuutta.[34]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit
Vuosi (vaalipiiri) Äänimäärä Tulos
2011 (Häme) 5 866[10] Valittiin.
2015 (Häme) 7 556[19]
2019 (Häme) 7 419[21]
2023 (Häme) 7 003[23]
Kuntavaalit
Vuosi (kunta) Äänimäärä Tulos
2012 (Forssa) 378[35] Valittiin.
2017 (Forssa) 282[36]
2021 (Forssa) 340[37]
Aluevaalit
Vuosi (alue) Äänimäärä Tulos
2022 (Päijät-Häme) 1 258[38] Valittiin.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grahn-Laasosen isä on Forssan Lehden entinen päätoimittaja Kari Grahn. Sanni Grahn avioitui Arttu Laasosen kanssa 2009. Heillä on vuonna 2013 syntynyt tytär[39] ja vuonna 2020 syntynyt poika.[40]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Vaalikone 2015Arkistoitu kopio Yle. Arkistoitu 7.6.2019. Viitattu 7.6.2019.
  2. ↑ a b Pääministeri Orpon hallitus nimitettiin Valtioneuvosto. 20.6.2023. Viitattu 22.10.2023.
  3. ↑ a b c Sanni Grahn-Laasonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  4. ↑ Salokorpi, Jussi: Lähes 3 800 saa kunniamerkin: Suomen Valkoisen Ruusun I luokan komentajamerkin saa Antti Aarnio-Wihuri – katso listasta kaikki kunniamerkkien saajat Yle Uutiset. 3.12.2018. Viitattu 6.7.2021.
  5. ↑ IL selvitti: tällaiset ovat ministerien yo-todistukset www.iltalehti.fi. Viitattu 12.3.2024.
  6. ↑ Suomen Lukiolaisten Liitto – Facebook 24.9.2014. Viitattu 16.4.2019.
  7. ↑ Stubbin lehdistöavustaja pyrkii eduskuntaan Hämeestä Yle Uutiset Häme. 14.4.2010. Viitattu 30.4.2014.
  8. ↑ Hallitus | ”Ei niin väliä, onko uudistus hyvä vai huono, kunhan uudistetaan” – Tällainen poliitikko on säälimättömänä leikkaajana tunnettu Sanni Grahn-Laasonen Helsingin Sanomat. 24.6.2023. Viitattu 12.3.2024.
  9. ↑ Tätä et tiennyt uudesta hallituksesta - ministereiden erikoiset taustat www.iltalehti.fi. Viitattu 12.3.2024.
  10. ↑ a b Eduskuntavaalit 17.4.2011: Valitut ehdokkaat Hämeen vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 30.4.2014.
  11. ↑ Keski-Korpela, Nina: Aloitteen tekijä kiittelee lottoarvonnan kieltämistä Ylen kanavilta Yle Uutiset. 14.5.2013. Viitattu 30.4.2014.
  12. ↑ Kunnallisvaalit 28.10.2012: Valitut ehdokkaat Forssa Vaalit.fi. 14.6.2013 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 30.4.2014.
  13. ↑ Kaupunginvaltuusto 2013-2016 Forssan kaupunki. Arkistoitu 20.2.2014. Viitattu 30.4.2014.
  14. ↑ Maakuntavaltuusto 2013-2016 Hämeen liitto. Viitattu 30.4.2014.
  15. ↑ Susanna Lähdekorpi: Grahn-Laasonen luopuu maakuntavaltuuston puheenjohtajuudesta Hämeen Sanomat. Viitattu 20.5.2020.
  16. ↑ Raeste, Juha-Pekka: Kansanedustaja Grahn-Laasonen ministeri Virkkusen kampanjapäälliköksi HS.fi. 3.2.2014. Viitattu 16.3.2015.
  17. ↑ Uusivaara, Terhi: Virolainen, Sankelo ja Grahn-Laasonen kokoomuksen varapuheenjohtajiksi Yle Uutiset. 15.6.2014. Viitattu 15.6.2014.
  18. ↑ Päivi Kerola: Sanni Grahn-Laasonen nousee uudeksi ympäristöministeriksi Yle Uutiset. 24.9.2014. Viitattu 24.9.2014.
  19. ↑ a b Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Hämeen vaalipiiri Vaalit.fi. 22.4.2015 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 29.4.2015.
  20. ↑ Turtola, Kati: Ministeri Grahn-Laasonen: "Eivät nämä leikkaukset ole ensisijainen uhka koulutuksellemme, sivistyksellemme ja tutkimukselle" Yle Uutiset. 21.9.2015. Viitattu 29.10.2015.
  21. ↑ a b Ehdokkaat
  22. ↑ Grahn-Laasonen eduskunnan sivuilla eduskunta.fi. Viitattu 12.3.2024.
  23. ↑ a b Hämeen vaalipiiri, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 12.3.2024.
  24. ↑ Iiro-Pekka Airola: Hallitusneuvottelut | Sanni Grahn-Laasonen uskoo puoluenelikon löytävän yhdessä maaliin: "Meillä on hyvä tunnelma ja realistinen, yhteinen jaettu tilannekuva" Forssan Lehti. 2.5.2023. Viitattu 12.3.2024.
  25. ↑ Uuden hallituksen suuntaviivoista neuvotellaan monessa pöydässä – katso, ketkä niissä istuvat Yle Uutiset. 2.5.2023. Viitattu 12.3.2024.
  26. ↑ Sosiaaliturvaministeri Valtioneuvosto. Viitattu 12.3.2024.
  27. ↑ Grahn-Laasonen, Sanni & Männistö, Lasse: K18–Tähtisädetikku ja 45 muuta turhaa sääntöä, ohjetta ja kieltoa (pdf) dropbox.com. Viitattu 30.4.2014.
  28. ↑ Kansanedustajat listasivat "turhia lakeja" HS.fi. 21.8.2013. Viitattu 30.4.2014.
  29. ↑ Kokoomuskaksikko äänesti itse "turhien lakien" puolesta HS.fi. 21.8.2013. Viitattu 20.9.2014.
  30. ↑ Hallitus kutsui opposition purkamaan sääntelyä – Stubb odottaa ehdotuksia myös kansalta Yle Uutiset. 14.10.2014. Viitattu 15.10.2014.
  31. ↑ Ilkka Luukkonen: VL: Grahn-Laasonen valmis pohtimaan vesivoimaa ja turvetta Verkkouutiset.fi. 2.10.2014. Viitattu 15.10.2014.
  32. ↑ Kemijoki Oy - Hallintoelimet kemijoki.fi. Viitattu 9.10.2014.
  33. ↑ Uuden ministerin puheista repesi lihava riita: ”Kenen etuja ajaa?” Uusi Suomi. 29.9.2014. Viitattu 15.10.2014.
  34. ↑ Hanhivaara, Jussi: Grahn-Laasonen jäädytti soidensuojeluohjelman Yle Uutiset. 15.10.2014. Viitattu 15.10.2014.
  35. ↑ Forssa, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 12.3.2024.
  36. ↑ Forssa, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 12.3.2024.
  37. ↑ Forssa, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 12.3.2024.
  38. ↑ Kanta-Hämeen hyvinvointialue, valitut tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 12.3.2024.
  39. ↑ Sanni Grahn-Laasosen esikoinen on tyttö Yle Uutiset. 23.4.2013. Viitattu 30.4.2014.
  40. ↑ Taleva, Katariina: Kansanedustaja Sanni Grahn-Laasosen toinen lapsi on syntynyt Iltalehti. 4.12.2020. Viitattu 6.7.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Krista Kiuru 		Suomen sosiaaliturvaministeri
2023− 		Seuraaja:
–
Edeltäjä:
Krista Kiuru 		Suomen opetusministeri
2015–2019 		Seuraaja:
Li Andersson
Edeltäjä:
Pia Viitanen 		Suomen kulttuuriministeri
2015–2017 		Seuraaja:
Sampo Terho
Edeltäjä:
Ville Niinistö 		Suomen ympäristöministeri
2014–2015 		Seuraaja:
Kimmo Tiilikainen
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Hämeen vaalipiirin kansanedustajat 2011–2015
Suomen kulttuuriministerit

Meeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) | Paavo Arhinmäki (2011) | Pia Viitanen (2014) | Sanni Grahn-Laasonen (2015) | Sampo Terho (2017) | Annika Saarikko (2019, 2020) | Hanna Kosonen (2019) | Antti Kurvinen (2021) | Petri Honkonen (2022) | Sari Multala (2023)

Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sanni_Grahn-Laasonen&oldid=22257728”