Outi Alanko-Kahiluoto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Outi Alanko-Kahiluoto
Alanko-kahiluoto.jpg
Syntynyt 14. kesäkuuta 1966 (ikä 47)
Oulu
Puolue Vihreät
Asema kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Kotipaikka Helsinki
Kotisivu www.outialanko.fi

Satu Outi Kristiina Alanko-Kahiluoto (o.s. Alanko, vuoteen 1984 Kirstinä) (s. 14. kesäkuuta 1966 Oulu) on helsinkiläinen vihreiden toisen kauden kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen sekä kirjallisuuden ja filosofian tutkija.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itähelsinkiläinen Alanko-Kahiluoto valittiin kansanedustajaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiiristä 4 622 äänellä. Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän on toiminut vuodesta 2005. Alanko-Kahiluoto toimi Helsingin Vihreiden puheenjohtajana 2006–2007.

Politiikassa Alanko-Kahiluodon erityisalueita ovat koulutus- ja kulttuuripolitiikka sekä sosiaalipolitiikka ja työelämäkysymykset. Alanko-Kahiluoto on vihreiden edustaja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sekä sivistysvaliokunnassa.

Kunnallispolitiikassa Alanko-Kahiluoto on puolustanut erityisesti julkisia palveluita kuten lähikouluja ja -kirjastoja, lasten päivähoitoa, mielenterveyspalveluita ja vanhusten palveluita sekä pyrkinyt parantamaan asunnottomien tilannetta.

Hän on ollut perustamassa taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa ajavaa Tatusotu-ryhmää. Eduskunnassa Alanko-Kahiluoto toimii taiteilijoiden ja kansanedustajien yhteistyöverkoston Arkadia-seuran puheenjohtajana. Alanko-Kahiluoto on toiminut Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen puheenjohtajana vuoden 2008 alusta lähtien. Alanko-Kahiluoto on Kuvataideakatemian hallituksen jäsen.

Tultuaan uudelleenvalituksi 2011 vaaleissa Alanko-Kahiluoto asettui ehdokkaaksi vihreiden puheenjohtajaäänestykseen. Hän sai 20 prosenttia äänistä tullen toiseksi Ville Niinistön jälkeen.[1] Lokakuussa 2013 hän nousi vihreiden eduskuntaryhmän ensimmäisen varapuheenjohtajan paikalta ryhmän puheenjohtajaksi Pekka Haaviston seurattua Heidi Hautalaa ministerinä.[2]

Alanko-Kahiluoto on ehdolla europarlamenttivaaleissa 2014.[3]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen valintaa kansanedustajaksi Alanko-Kahiluoto työskenteli kirjallisuuden ja filosofian tutkijana Helsingin yliopistossa, jossa hän osallistui myös aktiivisesti ammattiyhdistystoimintaan Tieteentekijöiden liiton luottamusmiehenä Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.

Alanko-Kahiluoto väitteli tohtoriksi toukokuussa 2007. Hänen väitöskirjatutkimuksensa ”Writing Otherwise than Seeing: Writing and Exteriority in Maurice Blanchot” tarkastelee ranskalaisen kirjailija-filosofi Maurice Blanchot'n 1940–60-lukujen tuotannon suhdetta aikansa fenomenologiseen filosofiaan. Tutkimuksen keskiössä on Blanchot'n ja hänen aikalaistensa välinen keskustelu siitä, mikä on kielen, ajattelun ja näkemisen välinen suhde, ja onko ns. ei-representoiva, ts. ei-väkivaltainen ja ei-objektivoiva kieli mahdollista. Alanko-Kahiluodon mukaan Blanchot'n keskeisin kysymys on se, mikä on kielen ja ulkoisuuden välinen suhde. Viime kädessä kyse on vanhasta filosofisesta ongelmasta, miten tietoisuus voi olla yhteydessä ulkopuoleensa palauttamatta ulkopuolta tietoisuuteen itseensä. Alanko-Kahiluodon väitös oli ensimmäinen Suomessa Blanchot'sta tehty väitöskirjatutkimus.lähde?

Outi Alanko-Kahiluoto on suomentanut mm. Maurice Blanchot'n keskeisimpänä pidetyn kirjallisuusfilosofisen esseen "Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan" ("La littérature et le droit à la mort", Nuori Voima. 6/01, 14-28, NVL, 2001).

Alanko-Kahiluoto on myös toimittanut yhdessä kirjallisuudentutkija, FT Tiina Käkelä-Puumalan kanssa kirjallisuudentutkimuksen perusteisiin johdattavan teoksen Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä (SKS, 2001).

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alanko-Kahiluoto on naimisissa teatteriohjaaja Atro Kahiluodon kanssa ja heillä on kaksi lasta.[4]

Toimitettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alanko-Kahiluoto, Outi & Käkelä-Puumala, Tiina (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. 3. tarkistettu painos. Tietolipas 174. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-003-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Niinistöstä vihreiden puheenjohtaja – Sinnemäki jäi kolmanneksi 11.6.2011. mtv3.fi. Viitattu 27.9.2013.
  2. Pekka Haavistosta uusi kehitysministeri 16.10.2013. Yle Uutiset. Viitattu 16.10.2013.
  3. Vihreiltä nimekäs lista: Kasvi ja Cronberg eurovaaleihin Uusi Suomi. 29.10.2013. Viitattu 29.10.2013.
  4. Outi Alanko-Kahiluoto Suomen kansanedustajat. Eduskunta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]