Outi Alanko-Kahiluoto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Outi Alanko-Kahiluoto
Alanko-kahiluoto.jpg
Syntynyt 14. kesäkuuta 1966 (ikä 48)
Oulu
Puolue Vihreät
Asema kansanedustaja (2007–)
Helsingin kaupunginvaltuutettu (2005–)
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Kotipaikka Helsinki
Kotisivu www.outialanko.fi

Satu Outi Kristiina Alanko-Kahiluoto (o.s. Alanko, vuoteen 1984 Kirstinä) (s. 14. kesäkuuta 1966 Oulu)[1] on suomalainen vihreä poliitikko ja toisen kauden kansanedustaja (2007–). Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen hän on ollut vuodesta 2005.

Koulutukseltaan Alanko-Kahiluoto on filosofian tohtori ja työskenteli ennen politiikkaa kirjallisuuden ja filosofian tutkijana.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alanko-Kahiluoto valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2004 kunnallisvaaleissa. Hän toimi Helsingin Vihreiden puheenjohtajana vuosina 2005–2007 ja oli perustamassa Helsingin Vihreitä Naisia vuonna 2005.[1] Kunnallispolitiikassa Alanko-Kahiluoto on puolustanut erityisesti julkisia palveluita kuten lähikouluja ja -kirjastoja, lasten päivähoitoa, mielenterveyspalveluita ja vanhusten palveluita sekä pyrkinyt parantamaan asunnottomien tilannetta.lähde?

Eduskuntaan Alanko-Kahiluoto valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2007 vaaleissa Helsingin vaalipiiristä 4 622 äänellä.[2] Hän on vihreiden edustaja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (2009–) sekä sivistysvaliokunnassa (2008–2011, 2012–).[1]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Alanko-Kahiluoto valittiin jatkokaudelle. Kesällä 2011 hän asettui ehdokkaaksi vihreiden puheenjohtajaäänestykseen saaden 20 prosenttia äänistä ja tullen toiseksi Ville Niinistön jälkeen.[3] Lokakuussa 2013 Alanko-Kahiluodosta tuli vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Haaviston seurattua Heidi Hautalaa ministerinä.[4] Vuosina 2009–2011 hän oli ollut eduskuntaryhmän toinen ja vuonna 2013 ensimmäinen varapuheenjohtaja.[1] Alanko-Kahiluoto oli ehdolla europarlamenttivaaleissa 2014[5] ja sai 5 643 ääntä.[6]

Alanko-Kahiluodon erityisalueita ovat koulutus- ja kulttuuripolitiikka sekä sosiaalipolitiikka ja työelämäkysymykset.lähde? Hän oli perustamassa taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa ajavaa Tatusotu-ryhmää.lähde? Eduskunnassa Alanko-Kahiluoto on toiminut taiteilijoiden ja kansanedustajien yhteistyöverkosto Arkadia-seuran puheenjohtajana. Vuosina 2008–2012 hän oli Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen puheenjohtaja ja vuosina 2009–2011 Kuvataideakatemian hallituksen varapuheenjohtaja.[1]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen valintaa kansanedustajaksi Alanko-Kahiluoto työskenteli kirjallisuuden ja filosofian tutkijana Helsingin yliopistossa, jossa hän osallistui myös aktiivisesti ammattiyhdistystoimintaan Tieteentekijöiden liiton luottamusmiehenä Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.

Alanko-Kahiluoto väitteli tohtoriksi vuonna 2007. Hänen väitöskirjansa ”Writing Otherwise than Seeing: Writing and Exteriority in Maurice Blanchot” tarkastelee ranskalaisen kirjailija-filosofi Maurice Blanchot'n 1940–60-lukujen tuotannon suhdetta aikansa fenomenologiseen filosofiaan. Outi Alanko-Kahiluoto on suomentanut mm. Maurice Blanchot'n keskeisen kirjallisuusfilosofisen esseen "Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan" ("La littérature et le droit à la mort", Nuori Voima. 6/01, 14-28, NVL, 2001).

Alanko-Kahiluoto on myös toimittanut yhdessä kirjallisuudentutkija, FT Tiina Käkelä-Puumalan kanssa kirjallisuudentutkimuksen perusteisiin johdattavan teoksen Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä (SKS, 2001).

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alanko-Kahiluoto on naimisissa teatteriohjaaja Atro Kahiluodon kanssa ja heillä on kaksi lasta.[1] Runoilija Väinö Kirstinä oli Alanko-Kahiluodon setä.[7]

Toimitettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alanko-Kahiluoto, Outi & Käkelä-Puumala, Tiina (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. 3. tarkistettu painos. Tietolipas 174. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-003-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Outi Alanko-Kahiluoto Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 21.3.2007 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 8.7.2014.
  3. Niinistöstä vihreiden puheenjohtaja – Sinnemäki jäi kolmanneksi 11.6.2011. MTV.fi. Viitattu 27.9.2013.
  4. Pekka Haavistosta uusi kehitysministeri 16.10.2013. Yle Uutiset. Viitattu 16.10.2013.
  5. Vihreiltä nimekäs lista: Kasvi ja Cronberg eurovaaleihin Uusi Suomi. 29.10.2013. Viitattu 29.10.2013.
  6. Ehdokkaiden äänet – Koko maa Vaalit. 30.5.2014. Viitattu 4.6.2014.
  7. In memoriam Väinö Kirstinä Outialanko.fi. 16.10.2007. Viitattu 17.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]