Outi Alanko-Kahiluoto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Outi Alanko-Kahiluoto
Alanko-kahiluoto.jpg
Syntynyt 14. kesäkuuta 1966 (ikä 48)
Oulu
Puolue Vihreät
Asema Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja (2013-), kansanedustaja (2007–)
Helsingin kaupunginvaltuutettu (2005–)
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Kotipaikka Helsinki
Kotisivu www.outialanko.fi

Satu Outi Kristiina Alanko-Kahiluoto (o.s. Alanko, vuoteen 1984 Kirstinä) (s. 14. kesäkuuta 1966 Oulu)[1] on suomalainen vihreiden poliitikko, vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja kansanedustaja vuodesta 2007. Hän on ollut Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 2005.

Koulutukseltaan Alanko-Kahiluoto on filosofian tohtori ja työskenteli ennen politiikkaa kirjallisuuden ja filosofian tutkijana.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen valintaa kansanedustajaksi Alanko-Kahiluoto työskenteli kirjallisuuden ja filosofian tutkijana Helsingin yliopistossa, jossa hän osallistui myös aktiivisesti ammattiyhdistystoimintaan Tieteentekijöiden liiton luottamusmiehenä Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.

Alanko-Kahiluoto väitteli tohtoriksi vuonna 2007. Hänen väitöskirjansa ”Writing Otherwise than Seeing: Writing and Exteriority in Maurice Blanchot” tarkastelee ranskalaisen kirjailija-filosofi Maurice Blanchot'n 1940–60-lukujen tuotannon suhdetta aikansa fenomenologiseen filosofiaan. Outi Alanko-Kahiluoto on suomentanut mm. Maurice Blanchot'n keskeisen kirjallisuusfilosofisen esseen "Kirjallisuus ja oikeus kuolemaan" ("La littérature et le droit à la mort", Nuori Voima. 6/01, 14-28, NVL, 2001).

Alanko-Kahiluoto on myös toimittanut yhdessä kirjallisuudentutkija, FT Tiina Käkelä-Puumalan kanssa kirjallisuudentutkimuksen perusteisiin johdattavan teoksen Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä (SKS, 2001).

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alanko-Kahiluoto valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 2004 kunnallisvaaleissa. Hän toimi Helsingin Vihreiden puheenjohtajana vuosina 2005–2007 ja oli perustamassa Helsingin Vihreitä Naisia vuonna 2005.[1] Alanko-Kahiluoto on myös Vihreiden Naisten puheenjohtaja vuodesta 2014.[2] Kunnallispolitiikassa Alanko-Kahiluoto on puolustanut erityisesti julkisia palveluita kuten lähikouluja ja -kirjastoja, lasten päivähoitoa, mielenterveyspalveluita ja vanhusten palveluita sekä pyrkinyt parantamaan asunnottomien tilannetta.lähde?

Eduskuntaan Alanko-Kahiluoto valittiin ensimmäisen kerran vuoden 2007 vaaleissa Helsingin vaalipiiristä 4 622 äänellä.[3] Hänet valittiin jatkokaudelle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Kesällä 2011 hän oli ehdolla vihreiden puheenjohtajaäänestyksessä saaden 20 prosenttia äänistä ja tullen toiseksi Ville Niinistön jälkeen.[4] Lokakuussa 2013 Alanko-Kahiluodosta tuli vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Haaviston seurattua Heidi Hautalaa ministerinä.[5] Vuosina 2009–2011 hän oli eduskuntaryhmän toinen ja vuonna 2013 ensimmäinen varapuheenjohtaja.[1]

Alanko-Kahiluoto oli ehdolla europarlamenttivaaleissa 2014[6] ja sai 5 643 ääntä.[7] Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kolmannelle kaudelle eduskuntaan 7884 äänellä.[8] Hän jatkoi vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana.[9]

Vuoden 2015 vaalien jälkeen Alanko-Kahiluoto valittiin suuren valiokunnan ja tulevaisuusvaliokunnan jäseneksi. Aiemmin hän on ollut varsinainen jäsen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (2009–2015), sivistysvaliokunnassa (2008–2011 ja 2012–2014), puolustusvaliokunnassa (2014–2015), työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa (2007–2008) ja perustuslakivaliokunnassa (2007–2008). Vuonna 2011 hän toimi lyhyen aikaa myös tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana.[1]

Alanko-Kahiluodon erityisalueita ovat koulutus- ja kulttuuripolitiikka sekä sosiaalipolitiikka ja työelämäkysymykset.lähde? Hän oli vuonna 2006[1] perustamassa taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaa ajavaa Tatusotu-liikettä.[10] Eduskunnassa Alanko-Kahiluoto on toiminut taiteilijoiden ja kansanedustajien yhteistyöverkosto Arkadia-seuran puheenjohtajana. Vuosina 2008–2012 hän oli Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen puheenjohtaja ja vuosina 2009–2011 Kuvataideakatemian hallituksen varapuheenjohtaja.[1] Vuonna 2015 Alanko-Kahiluoto on Naisjärjestöt yhteistyössä Nytkis ry:n puheenjohtaja.[11]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alanko-Kahiluoto on naimisissa teatteriohjaaja Atro Kahiluodon kanssa ja heillä on kaksi lasta.[1] Runoilija Väinö Kirstinä oli Alanko-Kahiluodon setä.[12]

Toimitettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alanko-Kahiluoto, Outi & Käkelä-Puumala, Tiina (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. 3. tarkistettu painos. Tietolipas 174. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-003-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Outi Alanko-Kahiluoto Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Luottamustoimet, tutkinnot ja työkokemus Outialanko.fi. Viitattu 14.3.2015.
  3. Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 21.3.2007 (päivitetty). Oikeusministeriö. Viitattu 8.7.2014.
  4. Niinistöstä vihreiden puheenjohtaja – Sinnemäki jäi kolmanneksi 11.6.2011. MTV.fi. Viitattu 27.9.2013.
  5. Pekka Haavistosta uusi kehitysministeri 16.10.2013. Yle Uutiset. Viitattu 16.10.2013.
  6. Vihreiltä nimekäs lista: Kasvi ja Cronberg eurovaaleihin Uusi Suomi. 29.10.2013. Viitattu 29.10.2013.
  7. Ehdokkaiden äänet – Koko maa Vaalit. 30.5.2014. Viitattu 4.6.2014.
  8. Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriö. Viitattu 25.4.2015.
  9. Suni, Annakaisa: Alanko-Kahiluoto jatkaa vihreän eduskuntaryhmän johdossa Vihreä Lanka. 23.4.2015. Viitattu 5.5.2015.
  10. Barrikadeille kulttuurin ja perustulon puolesta! Outialanko.fi. 11.11.2014. Viitattu 14.3.2015.
  11. Mikä Nytkis? Nytkis.org. Viitattu 14.3.2015.
  12. In memoriam Väinö Kirstinä Outialanko.fi. 16.10.2007. Viitattu 17.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]