Suomen Rauhanpuolustajat
Sivulta puuttuu 
Suomen Rauhanpuolustajat - Fredskämparna i Finland ry on 18. toukokuuta 1949 perustettu kansalaisjärjestö,[1] joka ilmoittaa olevansa poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton[2]. Rauhanpuolustajat on Kansainvälisen rauhantoimiston (International Peace Bureau) jäsen. [2] Rauhanpuolustajien nykyinen puheenjohtaja on Markku Kangaspuro. Järjestöllä on noin 2 500 jäsentä, keskustoimisto Helsingissä ja paikallista toimintaa ympäri maata.
Rauhanpuolustajat ilmoittaa järjestön tarkoitukseksi toimia "rauhan, aseistariisunnan, suvaitsevaisuuden, ihmisoikeuksien ja maailmanlaajuisen tasa-arvon puolesta". Toiminnan aatteellisina lähtökohtina pidetään humanismia, sodan- ja rasisminvastaisuutta sekä kansainvälistä yhteisvastuuta.[2] Rauhan käsitettä tulkitaan positiivisesti, eli rauha on yhteistoimintaa perustuvaa rauhaa, eikä tarkoita pelkästään konfliktin puuttumista.
Joidenkin mielestä Rauhanpuolustajien edeltäjänä voidaan pitää vuonna 1923 perustettua Suomen Anti-Militaristista Liittoa, jonka viranomaiset kielsivät jatkosodan aikana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Toiminta
Rauhanpuolustajien toiminnan näkyvimpiä puolia ovat kannanotot ja julkinen reagointi sotiin ja konflikteihin. Järjestö pyrkii tekemään tunnetuksi Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön päämääriä. Se pyrkii myös vaikuttamaan Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan linjauksiin esimerkiksi kannanotoin sekä vetoomuksin.
Rauhanpuolustajat vastustaa Suomen liittymistä NATO:n jäseneksi,[2] rauhanturvalain muuttamista kriisinhallintalaiksi sekä taloudellista globalisaatiota.
Järjestö on jäsen mm. Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksessa ja Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOSssa.
Järjestö yhteistyökumppaneineen järjestää Helsingin Alppipuistossa joka kesä kaksipäiväisen Pax-festivaalin, jossa on mm. musiikki- ja kulttuuriohjelmaa eri maista.
[muokkaa] Julkaisut
Rauhan Puolesta on Rauhanpuolustajien lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehti postitetaan järjestön jäsenille ja lehden tilaajille, sekä kirjastoille. Lehden artikkelit käsittelevät ajankohtaisia aiheita sekä Rauhanpuolustajien omia kampanjoita. Lehdessä myös esitellään muiden maiden rauhanjärjestöjä.
Rauhanpuolustajat julkaisee yhdessä Liken kanssa yhteiskunnallista Pystykorva-kirjasarjaa (1997–). Tunnetuimpia kyseisen sarjan teoksia ovat Noam Chomskyn, Anna Politkovskajan, Jaana Airaksisen kirjat sekä Solidaarisuuskalenteri (1998–). Rauhanpuolustajat julkaisee myös (Voima Kustannus Oy:n osakkaana) yhdessä Maan ystävien, Luonto-Liiton, Liken ja Heikki Hiilamon kanssa kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvää Voima-lehteä (1999–).
[muokkaa] Yhteydet poliittisiin liikkeisiin ja muihin maihin
Rauhanpuolustajat on kuulunut Neuvostoliitto-johtoiseen Maailman rauhanneuvostoon,[3] jonka päämaja sijaitsi Helsingissä.[3] SKDL oli puolestaan Rauhanpuolustajien jäsenjärjestö ennen puolueen lakkauttamista. 1960-luvulla järjestö tuki sissiliikkeiden aseellista itsenäisyystaistelua monissa maissa katsoen näiden toiminnan olevan leniniläisen imperialismiteorian oikeuttamaa.[4]
Suomen kommunistisen puolueen oppositiolla, jota 1970-luvun alussa alettiin kutsua taistolaisiksi, oli vankka asema Rauhanpuolustajissa. Ydin-lehdessä väitettiin vuonna 1984, ettei järjestön kymmenien palkkatoimitsijoiden joukkoon ollut koskaan kelpuutettu kuin "yksi ainoa ei-taistolainen".[5] Järjestö vastusti pääsihteeri Mirjam Vire-Tuomisen johdolla NATO:n toimintaa, mutta ei kritisoinut Neuvostoliiton toimintaa. Rauhanpuolustajat antoi hyväksyntänsä esimerkiksi Tšekkoslovakian miehitykselle 1968.[6] Vuonna 1990 järjestön varapuheenjohtaja Pekka Koskinen myönsi, että järjestön ongelmina olivat ainakin 1970- ja 80-luvuilla olleet kaksinapainen käsitys maailmasta Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton hallitsemana, poliittis-emotionaalinen sitoutuminen Neuvostoliittoon sekä osin opportunistinen sitoutuminen sisäpoliittiseen valtaan Suomessa.[7]
Puheenjohtaja toimii Karl Marx -seurassa[8][9] Rauhanpuolustajat on myös markkinoinut useissa maissa sotineen kommunistin Che Guevaran muistotilaisuutta syksyllä 2007.[10]
Keskustapuolue ja Demarinuoret olivat Rauhanpuolustajien jäsenjärjestöjä.[11] Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja kannatti liiton liittymistä Rauhanpuolustajien jäseneksi.[12]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Seppinen, Jukka: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917–1991: Strategia ja toiminta, s. 222. Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-6548-7.
- ↑ a b c d Järjestö (www.rauhanpuolustajat.fi) linkki
- ↑ a b Teemu Matinpuro: Amerikkalainen ystävämme (Rauhan puolesta 3/2005) linkki
- ↑ Mikko Metsämäki, Taistelu rauhasta - Sadankomitea ja Rauhanpuolustajat 1960-luvun Suomessa
- ↑ Rauhan puolesta (Ydin /1984) linkki
- ↑ Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 186–187.
- ↑ HS 25.1.1990
- ↑ Rauhanpuolustajat, johtokunta
- ↑ Karl Marx-seura, Tapahtumat
- ↑ Rauhanpuolustajat, Viva Che! -juhla
- ↑ http://www.sadankomitea.fi/yleinen/historia
- ↑ http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showPage&id=10&category=3
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Vire-Tuominen, Mirjam: Rauhaa rakentavaa työtä: Suomen rauhanpuolustajien viisi vuosikymmentä. Helsinki: Demokraattinen sivistysliitto, 2003. ISBN 951-97831-6-4.
