Sadankomitea

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sadankomitea on suomalainen pasifistinen ja antimilitaristinen, puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton rauhanjärjestö. Sadankomitea on perustettu vuonna 1963. Tavoitteekseen se ilmoittaa muun muassa aseidenriisunnan, yleisen asevelvollisuuden lakkauttamisen, yhteiskunnan militarististen rakenteiden purkamisen, turvallisuuspolitiikan muuttamisen sellaiseen suuntaan, että sen lähtökohtana on kansalaisten hyvinvointi, ihmisoikeudet, demokratia sekä kansainvälisen yhteistyön lisäämisen.

Sadankomitea saa vuosittain valtionavustusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Vuonna 2013 avustus oli 65 000 €.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadankomitea-idean toivat Englannista Suomeen Kalevi Suomela ja Osmo Apunen. Esikuvana toimi Committee of One Hundred ja etenkin sen puheenjohtaja, filosofi Bertrand Russell. Uudelle rauhanjärjestölle synnytti tarpeen se, että muita rauhanjärjestöjä järjestöjä vierastettiin 1960-luvun ikäpolven parissa, Rauhanpuolustajia pidettiin Neuvostoliittoon kallellaan olevana ja kristillishenkistä Rauhanliittoa taas pidettiin vanhoillisena järjestönä.

Sadankomitealaiset korostivat puoluepoliittista ja uskonnollista sitoutumattomuuttaan. Järjestö arvosteli perinteistä ”automaattisesti opittua” isänmaallisuutta ja etsi rationaalisia perusteita turvallisuuspoliittiselle ajattelulle. Järjestön kasvun vuosia olivat etenkin 1964-1965. Vuonna 1966 perustettiin Ydin-lehti ajamaan sadankomitealaista asiaa. Sadankomitean ydinpiirin jäseniä olivat muun muassa Ilkka Taipale, Johan von Bonsdorff, Kati ja Pekka Peltola sekä Jaakko Blomberg.

Sadankomitea puolusti aseistakieltäytymiseen yllyttäviä puheita helmikuussa 1969 pitänyttä Erik Schülleriä ja alkoi kerätä niin sanottua yllytysadressia vastustaakseen sitä, että aseistakieltäytymiseen yllyttäminen oli laitonta. Adressiin kirjoittivat nimensä esimerkiksi Kaj Chydenius, Jörn Donner, Ville Komsi, Pentti Laine, Paavo Lipponen, Ilkka Taipale ja Erkki Tuomioja.[2] Seurauksena olivat niin sanotut yllytysoikeudenkäynnit.

Perustajiin kuuluvan Kalevi Suomelan mukaan Sadankomitean hegemonia nuoren älymystön parissa murtui 1969–1970, kun vasemmisto järjestäytyi uudelleen Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen. Taistolaisuus nousi hallitsevaksi vasemmistolaiseksi suuntaukseksi yliopistomaailmassa. Järjestö jatkoi kuitenkin toimintaansa ja muun muassa Erkki Tuomioja toimi vaikuttajana komiteassa. Toimintaan toivat uutta intoa Yhdysvaltain keskimatkan ydinohjusten vastainen liikehdintä 1980-luvulla sekä Irakin sodan vastainen toiminta 2000-luvulla.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadankomitean puheenjohtajana toimii Jan Koskimies ja varapuheenjohtajana Timo Mielonen. Pääsihteerinä työskentelee Anni Lahtinen. Aiemmin puheenjohtajina ovat toimineet muun muassa Ville Hulkkonen, Outi Ojala, Kalevi Suomela, Maarit Sinervo, Ilkka Taipale, Risto Heiskala, Kimmo Kiljunen ja Folke Sundman. Järjestö julkaisee Pax-verkkolehteä yhdessä Suomen Rauhanliiton kanssa.

Rauhanpalkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadankomitea on jakanut vuodesta 1978 rauhanpalkinnon.[3] Se on jaettu tyypillisesti itsenäisyyspäivänä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kansan Uutisten Viikkolehti 4.6.2004
  • Metsämäki, Mikko & Nisula, Petteri 2006. Aktivistit: suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina. Helsinki: Edita.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtionavustukset rauhantyön edistämiseen 2013 Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 29.4.2013.
  2. Metsämäki & Nisula 2006, 202.
  3. a b Aro, Jessikka: Presidentti Tarja Haloselle Sadankomitean rauhanpalkinto Yle Uutiset. 6.12.2013. Viitattu 6.12.2013.
  4. Sadankomitean rauhanpalkinto Turun Mikaelin seurakunnalle Pax.fi. 2007. Viitattu 8.12.2013.
  5. Söderman saa rauhanpalkinnon Iltasanomat. 5.12.2008. Viitattu 6.12.2013.
  6. Sadankomitean rauhanpalkinto Siemenpuulle HS.fi. 6.12.2009. Viitattu 6.12.2013.
  7. Sadankomitean rauhanpalkinto Sovittelufoorumille sadankomitea.fi. 2010. Viitattu 6.12.2013.
  8. Sadankomitean rauhanpalkinto Ritva Siikalalle ja Kassandralle sadankomitea.fi. 2011. Viitattu 6.12.2013.
  9. Sadankomitean rauhanpalkinto Vapaa liikkuvuus -verkostolle TS.fi. 4.12.2012. Viitattu 6.12.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hallman, Kristiina: Tottelisinko? Suomalaista Sadankomiteaa vuodesta 1963. Helsinki: Suomen sadankomitealiitto, 1986. ISBN 951-9372-14-8.
  • Kallio, Kalle & Metsämäki, Mikko (toim.): Pasifistin taskukirja. Helsinki: Suomen sadankomitealiitto, 2003. ISBN 951-9372-22-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]