Tšekin historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tšekin historia koostuu kolmen historiallisen alueen historiasta: Böömistä, Määristä ja Sleesian kaakkoisosasta. Ne olivat välillä omia kuningaskuntiaan, sitten vuosisatoja Habsburgien vallan alla. 1900-luvulla oli kommunismin kausi. Vuodesta 2004 Tsekki on kuulunut Euroopan unioniin.

Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisestä Tsekistä on löytynyt monia jäänteitä kivikautisesta asutuksesta. Brnon eteläpuolelta on löydetty Dolní Věstonicen Venus, joka on yksi vanhimpia tunnettuja keraamisia veistoksia ja ylipäänsä ensimmäisiä poltetusta savesta tehtyjä esineitä.[1] Se edustaa kivikautista Gravetten kulttuuria.[2]

Böömin alueella asui 500-luvulla eaa. boii-niminen kelttiheimo, jonka mukaan Böömi (Bohemia) on saanut nimensä. Kelttejä seurasivat germaanit, ja heitä slaavit jotka saapuivat alueelle noin 400-luvulla jaa.[3]

Slaavien rauhaisa elo keskeytyi, kun avaarit hyökkäsivät alueelle 500-luvulla. Määrin alueen tšekkiläiset heimot auttoivat Kaarle Suurta karkottamaan avaarit ja pääsivät hänen suojelukseensa. Määrien vasallivaltiosta kehittyi kuningaskunta, jota kutsuttiin laajimmillaan Suur-Määriksi.[4] Sen kuningas kutsui Kyrilloksen ja Metodioksen levittämään bysanttilaista uskoa torjuakseen germaanien kasvavan vaikutuksen. Metodioksen kuoltua Määri siirtyi kuitenkin roomalaiskatolisen kirkon vaikutuspiiriin, ja kyrillisen kirjoituksen sijasta alettiin käyttää latinalaista kirjaimistoa. Suur-Määri kukistui vuonna 907 unkarilaisten hyökkäyksiin.[3]

Böömin kuninkaan arvonimen saivat ensimmäisinä Vratislav II (1085) ja Vladislav II (1158), perinnöllinen arvonimestä tuli Ottokar I Přemyslista (1198) alkaen. Ottokar II Přemyslin (kuningas 1253–1278) aikana valtakunta oli laajimmillaan, ja käsitti muun muassa myös nykyiseen Itävaltaan kuuluvista maakunnista suurimman osan. 1200-luvulla alueelle alkoi muuttaa saksalaisia. Matkallaan Puolasta Unkariin vuonna 1241 mongolit karttoivat Tšekinmaata. Vuonna 1346 kuninkuuden peri Kaarle, josta sittemmin järjestysnumerolla IV tuli myös keisari. Kaarle IV perusti Keski-Euroopan ensimmäisen yliopiston hallituskaupunkiinsa Prahaan, joka oli tuolloin Euroopan merkittävimpiä kaupunkeja.[5]

Tšekkiläinen katolinen pappi Jan Hus (noin 1370–1415) oli ensimmäisiä uskonpuhdistajia ja hänet poltettiin lopulta roviolla katolisen kirkon Konstanzin kirkolliskokouksen yhteydessä. Paavin julistaessa ristiretken harhaoppisuutta vastaan Husin kannattajat eli hussilaiset nousivat kapinaan hussilaissodissa.[6]

Habsburgien vallassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Comenius

Böömin kruunu siirtyi vuonna 1526 vuosisatojen ajaksi Habsburg-suvulle ja alueesta tuli jälleen kiinteämmin osa Roomalaista keisarikuntaa. Böömin aateliston ja Habsburg-keisarien välinen kamppailu vallasta johti lopulta yhteenottoon 1618, josta käynnistyi koko Keski-Eurooppaa riepotellut kolmikymmenvuotinen sota. Tšekkien oikeuksien kannalta lopputulos oli katastrofi: Valkeavuoren taistelun jälkeen (1620) alakynteen jääneet protestanttiset aateliset menettivät pitkälti valtansa ja vastedes myös "Böömin kruunun maiden" asioista päätettiin Wienissä.[7] Tšekin kirjakielen käyttö tyrehdytettiin, ja uudelleen kieltä alettiin kehittää vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, jolloin alkanut kansallinen herääminen johti 1800-luvun mittaan nykyaikaisen tšekkiläisen kansakunnan syntyyn. Kansallismielisen liikkeen keskeisiä hahmoja olivat František Palacký ja Johan Amos Comenius.[8] Vuoden 1848 jälkeen Habsburgien valtakunta jakaantui Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaksi, ja Tšekki ja Slovakia alkoivat erkaantua toisistaan. Slovakia oli osa Unkaria, kun taas Tšekkiä hallittiin Wienistä.[9] Böömi oli Itävalta-Unkarin teollistuneimpia alueita, ja vähitellen tšekkiläinen enemmistö syrjäytti saksankielistä vähemmistöä taloudellisista valta-asemista.[10]

Maailmansodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Itävaltaan kuuluneista Böömin kruunun maista sekä Unkarin slovakialaisesta alueesta, Ruteniasta ja muistakin Unkarin alueista muodostettiin uusi Tšekkoslovakian valtio. Sen ensimmäiseksi presidentiksi tuli Tomáš Masaryk[11] ja pääkaupungiksi Praha. Valtioon jäi erittäin suuri saksalaisvähemmistö.[12]

Ennen toista maailmansotaa Saksa liitti itseensä länsivaltojen suostumuksella (syyskuun 1938 Münchenin sopimus) Tšekkoslovakian saksalaisenemmistöiset niin sanotut sudeettialueet. Pian tämän jälkeen Saksa miehitti jäljelle jääneen Tšekin ja muodosti tšekkien asuinalueesta Böömin ja Määrin valtakunnanprotektoraatin (Reichsprotektorat Böhmen und Mähren), joka oli Saksan hallinnon alainen, samalla kun Slovakiasta tuli muodollisesti itsenäinen Saksan vasallivaltio.[12] Protektoraatin johtaja oli SS:n tiedustelupalvelun SD:n johtaja Heydrich kunnes hänet brittiläis-tšekkoslovakialaisessa operaatiossa 27. toukokuuta 1942 surmattiin. Toisen maailmansodan lopussa Prahassa olleet Vlasovin saksalais-venäläiset joukot kääntyivät saksalaisia vastaan ja kaupungissa taisteltiin lyhyen aikaa. Kenraali Pattonin johtama 3. armeija vapautti Tšekkoslovakian läntisimmät osat ja puna-armeija loput. Amerikkalaisjoukot vetäytyivät Neuvostoliiton kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.[13][14]

Kommunistivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostotankki Prahassa (Prahan kevään 40-vuotisjuhlissa).

Sodan jälkeen kommunistien asema oli niin vahva, että heidän onnistui Neuvostoliiton tuella kaapata valta 1948. Tšekkoslovakiasta tuli käytännössä Neuvostoliiton satelliittivaltio. Tšekkoslovakian kommunistinen puolue käynnisti 1967–1968 poliittisen uudistusprosessin (Prahan kevät), jonka Neuvostoliitto rusensi elokuussa 1968 niin kutsutun Brežnevin opin mukaisesti miehittämällä valtion.[15][16]

Ero Slovakiasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 Tšekkoslovakia jaettiin kahteen osavaltioon, Tšekkiin ja Slovakiaan. Valtio siirtyi demokratiaan marraskuun 1989 lähes verettömällä "samettivallankumouksella". Patoutuneet kansallisuuskiistat halvaannuttivat demokratian oloissa liittovaltion toimintaa niin, että se lakkautettiin parlamentaarisella päätöksellä 1. tammikuuta 1993 alkaen, jolloin molemmat osavaltiot muuttuivat itsenäisiksi valtioiksi. Tšekki liittyi NATOon 1999 ja sekä Tšekki että Slovakia kuuluvat niihin kymmeneen valtioon, joista tuli Euroopan unionin jäseniä 1. toukokuuta 2004.[17]

EU-jäsenmaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšekin presidenttinä toimi vuoteen 2003 asti kirjailija ja entinen toisinajattelija Václav Havel. Sen jälkeen maan presidenttinä toimi kaksi kautta (2003-2013) hänen vanha kilpailijansa Václav Klaus. Klaus oli perustamassa kansalaisdemokraattista puoluetta (Občanská demokratická strana, ODS) ja johti sitä pitkään. Mirek Topolánekin puoluejohtajakaudella Klausin suhde puolueeseen on viilennyt ja hän on luopunut sen kunniapuheenjohtajuudesta. Valtavirrasta poikkeavista ilmastonmuutos- ja EU-kannoistaan tunnettu Klaus oli silti maan suosituimpia poliitikkoja.[18]

Kesäkuun 2002 parlamenttivaaleissa enemmistön saivat sosiaalidemokraatit (ČSSD) ja kommunistien enemmistösiipi. Puolueet eivät kuitenkaan voineet muodostaa hallitusta sosiaalidemokraattien johtajan Vladimír Špidlan kommunistivastaisuuden vuoksi. Hallitus muodostui sosiaalidemokraattien, kristillisdemokraattien (KDU-ČSL) ja liberaalien (US-DEU) kesken 101:99 parlamenttipaikkojen enemmistöllä. Kesäkuun 2004 hallituspuolueille katastrofaalistenkenen mukaan? europarlamenttivaalien jälkeen hallitus muodostettiin uudelleen samalle pohjalle, mutta Špidla syrjäytettiin puolueen sisäisen kapinan jälkeen. Häntä seurasi pääministerinä Stanislav Gross ja erinäisten skandaalien jälkeen Jiří Paroubek.[17][19]


Topolánekin hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun 2006 vaaleissa konservatiivinen ODS voitti niukasti, mutta oikeistopuolueiden, ODS:n, kristillisdemokraattien ja vihreiden paikkamäärä parlamentissa jäi tasan sataan kahdestasadasta.[19] Klaus nimitti hallituksen muodostajaksi ODS:n johtajan Mirek Topolánekin, jonka ensimmäinen yritys muodostaa hallitus kaatui epäluottamuslauseeseen[20] mutta toinen ODS:n, vihreiden ja kristillisdemokraattien hallitus selvisi luottamuslauseäänestyksestä.[21]

Topolánekin oikeistohallitus tuki Yhdysvaltain esitystä sijoittaa maalle sijoitetun reittivaiheen ohjuspuolustuksen tutka-asema Tšekkiin, Venäjän protesteista huolimatta.[22]

Topolánekin hallitus joutui eroamaan saatuaan parlamentilta epäluottamuslauseen 24. maaliskuuta 2009.[23] Suurimmat puolueet sopivat ensin ennenaikaisten vaalien järjestämisestä lokakuussa 2009, mutta luopuivat ehdotuksestaan, joten seuraavat vaalit pidettiin vasta vaalikauden päättyessä toukokuussa 2010.[24] Vaaleihin asti toimeenpanovaltaa käytti Jan Fischerin virkamieshallitus.



2010-luvun hallitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petr Nečasin keskustaoikeistolainen (ODS- ja TOP 09- ja Věci veřejné -puolueiden) hallitus nimitettiin kesäkuussa 2010.[17] Nečas joutui eroamaan tehtävästä kesäkuussa 2013 korruptiosyytteiden takia. Nečasin kansliapäällikköä ja väitettyä rakastajatarta Jana Nagyovaa syytettiin lahjuksista ja osallisuudesta vallan väärinkäyttöön. Poliisi epäili Nagyovan pyytäneen sotilastiedustelua vakoilemaan pääministerin vaimoa Radka Nečsováa.[25] Sen jälkeen hallinnut pääministeri Jiří Rusnokin hallitus hävisi parlamentin luottamusäänestyksen heinäkuun alkupuolella ja pyysi eroa 13.8.2013. Rusnokin hallitus pysyi pystyssä vain kuukauden.[26] Parlamentti hajotettiin ja maassa pidettiin parlamenttivaalit lokakuussa 2013.[27] Tammikuun 2014 puolivälissä saatiin sopu vaalien jälkeisestä hallituksesta. Uuden keskusta-vasemmistohallituksen pääministeriksi tuli vaalivoittajapuolue sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Bohuslav Sobotka.[28]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Encounter with the Venus from Dolni Vestonice, a 25.000 years old geopolymer ceramic Joseph Davidovits
  2. Prehistoric Venus Figurines Encyclopedia of Art
  3. a b The Great Moravian Empire and the Přemyslid Dynasty My Czech Republic. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  4. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: First Political Units Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)
  5. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Golden Age Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  6. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Hussite Movement Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  7. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Consequences of Czech Defeat Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  8. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: National Revival Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  9. Ihor Gawdiak (toim.): Czechoslovakia: Formation of the Dual System Czechoslovakia - a country study. 1987. Federal Research Division Library of Congress. Viitattu 16.10.2010. (englanniksi)
  10. Richard L. Rudolph: ”Indistralization in the Czech Lands”, Banking and Industrialization in Austria-Hungary, s. 39. Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-052108847-3. Google Books (viitattu 16.10.2010).
  11. Maailma tänään: Itä-Eurooppa, s. 15. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0807-9.
  12. a b Background Note: Czech Republic US Department of State
  13. Patton Timeline History in Film
  14. Bryan J. Dickerson: The Liberation of Western Czechoslovakia 1945 Military History Online. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  15. Timeline: Czechoslovakia BBC News
  16. The Brezhnev Doctrine, 1968 (käännös Pravdasta, 1968) Modern History Sourcebook. (englanniksi)
  17. a b c Timeline: Czech Republic BBC News
  18. Vaclav Klaus: How Czech president is fighting on to stop Europe in its tracks Guardian 2009
  19. a b Parliamentary Elections in the Czech Republic Election Resources on the Internet
  20. World Briefing Europe: Czech Republic: Government Resigns NY Times 12.10.2006
  21. World Briefing Europe: Czech Republic: New Government Seeks Rogue Vote NY Times 10.1.2007
  22. Bush and Czech Leader Close to Deal on Radar NY Times 2008
  23. Tshekin hallitus joutuu eroamaan 24.3.2009. YLE Uutiset. Viitattu 24.3.2009.
  24. Topolánek složil poslanecký mandát (tšekiksi)
  25. Korruptioepäilyt kaatoivat Tšekin pääministerin Helsingin Sanomat. 18.6.2013. Viitattu 19.6.2013.
  26. Tšekin hallitus erosi oltuaan vallassa vain kuukauden Helsingin Sanomat. 13.8.2013. Viitattu 14.8.2013.
  27. Tšekin parlamentti hajotti itsensä Helsingin Sanomat. 20.8.2013. Viitattu 28.8.2013.
  28. Tšekin tuore pääministeri haluaa höllentää talouskuria Helsingin Sanomat. 17.1.2014. Viitattu 26.1.2014.