Anglo-Iranian Oil Company

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Anglo-Iranian Oil Company (APOC) oli brittiläinen Iranissa toiminut öljy-yhtiö. Yhtiö perustettiin 1909 Soleiman Masjedin löytämille öljykentille ja uudelleen nimettiin Anglo- Persian Oil Companyksi (APOC) vuonna 1935. Yhtiö kansallistettiin Iranin valtion parlamentin Majlisin ja pääministeri Mohammed Mossadeghin toimesta vuonna 1951. Yhtiön englantilaisesta osasta tuli British Petroleum Company BP vuonna 1954.

Alku 1900-luvun alussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William Knox D`Arcy neuvotteli öljysopimuksen Shah Mozzafar al-Din Shah Qajanin kanssa vuonna 1901. Sopimuksessa Iran jouti luovuttamaan öljyvaransa Britannialle 60 vuodeksi. Yhdysvaltalainen John D. Rockefeller, mm. Standard Oilin omistaja, oli asettanut tavoitteekseensa ottaa hallintaansa maailman energiavarat vuonna 1911. APOC otti 50 prosentin osuuden Calouste Gulbenkinin perustamasta uudesta Turkish Petroleum Company-yhtiöstä vuonna 1912.

Öljyntuotanto Persiassa aloitettiin rakentamalla jalostamo Abadaniin vuonna 1913. Samana vuonna Britannian hallitus, Winston Churchillin johdolla kansallisti osan yhtiötä turvaamalla öljyn toimitukset brittiläisillä laivoilla.

Amerikkalais-brittiläisellä öljyimperialismilla on ollut myös tavoitteensa Persialahden öljyvarojen hallitsemisessa ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Kolmen suuren öljy-yhtiön (Standard Oil, Shell, British Petroleum) kartelli otti tavoitteekseen Neuvostoliiton eteläisten osien ja Persialahden öljykenttien haltuunottamisen. Ensimmäinen maailmansota lisäsi öljyn kulutusta maailmassa ja lisää öljykenttiä löydettiin Keski-Idästä. Iraq Petroleum Company öljy-yhtiö perustettiin Kirkukissa vuonna 1927.

Kytkentä Neuvostoliiton öljyyn[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisen Occidental Petroleumin öljy-yhtiön Armand Hammer neuvotteli öljykaupasta Neuvostoliiton Josif Stalinin kanssa 1950-luvun alkuvuosina. Venäläistä öljyä myytiin nyt korkeammalla hinnalla kuin Stalin itse olisi voinut myydä, koska länsimaat pyrkivät estämään öljyn ostamisen Neuvostoliitosta. Kuitenkin Occidental Petroleum ja Neuvostoliitto rakensivat kaksi suurta öljyjohtoa Neuvostoliiton öljykentiltä molemmin puolin Kaspianmerta- Tämä vähensi jonkin verran brittiläis-persialaisten öljykenttien tuotantoa tai sen kasvua Iranissa. Seuraavat 45 vuotta Neuvostoliitto toimitti öljyään näitä öljyputkia pitkin ja Standard Oil myi venäläistä öljyä maailmanmarkkinoilla kutsuen sitä Iranin öljyksi.

1950-luvun poliittiset operaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anglo-Iranian Oil Companyn kansallistaminen johti Iranin Abadanin kriisiin vuosiksi 19511954. Kriisin tuloksena Iranin pääministeri Mohammed Mossadegh poistettiin vallasta. Kaappauksen aikana, koodinimellä Operaatio Ajaxilla, Yhdysvaltojen CIA ja Englannin MI6-tiedustelupalvelu nostivat shaahi Mohammad Reza Pahlavin uudelleen valtaan Iranissa.

Elokuussa 1954 yhtiö oli asetettu kansainvälisen yhteisön eli länsimaiden valvonnan alaiseksi. Omistajuus jaettiin seuraavasti: 40 prosenttia jaettiin viiden amerikkalaisen yhtiön kesken, British Petroleumille tuli 40 prosentin osuus, Royal Dutch/Shell sai 14 prosenttia ja CFP:lle, ranskalaiselle yhtiölle tuli 6 prosenttia. Tämä omistussuhde muuttui vasta Iranin islamilaisessa vallankumouksessa vuonna 1979.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]