Ensimmäisen liittokunnan sota
Sivulta puuttuu 
Ensimmäinen liittokunta oli muun muassa Ison-Britannian, Itävallan, Preussin ja Espanjan (kaksi jälkimmäistä vuoteen 1795 asti) sekä pienempien valtioiden muodostama liittokunta Ranskan tasavaltaa vastaan. Ensimmäisen liittokunnan sotaa käytiin 1792–1797. Napoleonin Italiaan maaliskuusta 1796 tekemän ja huhtikuuhun 1797 sotaretken tuloksena Lombardia joutui Ranskan vallan alaiseksi 1796, mitä kesti vuoteen 1814. Myös Alankomaat joutui Ranskan vallan alaiseksi vuonna 1795. Siitä muodostettiin Batavian tasavalta.
Sodan tuloksena solmittiin Campo Formion rauha Itävallan ja Ranskan kesken lokakuussa 1797. Venetsia siirtyi Itävallan Habsburgien vallan alaiseksi.
Taustaa[muokkaa]
Ranskan vallankumouksen jälkeen 1789 Euroopan valtiot pitivät Ranskaa heikkona maana, joka ei sisäisten kiistojensa vuoksi pystynyt ylläpitämään ulkosuhteitaan. Asennetta kuvasi Venäjän keisarinnan Katariina Suuren lausahdus että 10 000 sotamiestä riittäisi sammuttamaan "kamalan rovion" Ranskassa.[1]
Sodan kulku[muokkaa]
Preussin ja Itävallan perustama liittouma laajeni alle vuodessa käsittämään Hollannin, Ison-Britannian ja Espanjan. Britannian syitä olivat strategisten etujen lisäksi myös ideologiset seikat kuten Ludvig XVI:n teloitus jota he pitivät rikoksena inhimillisyyttä ja kuningasvaltaa vastaan. Lisäksi he pyrkivät estämään Belgian joutumisen Ranskan vallan alle.
Kaikesta huolimatta lukuisia Euroopan maita kerännyt liittokunta ei pärjännyt Ranskalle joka saavutti lukuisia tärkeitä voittoja ja oli miehittänyt vuoteen 1795 mennessä niin Belgian, Alankomaat kuin koko Reinin länsipuolisen Saksan. Syitä tähän olivat niin Ranskan vahvuus kuin liittokunnan heikkous, joka näkyi taitavien johtajien puutteesta sekä liittokunnan jäsenvaltioiden huonosta yhteistyöstä.[1] Lisäksi Puolan jaot vuosina 1793 ja 1795 auttoivat Ranskaa, sillä ne vetivät eurooppalaisten katseet toisaalle. Ranska vahvistui lopulta niin paljon ettei Preussi uskaltanut lainkaan hyökätä sen kimppuun peläten nimellisen liittolaisensa Itävallan hyökkäystä. Preussi olikin ensimmäinen rauhansopimuksen tehnyt liittokunnan jäsen (Baselin rauha), jota seurasivat pian myös Espanja ja Hollanti. Rauhansopimuksessa Preussi jätti Ranskalle kaikki Reinin länsipuolelle kuuluneet alueensa sillä ehdolla, että se saisi korvauksia muualta Saksasta. Iso-Britannia ja Itävalta olivat ainoat maat enää sodassa Ranskaa vastaan.
Vuoden 1796 alussa Ranska oli liittänyt Belgian ja Reininmaan lisäksi itseensä myös Savoijin ja Nizzan. Nämä valloitukset olivat tosin ristiriidassa tasavaltalaisen perustuslain kanssa jossa vaadittiin ettei maa ryhdy ikinä hyökkäyssotaan, tosin ne kierrettiin mm. väittämällä sodanjulistuksen Itävaltaa vastaan olleen "vapaan kansakunnan puolustautuminen kuninkaan epäoikeudenmukaista hyökkäystä vastaan".[1]
Itävaltaa vastaan lähetettävien joukkojen komentajaksi nimettiin nuori kunnianhimoinen kenraali Napoléon Bonaparte. Ranska karkotti itävaltalaiset Pohjois-Italiasta vuodessa joten sota oli maalle menestys ja tärkeä merkkipaalu Napoleonin sotilasuralle. Samalla Napoleon perusti Luoteis-Italiaan kaksi Ranskan satelliittivaltiota; Ligurian ja Cisalppisen tasavallan. Ranskan ja Itävallan välinen rauhansopimus solmittiin Campo Formiossa lokakuussa 1797; rauhanehdoissa Itävalta luovutti Belgian Ranskalle ja tunnusti Ranskan satelliitit. Korvaukseksi Itävallalle annettiin Venetsian tasavalta ja salainen lupaus ettei Preussille anneta korvaukseksi muita Reininmaan saksalaisalueita.[1] Campo Formion rauhan jälkeen enää Britannia oli sodassa Ranskaa vastaan, vaikkakin sen liittokunta oli hajonnut.
Lähteet[muokkaa]
ensimmäinen liittokunta 1792–1797 | toinen liittokunta 1798–1801 | kolmas liittokunta 1804–1805 | neljäs liittokunta 1806–1807 | viides liittokunta 1809 | kuudes liittokunta 1812–1814 | seitsemäs liittokunta 1815
Ranskan ja kuudennen liittokunnan välisiä taisteluita
Ostrovno 1812 | Kljastitsy 1812 | Smolensk 1812 | Polotsk 1812 | Valutino 1812 | Borodino 1812 | Tarutino 1812 | Malojaroslavetš 1812 | Polotsk 2 1812 | Žasniki 1812 | Vjazma 1812 | Smoliani 1812 | Krasnoi 1812 | Berezina 1812 | Lützen 1813 | Bauzen 1813 | Großbeeren 1813 | Katzbach 1813 | Dresden 1813 | Kulm 1813 | Dennewitz 1813 | Leipzig 1813 | Hanau 1813 | Sehested 1813 | Brienne 1814 | La Rothière 1814 | Mincio 1814 | Champaubert 1814 | Montmirail 1814 | Château-Thierry 1814 | Vauchamps 1814 | Mormans 1814 | Montereau 1814 | Bar-sur-Aube 1814 | Craonne 1814 | Laon 1814 | Reims 1814 | Arcis-sur-Aube 1814 | La Fère-Champenoise 1814 | Montmartre 1814 | Pariisi 1814
