Ensimmäisen liittokunnan sota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hyökkäys Aaleniin 1796

Ensimmäinen liittokunta oli muun muassa Ison-Britannian, Itävallan, Preussin ja Espanjan (kaksi jälkimmäistä vuoteen 1795 asti) sekä pienempien valtioiden muodostama liittokunta Ranskan tasavaltaa vastaan. Ensimmäisen liittokunnan sotaa käytiin 17921797. Napoleonin Italiaan maaliskuusta 1796 tekemän ja huhtikuuhun 1797 sotaretken tuloksena Lombardia joutui Ranskan vallan alaiseksi 1796, mitä kesti vuoteen 1814. Myös Alankomaat joutui Ranskan vallan alaiseksi vuonna 1795. Siitä muodostettiin Batavian tasavalta.

Sodan tuloksena solmittiin Campo Formion rauha Itävallan ja Ranskan kesken lokakuussa 1797. Venetsia siirtyi Itävallan Habsburgien vallan alaiseksi.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan vallankumouksen jälkeen 1789 Euroopan valtiot pitivät Ranskaa heikkona maana, joka ei sisäisten kiistojensa vuoksi pystynyt ylläpitämään ulkosuhteitaan. Asennetta kuvasi Venäjän keisarinnan Katariina Suuren lausahdus että 10 000 sotamiestä riittäisi sammuttamaan "kamalan rovion" Ranskassa.[1]

Sodan kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Preussin ja Itävallan perustama liittouma laajeni alle vuodessa käsittämään Hollannin, Ison-Britannian ja Espanjan. Britannian syitä olivat strategisten etujen lisäksi myös ideologiset seikat kuten Ludvig XVI:n teloitus jota he pitivät rikoksena inhimillisyyttä ja kuningasvaltaa vastaan. Lisäksi he pyrkivät estämään Belgian joutumisen Ranskan vallan alle.

Kaikesta huolimatta lukuisia Euroopan maita kerännyt liittokunta ei pärjännyt Ranskalle joka saavutti lukuisia tärkeitä voittoja ja oli miehittänyt vuoteen 1795 mennessä niin Belgian, Alankomaat kuin koko Reinin länsipuolisen Saksan. Syitä tähän olivat niin Ranskan vahvuus kuin liittokunnan heikkous, joka näkyi taitavien johtajien puutteesta sekä liittokunnan jäsenvaltioiden huonosta yhteistyöstä.[1] Lisäksi Puolan jaot vuosina 1793 ja 1795 auttoivat Ranskaa, sillä ne vetivät eurooppalaisten katseet toisaalle. Ranska vahvistui lopulta niin paljon ettei Preussi uskaltanut lainkaan hyökätä sen kimppuun peläten nimellisen liittolaisensa Itävallan hyökkäystä. Preussi olikin ensimmäinen rauhansopimuksen tehnyt liittokunnan jäsen (Baselin rauha), jota seurasivat pian myös Espanja ja Hollanti. Rauhansopimuksessa Preussi jätti Ranskalle kaikki Reinin länsipuolelle kuuluneet alueensa sillä ehdolla, että se saisi korvauksia muualta Saksasta. Iso-Britannia ja Itävalta olivat ainoat maat enää sodassa Ranskaa vastaan.

Vuoden 1796 alussa Ranska oli liittänyt Belgian ja Reininmaan lisäksi itseensä myös Savoijin ja Nizzan. Nämä valloitukset olivat tosin ristiriidassa tasavaltalaisen perustuslain kanssa jossa vaadittiin ettei maa ryhdy ikinä hyökkäyssotaan, tosin ne kierrettiin mm. väittämällä sodanjulistuksen Itävaltaa vastaan olleen "vapaan kansakunnan puolustautuminen kuninkaan epäoikeudenmukaista hyökkäystä vastaan".[1]

Itävaltaa vastaan lähetettävien joukkojen komentajaksi nimettiin nuori kunnianhimoinen kenraali Napoléon Bonaparte. Ranska karkotti itävaltalaiset Pohjois-Italiasta vuodessa joten sota oli maalle menestys ja tärkeä merkkipaalu Napoleonin sotilasuralle. Samalla Napoleon perusti Luoteis-Italiaan kaksi Ranskan satelliittivaltiota; Ligurian ja Cisalppisen tasavallan. Ranskan ja Itävallan välinen rauhansopimus solmittiin Campo Formiossa lokakuussa 1797; rauhanehdoissa Itävalta luovutti Belgian Ranskalle ja tunnusti Ranskan satelliitit. Korvaukseksi Itävallalle annettiin Venetsian tasavalta ja salainen lupaus ettei Preussille anneta korvaukseksi muita Reininmaan saksalaisalueita.[1] Campo Formion rauhan jälkeen enää Britannia oli sodassa Ranskaa vastaan, vaikkakin sen liittokunta oli hajonnut.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ensimmäisen liittokunnan sota.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Combi - Maailmanhistoria osa 3