Falklandin sota
Wikipedia
| Falklandin sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||||
|
|||||||||
| Taistelijat | |||||||||
Falklandin sota käytiin maalis–kesäkuussa 1982 Argentiinan itäpuolella sijaitsevien Falklandinsaarten (esp. Islas Malvinas) sekä kauempana Etelä-Atlantilla sijaitsevien Etelä-Georgian saaren ja Eteläisten Sandwichsaarten hallinnasta. Saaret kuuluvat Yhdistyneelle kuningaskunnalle, mutta Argentiina oli pitkään vaatinut niitä itselleen. Kenraali Leopoldo Galtierin johtama Argentiinan sotilashallitus yritti lopulta saarten valtaamista. Otaksuttiin, että Britannia ei ryhtyisi sotilaallisiin vastatoimiin, ja että onnistunut aluelaajennus kasvattaisi sotilasjuntan kannatusta talouskriisin kouriin joutuneessa kotimaassaan. Britannian reaktio oli kuitenkin odottamattoman voimakas, ja hävityn sodan seurauksena sotilasjuntta kaatui. Argentiina palasi demokratiaan. Britanniassa voitto pönkitti kansallistunnetta ja vaikutti konservatiivien voittoon vuoden 1983 parlamenttivaaleissa.
Argentiinalaisten otettua saaret haltuunsa yritti Yhdysvaltain ulkoministeri Alexander Haig sovitella Argentiinan ja Britannian välillä. Haigin epäonnistuttua sovittelua jatkoi Yhdistyneet kansakunnat, joka päätoslauselmassaan määräsi Argentiinan lopettamaan saarten miehityksen ja kiistan osapuolet ryhtymään kahdenvälisiin neuvotteluihin. Yhdysvallat tuki Britanniaa ja Euroopan talousyhteisö julisti Argentiinan kauppasaartoon. Latinalaisen Amerikan maista vain Augusto Pinochetin johtama Chile antoi tukensa Britannialle.
Diplomaattisten keinojen epäonnistuttua Britannian pääministeri Margaret Thatcher lähetti joukkoja valtaamaan Argentiinan miehittämät saaret takaisin, mikä onnistui vajaat kaksi kuukautta kestäneiden, ajoittain varsin kiivaiden taisteluiden jälkeen.
Sotatoimissa aiheutui molemmilla puolilla verraten suuria alus- ja lentokonetappioita, mikä muun muassa paransi brittilaivoja upottaneiden ranskalaisten Exocet-ohjusten kysyntää sodan jälkeen. Tappioiden määrän selittää se, että sodassa molemmilla osapuolilla oli käytössään varsin ajanmukaista kalustoa.
Konfliktin aikana kaatui 255 brittiläistä ja 649 argentiinalaista sotilasta. Osa argentiinalaisista kaatuneista oli asevelvollisia varusmiehiä. Sotilaiden ohella kolme falklandilaista siviiliä sai surmansa
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tausta
Sekä Britannia että Espanja olivat vaatineet syrjäisiä mutta strategiselta sijainniltaan merkittäviä Falklandinsaaria itselleen 1760-luvulta lähtien. Itsenäistynyt Argentiina peri aluevaatimuksen Espanjalta, mutta vuonna 1833 britit onnistuivat kaappaamaan saaret itselleen pienen argentiinalaisen siirtokunnan ollessa hajaannustilassa. Britit asuttivat saaret, mutta Argentiina piti vaatimustaan jatkuvasti yllä. 1900-luvulla Argentiina alkoi vaatia myös lähes asumattomia Etelä-Georgian saarta ja Eteläisiä Sandwichsaaria, jotka sijaitsevat Etelä-Atlantin keskellä yli 1000 kilometrin päässä Falklandinsaarista.
1960-luvulla Falklandinsaarten kiista kiristyi dekolonisaation myötä. Argentiinalaiset nationalistit järjestivät saarilla provokatiivisia ja väkivaltaisia mielenilmaisuja. Argentiina ja Britannia kävivät neuvotteluja, mutta falklandinsaarelaisten vaatimuksesta Britannian hallitus ilmoitti vuonna 1968, että saarten kysymys ratkaistaan asukkaiden omien toivomusten mukaisesti. Saarelaisten selvä enemmistö halusi pysyä Britannian alaisuudessa. Vuonna 1971 Argentiina ja Britannia kuitenkin pääsivät sopimukseen, joka vahvisti Falklandinsaarten siteitä Argentiinaan. Argentiina tarjosi koulutus- ja terveydenhoitopalveluita sekä polttoaineita, ja falklandinsaarelaiset joutuivat suorittamaan ulkomaanmatkansa Argentiinan kautta. 1970-luvun puolivälissä Argentiinan ja Britannian välit kuitenkin kiristyivät uudestaan, ja diplomaattisuhteetkin maiden välillä olivat jonkin aikaa katkaistuina. Vuonna 1976 lordi Shackleton matkusti Britannian hallituksen edustajana saarille tutkimaan niiden taloudellista tilaa, mikä herätti suuttumusta Argentiinassa. Argentiinan laivasto häiritsi brittiläisiä kalastusaluksia, ja lordi Shackletonia kuljettanut alus joutui tulituksen kohteeksi. Eteläisiin Sandwichsaariin kuuluvalta Thulesaarelta paljastui vuonna 1978 salainen Argentiinan sotilastukikohta. Britannia lähetti paikalle laivasto-osaston, mutta yritti kuitenkin neuvotteluteitse saada Argentiinan luopumaan tukikohdasta rauhanomaisesti. Lopulta tukikohta oli vallattava Falklandin sodan yhteydessä.
[muokkaa] Tapahtumien kulku
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kronologinen luettelo eri päivinä tapahtuneista asioista ei ole tyylioppaan mukainen artikkeli. Pitäisi muuttaa normaalimuotoiseksi tekstiksi ja karsia epäolennaiset yksityiskohdat tyyliin "Haig lähti Buenos Airesista.". |
[muokkaa] Argentiina valtaa Falklandinsaaret
19.3.: Etelä-Georgian saarelle saapui Bahía Buen Suceso -niminen alus, joka toi mukanaan joukon romukauppias Constantino Davidoffille työskenteleviä argentiinalaisia, joiden tehtävä oli purkaa syyskuussa 1979 brittiläiseltä liikemieheltä, Christian Salvesenilta ostettu teurastamorakennus. Davidoff ei ollut saanut lupaa käyttää brittilaivastoon kuuluvaa HMS Endurancea romun poiskuljettamiseen ja palkkasi siksi 41 työntekijää ja hankki tilalle Argentiinan laivastoon kuuluvan Bahía Buen Suceson.
Etelä-Georgian saaren Leithissä asukkaat valittivat brittiläiselle kuvernöörille ARA Bahía Buen Suceson Argentiinan lipusta. Kuvernööri Hunt kehotti maistraattia vaatimaan argentiinalaisilta tarvittavat luvat, mistä he kieltäytyivät. Vastaukseksi lähetettiin HMS Endurance poistamaan Bahía Buen Sucesolta Argentiinan lippu ja estämään aluksen argentiinalaisen sotilashenkilöstön pääsyn maihin.
21.3.: Jääpartiointialus HMS Endurance otti kolmentoista oman sotilaansa lisäksi läheisestä varuskunnasta yhdeksän lisää ja siirtyi Etelä-Georgian saarelle.
23.3.: Argentiinan hallitus päätti lähettää Argentiinan laivaston jäänmurtaja Bahía Paraíson miehittämään Etelä-Georgian saaren.
24.3.: HMS Endurance saapui Etelä-Georgian hallintokeskukseen Grytvikeniin ja aloitti rannikkopartioinnin.
25.3.: Jäänmurtaja Bahía Paraíso lähti Leithiin. Komentajakapteeni Alfredo Astizin johdolla noin sata argentiinalaista sotilasta rantautui. Jäänmurtajan Alouette-helikopteria käytettiin HMS Endurancen seuraamiseen.
2.4.: Argentiinan laivaston tuomat tuhannet sotilaat nousivat maihin Falklandinsaarille. Brittien merisotilaat tekivät vastarintaa. Ylivoiman edessä brittiläinen kuvernööri Rex Hunt määräsi britit antautumaan argentiinalaisille. Vangit kuljetettiin Montevideoon.
3.4.: Argentiinalaisalus Guerrico saapui perille. Argentiinalaiset joukot valtasivat Etelä-Georgian ja Eteläiset Sandwichsaaret. Argentiinalainen helikopteri pakotettiin alas ja neljä argentiinalaista kuoli. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman numero 502, missä Argentiinaa kehotettiin välittömään väkivaltaisuuksien lopettamiseen ja vetäytymiseen. Argentiina kokosi kuukauden aikana kaiken kaikkiaan noin 10 000 sotilasta Falklandeille.
[muokkaa] Yhdysvaltain alustava sukkuladiplomatia
8.4.: Yhdysvaltain ulkoministeri, kenraali Alexander Haig, tuli Lontooseen pikaneuvotteluun.
9.4.: Haig saapui Buenos Airesiin keskustelemaan Argentiinan hallituksen kanssa. Euroopan talousyhteisö, EEC, antoi täyden tukensa Britannialle ja julisti Argentiinan kauppasaartoon.
15.4.–19.4.: Haig kävi toiset tuloksettomat neuvottelut Argentiinan hallituksen kanssa.
Neuvottelujen ja Haigin sukkuladiplomatian tuloksena Britannian onnistui saada itselleen YK:n turvallisuusneuvoston, Euroopan talousyhteisön ja NATOn sekä Brittiläisen kansainyhteisön tuen. Argentiina puolestaan epäonnistui pyrkimyksessään saada Amerikan yhtenäisyysjärjestöltä, OAS:ltä, tukea.
[muokkaa] Britannian vastatoimet
23.4.: Britannian ulkoasiainministeriö kehotti brittejä lähtemään Argentiinasta.
25.4.: Britannian vastatoimet alkoivat. Brittiläinen iskujoukko valtasi takaisin Etelä-Georgian saaren. Argentiinalaista sukellusvene Santa Fetä vastaan hyökättiin ja se vaurioitui. Saaren argentiinalaisten joukkojen komentaja, kapteeni Largos, allekirjoitti antautumissopimuksen brittiläisellä HMS Antrim -aluksella. Luutnantti Alfredo Astiz antautui joukkonsa kanssa Stromnessissa. Brittien pääjoukko ei ollut vielä lähtenyt.
30.4.: Alexander Haigin sovitteleva sukkuladiplomatia Britannian ja Argentiinan kesken päättyi. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan julisti tukensa Britannialle ja pakotteet Argentiinalle.
1.5.: Brittiläiset Harrier-hävittäjät ja Avro Vulcan-pommittaja hyökkäsivät Port Stanleyn lentokentälle. Kolme argentiinalaista lentokonetta ammuttiin alas.
2.5.: Perun presidentti Belaúnde Terry esitti rauhanehdotuksen, mihin Argentiinan presidentti Galtieri suostuu periaatteessa ehdottaen joitain muutoksia. Brittiläinen sukellusvene HMS Conqueror upotti alueelta poistuvan argentiinalaisen risteilijä General Belgranon sotatoimialueen ulkopuolella. 400 miehistön jäsentä kuoli. Argentiinan hallitus torjui rauhanehdotuksen.
4.5.: Argentiinan ilmavoimien ranskalaiset Super Étendard -hävittäjät upottivat ranskalaisella Exocet-ohjuksella brittiläisen hävittäjä HMS Sheffieldin. Yksi brittiläinen Harrier-hävittäjä ammuttiin alas.
7.5.: YK ryhtyi rauhanneuvotteluihin.
9.5.: Britit pommittivat Falklandinsaaria mereltä ja ilmasta. Kaksi Sea Harrier -hävittäjää upotti argentiinalaisen hinaaja Narwalin.
14.5.: Kolme Argentiinan ilmavoimien yhdysvaltalaista Skyhawk-hävittäjää ammuttiin alas. Britannian pääministeri Margaret Thatcher varoitti, ettei rauhanomainen ratkaisu ole ehkä mahdollinen. Britannian erikoisjoukot hyökkäsivät yöllä Pebble-saarelle. Yksitoista argentiinalaista lentokonetta tuhottiin maassa.
18.5.: Britannia torjui YK:n pääsihteeri Javier Pérez de Cuéllarin esittämän rauhansuunnitelman.
21.5.: Brittijoukot nousivat maihin amfibioajoneuvoilla lähellä San Carlosin satamaa itäisten Falklandinsaarten pohjoisrannalla, mitä ne etenivät etelään Darwiniin ja Goose Greeniin ja jatkoivat kohti Stanleyn satamaa. Yhdeksän argentiinalaista hävittäjää ammuttiin alas ja brittiläinen alus, HMS Ardent, upposi.
23.5.: Brittiläinen HMS Antelope upposi pommin myöhästyneen räjähtämisen vuoksi. Kymmenen argentiinalaista lentokonetta tuhoutui.
25.5.: Brittiläisellä aluksella, HMS Coventryllä, kuoli 19 miehistön jäsentä Argentiinan ilmavoimien yhdysvaltalaisten Skyhawk-hävittäjien upotettua sen kolmella vajaan 500 kg:n pommilla. Argentiinan ranskalainen Exocet-ohjus osui MV Atlantic Conveyoriin. Se upposi 28. toukokuuta. Kaksitoista miehistön jäsentä kuoli.
28.5.: Ilmahyökkäykset Port Stanleyhin jatkuivat. Sodan kovimmat taistelut käytiin Darwinissa ja Goose Greenissa brittien II pataljoonan ja II maahanlaskurykmentin sekä argentiinalaisten kesken. 17 brittisotilasta ja noin 200 argentiinalaissotilasta kaatui. 1400 argentiinalaista antautui sotavangiksi.
29.5.–30.5.: Sotalaivat ja Harrier-hävittäjät pommittivat argentiinalaisten asemia. Britit etenivät ja Douglas varmistettiin. Kolmas maahanlaskurykmentti valtasi takaisin Teal Inletin.
1.6.: Britit toistivat tulitaukoehtonsa.
4.6.: Britannia torjui Yhdistyneiden kansankuntien turvallisuusneuvostossa Panaman ja Espanjan aselepoa koskevan päätöslauselmaehdotuksen.
6.6.: Versailles'n kokous tuki brittejä Falklandinsaarilla.
8.6.: Argentiinan ilmavoimat hyökkäsivät brittiläisiä maihinnousualuksia, Sir Galahadia ja Sir Tristamia, vastaan Port Pleasantissa Bluff Covesta etelään. 53 brittiä kuoli.
12.6.: Brittien III maahanlaskurykmentti iski Mount Longdoniin. Vastarinta oli sitkeää ja lopulta lähitaistelua käytiin pistimin. 23 brittiä kuoli, 47 haavoittui, joista 6 kuoli myöhemmin. Argentiinalaisia kaatui 50 ja useampi haavoittuu. Two Sisters ja Mount Harriet vallattiin. Mount Tumbletownin valtasi II skottilaisrykmentti. Yhdeksän brittiä ja 40 argentiinalaista kaatui sekä 32 antautui. 32 brittiä haavoittui. Brittiläinen risteilijä HMS Glamorgan vaurioitui Exocet-ohjuksen osumasta. 13 brittiä haavoittui. 11.6 - 12.6. Stanleyn yöllisissä pommituksissa kolme falklandilaista siviiliä saa surmansa.
14.6.: Port Stanleyn argentiinalainen varuskunta kukistui ja päätti sotatoimet. Argentiinalaiskomentaja Mario Menéndez allekirjoitti antautumissopimuksen.
20.6.: Britit valtasivat takaisin Eteläiset Sandwichsaaret. Britannia päätti muodollisesti vihollisuudet sotatoimialueella.
[muokkaa] Sodan vaikutuksia
[muokkaa] Sisäpoliittiset seuraukset
Margaret Thatcherin päätös käyttää sotilasvoimaa argentiinalaisten karkoittamiseen herätti Britanniassa ristiriitaisia tunteita. Sodanvastainen liike oli voimakas, mutta lopulta voiton helppous synnytti brittien keskuudessa kansallismielisyyden puuskan, joka kantoi Thatcherin vaalivoittoon vuonna 1983. Argentiinassa tappion häpeä ja pettymys puolestaan johtivat maata vuodesta 1976 hallinneen sotilasjuntan eroon.
[muokkaa] Ratkeamaton aluekiista
Argentiina ja Britannia solmivat diplomaattisuhteensa uudelleen vasta vuonna 1989, seitsemän vuotta sodan jälkeen. Argentiina vaatii Falklandinsaaria yhä itselleen. Vaatimus on myös kirjattu Argentiinan perustuslakiin. Muun muassa maan vasemmistolainen presidentti Néstor Kirchner on 2000-luvulla puolustanut Argentiinan aluevaadetta ja tuominnut Britannian käymän "kolonialistisen" sodan. Hän ja aluevaadetta niin ikään esillä pitänyt edellinen presidentti Carlos Menem kuitenkin ovat todenneet, että Argentiina ei enää koskaan yritä ratkaista aluekiistaa sotilaallisin keinoin.
Argentiinan ja Britannian välit ovat 1990-luvulta lähtien olleet melko hyvät, mutta aluekiista nousee yhä ajoittain esiin argentiinalaisten poliitikkojen puheissa.
[muokkaa] Sotaveteraanien ongelmat
Sekä Argentiinassa että Britanniassa on valitettu, että traumaperäisistä stressihäiriöistä ja muista sodasta aiheutuneista psyykkisistä ja sosiaalisista ongelmista kärsiville sodan veteraaneille ei ole järjestetty riittävää hoitoa ja tukea. Vuonna 2002 julkisuuteen tuli tieto, että 264 brittiläistä Falklandin sodan veteraania oli tehnyt sodan jälkeen itsemurhan, mikä ylittää sodassa kaatuneiden brittisotilaiden lukumäärän. Vastapuolella taistelleiden joukossa yli 400:n argentiinalaisveteraanin on arvioitu surmanneen itsensä.
[muokkaa] Lähteet
- Sunday Times: War in the Falklands. Weidenfeld and Nicolson, 1982. ISBN 0-297-78202-9.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma n:o 502, 3.4.1982 englanninkielinen PDF-tiedosto
- Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma n:o 505, 26.5.1982 englanninkielinen PDF-tiedosto
- Tietoja brittiläisestä Harrier-hävittäjätyypistä englanniksi
- Tietoja brittiläisestä Avro Vulcan -pommikonetyypistä englanniksi
- Tietoja englanniksi Argentiinan laivastoon kuuluvan jäänmurtajan Alouette-helikopterityypistä, jolla valvottiin brittiläistä jääpartiointialus HMS Endurancea
- Tietoja Argentiinan ilmavoimien käyttämästä ranskalaisesta Super Étendard -hävittäjätyypistä englanniksi
- Tietoja Argentiinan ilmavoimien käyttämästä yhdysvaltalaisesta Skyhawk-hävittäjätyypistä englanniksi
