Jakobiitti (puolue)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee jakobiitteja, joita ei tule sekoittaa jakobiineihin.

Jakobiitit on Britannian historiassa vaikuttanut ryhmittymä, joka kannatti Stuart-kuningassuvun palauttamista Englannin ja Skotlannin valtaistuimille. Jakobiittien ajamaa asiaa kutsutaan jakobitismiksi; sana juontuu mainiossa vallankumouksessa vuonna 1688 syrjäytetyn Englannin kuningas Jaakko II:n eli Skotlannin Jaakko VII:n latinankielisestä nimestä Jacobus.

Stuart-sukuisia kruununtavoittelijoita olivat kuningas Jaakko II, tämän kuoleman jälkeen (1701) hänen poikansa James Stuart (Jaakko III, Skotlannin Jaakko VIII) omaan kuolemaansa saakka vuoteen 1766, siitä vuoteen 1788 Charles Edward Stuart, lempinimeltään ”Bonnie Prince Charlie” (Kaarle III), ja vielä tämän kuoleman jälkeen vuoteen 1807 Henry Stuart (Henrik IX). Sittemmin Stuartin suvun perilliset eivät ole vaatineet Yhdistyneen kuningaskunnan kruunua.

Jakobiittien historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakobiittien tärkeimmät kannatusalueet Britteinsaarilla olivat Irlanti ja Skotlanti, Skotlannissa erityisesti Ylämaat. Myös Walesissa ja Pohjois-Englannissa jakobitismilla oli jonkin verran vaikutusvaltaa. Jakobitismin kannattajien motiivit vaihtelivat: monet katolilaiset toivoivat katolisen uskon aseman palauttamista, ja rojalistit katsoivat parlamentin ylittäneen valtuutensa julistaessaan Jaakko II:n menettäneen kuninkuutensa. Skotlannissa jakobitismi liittyi klaanijärjestelmän viimeisiin hetkiin ja erillisen Skotlannin kuninkuuden lakkauttamiseen, ja se elää yhä kansallisromanttisena muistona. Englannissa jakobiittien kannatus nousi joksikin aikaa kansan vierastaman Yrjö I:n valtaannousun jälkeen. Salaseuran tavoin toimineet ja useita sotilaallisia hankkeita toimeenpanneet jakobiitit vetivät puoleensa myös jännitystä kaipaavia ja rahan tarpeessa olevia seikkailijoita. Jakobiitit harjoittivat lisäksi salakuljetusta, jossa olivat avuksi suhteet Ranskassa asuviin maanpakolaisiin. Jakobiittien sotatoimet saivat vaihtelevasti tukea mitä moninaisimpien liittosuhteiden kautta; erityisesti Ranska ja Espanja avustivat jakobiitteja eri aikoina.

Ensimmäiset jakobiittien kapinat tapahtuivat vuonna 1689 Skotlannissa ja Irlannissa, johon syrjäytetty Jaakko teki Ranskan avustuksella maihinnousun. Irlannissa taistelut jatkuivat vuoteen 1691, jolloin Jaakon oli palattava maanpakoon Ranskaan. Skotlannissa jakobiitit lyötiin sotilaallisesti vuonna 1690, ja saatuaan Jaakolta luvan klaanien päälliköt alistuivat kuningas Vilhelmin Oranialaisen valtaan vuonna 1692. Jaakon kuoltua vuonna 1701 hänen poikansa julistautui kuninkaaksi, ja Ranskan, Espanjan ja Modenan hovit sekä paavi tunnustivat hänet Englannin hallitsijaksi.

Skotlannissa syttyi 1700-luvulla kaksi merkittävää jakobiittien kapinaa: vuosina 1715 ja 1745. Jakobiitit yrittivät maihinnousua Espanjan laivaston tuella vuonna 1719 ja Ranskan avustuksella 1744. Viimeiset yritykset tehtiin vuonna 1751, minkä jälkeen Charles Edward Stuart tärveli suhteensa omiin tukijoihinsa, jotka hylkäsivät hänet. Skotlannissa hallitus tuhosi klaanijärjestelmän riistämällä klaanien päämiehiltä näiden valtaoikeudet, lakkauttamalla klaanien oikeuden vaatia asepalvelusta ja kieltämällä aseenkannon sekä kansallispukujen ja gaelin kielen käytön. Ylämaan tieverkkoa parannettiin, ja sinne perustettiin varuskuntia.

Jakobiittien vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka jakobiitit epäonnistuivat omassa asiassaan täysin, heidän toimintansa vaikutti merkittävästi Britannian historiaan. Jakobiitit sitoivat Britannian valtion voimavaroja vuosikymmenten ajan ja pakottivat kehittämään kotimaassa poliittisen kontrollin järjestelmiä kuten vakooja- ja tiedonantajaverkostoja sekä vahvistamaan pysyvää armeijaa. Osin tämän ansiosta Ison-Britannian valtio kykeni tehokkaasti vastustamaan 1700-luvun loppupuolen vallankumouksellisia liikkeitä. Jakobitismin tuho heikensi myös skotlantilaisen ja irlantilaisen kansallisaatteen uskottavuutta. Vaikka jakobiitit olivat kapinallisia, heidän aatteensa oli tukevasti monarkistinen eikä siten uhannut vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä.

Jakobiitit ja Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakobitismiin liittyvä episodi Ruotsin historiassa oli Suuren Pohjan sodan aikana vuosina 1718–1719 kenraali Carl Gustaf Armfeltin johdolla yritetty Trondheimin valtaus. Valtausyrityksestä huhuttiin, että suunnitelmana oli laivata ruotsalaisjoukot Trondheimista Skotlantiin jakobiittien kapinan tueksi, mahdollisesti Venäjän laivaston avulla – Ruotsin kuningas Kaarle XII oli vuonna 1717 neuvotellut tsaari Pietari Suuren kanssa rauhanehdoista Ahvenanmaalla. Nykyään ruotsalaishistorioitsijat eivät pidä suunnitelmaa uskottavana, ja kuninkaan arvellaan itse panneen huhun alulle hämäystarkoituksessa. Tarina esiintyy muun muassa Aarno Karimon historiallisessa seikkailuromaanissa Armfeltin lähetti.