Vakoilu

Mata Hari, kuuluisa ensimmäisen maailmansodan ajan vakoilija

Vakoilu on luvatonta tiedustelutoimintaa, jonka avulla pyritään hankkimaan tietoa kohteen tietämättä ja tahdonvastaisesti. Vakoilun kohteena on yleensä valtion hallinto tai sotilaallinen organisaatio, yksittäinen henkilö tai henkilöjoukko, jokin teollisuuden haara tai yksittäinen yritys, jolloin on kyse teollisuusvakoilusta. Vakoilu on siten myös yksi organisaatioiden tiedonhankintakeinoista. Organisaatiossa toimivat vakoojat, jotka ovat soluttautuneet tiettyihin kohteisiin paljastamaan tietoa ja välittämään sitä organisaatiolle. Vakoilukeinoja ovat ihmisten eli vakoojien suorittama vakoilu, apuvälineiden käyttö (muun muassa vakoilusatelliitit) ja salakuuntelu. Vakoilua suoritetaan monella tasolla.

Yksittäisen ihmisen vakoilu keskittyy esimerkiksi kohteen sijaintiin ja tekemisiin. Henkilön yhteyksiä toisiin henkilöihin voidaan myös vakoilla kun halutaan saada tietoa verkostoista. Erityinen laji vakoilua on aviopuolison uskottomuuden vakoilu. Tähän voidaan käyttää yksityisetsiviä. Henkilökohtaista vakoilua sanotaan myös varjostukseksi.

Teollisuusvakoilussa kohdeyrityksestä vakoillaan tuotantoprosessien menetelmiä, muotoilua ja käytettyjä raaka-aineita, tuotesuunnitelmia sekä tulevaisuudensuunnitelmia.

Vakoilukohteina valtiotasolla voivat olla esimerkiksi ovat esimerkiksi vieraan maan strategiset sotilas- ja siviilikohteet kuten rakennukset, joukkojen sijoituskohteet, rautatiet ja ohjusasemat. Suurimittaisinta vakoilu on valtioiden välillä kriisitilanteissa, missä tiedustelua hoitaa nimetty organisaatio. Rauhan aikana sodan uhatessa vihollisesta tiedustellaan mahdollista sotilaallisia varustelutoimenpiteitä. Sodankäynnissä vakoilutulosten perusteella voidaan suunnitella vastatoimia vihollisen pyrkimyksiä estämään.

Elokuvateollisuudessa, kirjallisuudessa ja jossain määrin myös videopeleissä vakoilu ja siihen liittyvä välineistö on erittäin suosittu aihe. Tunnetuin fiktiivinen vakooja lienee James Bond.

Vakoilun perusteet

Vakoiluun liittyy aina suhteellisen edun hankkimisen pyrkimys. Vakoiluun liittyvät keskeisesti:

• vakoilutoiminta
• vastatoiminta eli hyökkäys vakoilua vastaan (vastavakoilu) tai vakoojien paljastaminen
• vastavastatoimi, eli suojautuminen vakoilua vastaan tapahtuvalta hyökkäykseltä; esimerkiksi omien vakoojien suojaus soluttautumalla vastustajan vastavakoiluorganisaatioon

Vakoilussa tämä periaate näkyy muun muassa kaksois- ja kolmoisagentteina sekä erillisinä vakoilu- ja vastavakoiluorganisaatioina NSA, CIA/FBI, MI6 (Britannian ulkoinen), MI5 (Britannian sisäinen), SVR/FSB (ent. KGB), SUPO, SÄPO.

Vakooja on agentti, joka toimii vakoilun kohteen tietämättä toimeksiantajansa (tavallisesti valtiollisen organisaation) eduksi. Kaksoisagentti on vakooja, joka toimii vakoilun kohteen eduksi varsinaista toimeksiantajaansa vastaan.

Vakoilumenetelmiä

Esimerkiksi venäläiset vakoojat houkuttelevat kohteensa liiketoiminnalta vaikuttavaan suhteeseen, joka perustuu tietojen ostamiselle, mutta kehittyy myöhemmin kohti vakoilutyötä.

Venäjä käyttää tiedustelutoimintansa peitteenä suurlähetystöjä, edustustoja tai muita diplomaattista suojaa tarjoavia työpaikkoja. Britanniassa venäläiset vakoojat toimivat Venäjän Kensingtonissa sijaitsevasta suurlähetystöstä, raportoiden tarkastajalle, joka tunnetaan nimellä ”asukas”. Venäläisen vakoilijan tyypillisiä peiteammatteja ovat diplomaatti, tutkija, toimittaja tai liikemies. Venäjän tiedustelutoiminnan tukena ja peitteenä on useita tutkimuslaitoksia ja yrityksiä.

Venäjän vakoilun erikoisuus on illegaalitoiminta, jossa vakoojalle luodaan tai varastetaan kohdemaan kansalaisuus. Illegaalin synnyttäminen kestää kauan. Illegaalivakoilijoita käytetään kaikkein arkaluontoisimpiin tehtäviin, kuten tärkeimpien ilmiantajien kontaktihenkilöinä.

Vakoojien valvonta vaatii paljon työväkeä, joka on toisinaan vaihdettava.

Vakoojat palaavat pitkiksi ajoiksi kotimaahansa ja ilmestyvät uudestaan vuosikymmenten jälkeen.

Vakoilussa käytetyt menetelmät muuttuvat ajan ja erityisesti tekniikan mukana. Tavallisen ihmisten tekemän vakoilun lisäksi on yhä keskeisemmäksi keinoksi noussut tekninen vakoilu. Laitteista ja tekniikoista voidaan mainita salakuuntelulaiteet, signaalitiedustelu, tiedustelusatelliitit, salaviestintämenetelmien kehittäminen ja paljastaminen sekä siepattujen laitteiden ja ohjelmistojen tutkimus. Erityisen merkittävä uusi tiedustelun väline on internet.

Päämäärät

Tavoitteisiin kuuluu sotilasvarustus, tieteellinen taitotieto, sisäpiirin poliittiset tiedot; siviili- ja sotilaallisten hankkeiden arkaluontoinen teknologia.; taloudellinen tieto

Venäjän ulkomaantiedustelu on keskittynyt politiikan ja sotilaallisten salaisuuksien vakoiluun, ei Venäjän taloudellisten intressien edistämiseen, uskoo tutkija Matti Lauha.

Kohteet

• Liikemiehet, joilla on pääsy arkaluontoiseen tietoon
• Toisinajattelijat kuten Boris Berezovski

Venäjän vakoilun kohteita ovat ulkopoliittinen päätöksentekokoneisto, asevoimat ja muut turvallisuuskoneistot. Kaikkein voimakkainta vakoilua Venäjä on kohdistanut Yhdysvaltain päätöksentekomekanismeihin tunkeutumalla erityisesti turvallisuuselimiin. Supon tutkimusraportin mukaan vuosina 1992–2006 Yhdysvalloissa tuli ilmi seitsemän venäläistä vakoilutapausta. Venäjän vakoilun muita pääkohteita ovat sen länsirajan valtiot sekä Kanada ja Japani. Neljä venäläisen vakoilun tapausta on tullut julki Japanissa, Virossa, Ruotsissa ja Puolassa. Afrikasta ja Etelä-Amerikasta venäläiset vakoojat ovat vetäytyneet.

Vakoilun määrä

Hallituslähteen mukaan venäläiset agentit toimivat nykyään Britanniassa yhtä aktiivisesti kuin kylmän sodan huippuaikoina: ainakin 30:n venäläisen tiedustelu-upseerin tiedetään hankkivan itselleen brittiläisiä salaisuuksia.

Vakoilu Suomessa

Lain näkökulmasta vakoilua käsitellään tarkemmin artikkelissa Maanpetos

Suomea vastaan toimineista vakoojista kuuluisin ja aikansa merkittävin vakoilija Neuvostoliitolle oli Vilho Pentikäinen. Hän muun muassa luovutti Suomi-konepistoolin piirustukset Neuvostoliitolle. Pentikäinen paljastui valokuvatessaan salaisia asiakirjoja ja hän loikkasi nopeasti Neuvostoliittoon.

Toinen kuuluisa suomalainen vakooja sodan aikana oli kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Hella Wuolijoki, joka oli NKVD:n agentti koodinimellä ”Runoilija”. Wuolijoki muun muassa majoitti ja suojeli desanttia sekä välitti tietoja Neuvostoliiton tiedustelupalvelu NKVD:lle.

Entisen Itä-Saksan turvallisuusministeriön,Stasin arkistoista on löydetty suomalaisten Stasin asiamiesten ja yhteyshenkilöiden, mutta myös täysin syyttömien suomalaisten nimi- tai henkilökortteja. Monet heistä ovat opiskelleet Saksan demokraattisessa tasavallassa ja olleet kommunisteja. Kuuluisin vakoilutapaus lienee Riitta Juntunen,joka oli Stasin elektornisen vastavakoilun värvätty agentti vuosina 1979-85 peitenimellä KATI, joka sai huomattavia summia vakoilustaan(Alpo Rusi:Tiitisen lista,2011). Supon suurin erehdys liittyi tapaus Alpo Rusiin,jota perusteetta epäiltiin törkeästä vakoilusta stasin upseerin Peter Kellerin 20.11.1969 tekemän henkilökortin perusteella. Hänen veljensä Jukka Rusi oli stasin tietolähde PEKKA vuosina 1966-76, jonka operaatioon oli liitetty henkilökortti Alpo Rusista 18 kuukautta sen jälkeen kun Jukka Rusi oli saanut oman rekisterin XV/11/69. Stasin Helsingissä DDR:n edustuston virkailijan puolisona toiminut upseeri "Inge"(Christa Raddloff) oli tuntenut Jukka Rusin vuodesta 1966 peitenimellä PEKKA jolloin Alpo Rusi oli 15 vuotta(Professori Helmut Müller-Enbergsin lausunto elokuvassa "Epäilyksen varjossa",2010). Samaan aikaan Stasilla oli Suomessa useita tietolähteitä,joista saman suuruinen tietojen luovuttaja oli FORTUNA ja myöhemmin esimerkiksi MANTEL sekä 10-20 muuta. Suomeen liittyi Stasin arkistojen perusteella ainakin 50 Stasin tietolähdettä ja värvättyä ja ilmeisesti kymmeniä syyttömiä,joista oli tehty henkilökortti,kuten Alpo Rusin tapauksessa ilman yhteyttä Stasiin.Alpo Rusi oli Saksan viranomaisarvion mukaan poliitisen ajojahdin kohde, mitä myös Saksan johtavat mediat pitivät prosessin selittäjänä(Die Zeit,13.3.2003).Stasin pesänselvityksessä on löytynyt muun muassa IM "Larsen",joka vuonna 2012 paljastui Stasin Geran piirikunnna arkistojen kokoamisen yhteydessä. Hän on professori Lassi Päivärinta ja toimi värvättynä vuosina 1982-90 . Lisäksi on olemassa Stasin Helsingin aseman viimeisen päällikön,evertsi Ingolf Freyerin Saksan tiedustelulle loikkauksen yhteydessä talvella 1990 antama lista suomalaisista,joiden katsottiin omaavan kiinteän yhteyden Stasiin ja ehkä KGB:hen. Tätä listaa ei tutkittu vaan se arkistoitiin heinäkuussa 1990. Kyse on niin sanotustaTiitisen listasta, jossa on 18 suomalaista nimeä.Nähtyään listan vasta tammikuussa 2003 poliisiylijohtaja Reijo Naulapää sanoi, että listan voisi heittää roskikseen. Toisaalta hän lisäsi, että "Niin,yleisesti kun ajatellaan heidän asemassaan olevia henkilöitä"(Iltalehti 23.1.2003). Naulapää kaiketi tarkoitti, että listalla oli korkeassa asemassa olevia henkilöitä,joiden nimien julkitulo voisi olla heille vahingollista tai muutoin ikävää.Hän hylkäsi ajatuksen, että listalla olleista jotkut tai joku olisi syyllistynyt maanpetokelliseen toimintaan.

Suomesta karkotetaan vuosittain 2–3 diplomaattia, joista osa vakoiluepäilyjen takia. Syytteeseen johtamattomista vakoilutapauksista ei yleensä tiedoteta julkisuuteen, vaan tieto niistä annetaan vain valtakunnan poliittiselle johdolle.

Vuosina 1992-2006 Suomessa tuli julkisuuteen kaksi tapausta, joissa vakoiltiin venäläisille: Ensimmäisessä ulkoministeriön työntekijä toimitti venäläisille EU:n salaisia asiakirjoja. Kaksi venäläistä illegaalia taas jäi kiinni Suomen tullissa matkalla Lontooseen.

Tampereella toimiva Vakoilumuseo on lajissaan harvinainen vakoilun erikoismuseo.

Vakoilun historia

Kiinalainen sotateoreetikko Sun Tzu kirjoitti vakoilijoiden käytöstä jo yli 2 000 vuotta sitten. Hän luokitteli salaiset asiamiehet viiteen tyyppiin:

• paikallinen agentti on vihollisalueen ihminen, joka otetaan palvelukseen
• salainen agentti on vihollisalueen viranhaltija, joka otetaan palvelukseen
• kaksoisagentti on vihollisen vakoilija, joka otetaan palvelukseen
• uhrattava agentti on oma vakoilija, jolle tahallisesti annetaan väärää tietoa
• vakoilija on oma asioitsija, joka palaa tietojen kanssa

Sun Tzu totesi: ”Salaiset operaatiot ovat olennaisia sodassa, niiden varassa on armeijan jokainen liike.”

Kuuluisia vakoiluorganisaatioita

• Stasi
• GRU
• NSA
• CIA
• Mossad
• FSB Ent: KGB
• SUPO
• SÄPO
• MI6/ulkoinen vakoilu
• MI5/sisäinen eli vastavakoilu MI5 on harjoittanut vastavakoilua liki sadan vuoden ajan. Se muun muassa tutkii potentiaalisten vakoilijoiden viisumeita. Nykyään vastavakoiluun kuluu 5 % sen budjetista.

Kuuluisia vakoojia

• Nathan Hale, hirtettiin 1776 vakoilusta amerikkalaisten hyväksi. Hänen väitetään sanoneen: ”I only regret that I have but one life to lose for my country.” (Kadun ainoastaan sitä, että minulla on antaa vain yksi elämä maani puolesta)
• Guy Francis de Moncy Burgess, Anthony F. Blunt, Donald Maclean, Kim Philby ja John Cairncross?, englantilaisia Neuvostoliiton hyväksi 1930-luvulta 1960-luvun alkuun asti toimineita vakoilijoita.
• Sidney Reilly, James Bondin esikuvaksi väitetty vakoilija. Vakoili muun muassa saksalaisia, Venäjää ja Neuvostoliittoa, Japania sekä Englantia 1900-luvun alkupuolella. Neuvostoliitto väittää ampuneensa Reillyn Suomen rajalla 1925, mutta hänen väitetään todellisuudessa toimineen Neuvostoliiton salaisen poliisin Tšekan neuvonantajana ja nähdyn hengissä vielä 1944.
• Mata Hari
• Lordi Robert Baden-Powell, partioliikkeen perustaja.
• Rudolf Abel
• Max Clauzen
• Reino Häyhänen
• Reino Lamppu
• Abdullah Tammi
• Richard Sorge
• Klaus Fuchs, fyysikko, tutkija Yhdysvaltain Manhattan-projektissa. Toimitti Neuvostoliitolle tietoja atomipommista 1943 lähtien. Paljastui 1950.
• Stig Bergling
• Vladimir Vetrov
• Jan Guillou
• Herman Simm

Katso myös

• Espionage Act of 1917
• Teollisuusvakoilu
• Vastavakoilu
• Ydinasevakoilu
• Julkisten lähteiden tiedustelu, laillinen tiedonhankinta

Kirjallisuutta

• Sun Tzu: Sodankäynnin taito, Tietosanoma Oy 1998, ISBN 951-885-040-2
• Markku Tasala - Operaatio Upsala

Aiheesta muualla

• (suomeksi) Vakoilumuseon kotisivu
• YLEn Elävä arkisto: Vieraan vallan varjostajat Suomen maaperällä