John le Carré

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John le Carré

John le Carré, oik. David Cornwell (s. 19. lokakuuta 1931), on englantilainen jännityskirjailija. Itsekin tiedustelutehtävissä toiminut le Carré on keskittynyt vakoilukirjallisuuteen, erityisesti kylmän sodan aikaiseen vakoilupeliin. Tähän lajityyppiin le Carré suhtautuu huomattavasti viihteellisempiä yrittäjiä (esimerkiksi Ian Flemingin James Bond) vakavammin, ja parhaimmillaan hänen teoksensa ovatkin ylittäneet jännitys- ja korkeakirjallisuuden raja-aitoja.

Ensimmäisen teoksensa Call for the Dead (suom. Puhelu vainajalle) le Carré julkaisi vuonna 1961. Erityisesti hänen kolmas teoksensa The Spy Who Come in from the Cold (suom. Mies kylmästä) vuodelta 1963 luetaan lajityypin ehdottomiin klassikoihin, ja sillä hän nousi maineeseen. Teos jatkoi realistisen vakoiluromaanin traditiota. Alku-uransa teoksissa Le Carré käytti päähenkilönä tiedustelupalvelun veteraania George Smileya, joka näytti kyynisen kuvan vakoojan muovautumisesta työnsä mukaan. Kirjojen myötä Smiley kuitenkin muuttui ihannoiduksi, tsehovilaiseksi sankariksi, jonka kautta kirjailija esitti kylmän sodan ajan asioiden ja arvojen vastakkaisuutta. Viimeisen kerran Smiley esiintyy teoksessa Vakoojan testamentti, jossa annetaan ymmärtää, että kylmän sodan voittivat väärät.[1] Kylmän sodan päättyessä Smiley toteaa vakoojakoulun aloittaville opiskelijoille "Nyt kun olemme hoitaneet kommunismin ylilyönnit, on aika hoitaa kapitalismin ylilyönnit." Näitä ylilyöntejä pyritään le Carrén mukaan hoitamaan nykymaailmassa.

Tuoreemmissa teoksessaan le Carré on käsitellyt lääkealan korruptiota, Afrikan ongelmia ja maailmanlaajuisia uhkia. Le Carré kertoi vuonna 2000 työskennelleensä tiedustelupalvelu MI6:n palveluksessa vakoojana, joskin hän oli vihjaillut asiasta jo aiemmin[1].

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien teosten pohjalta on tehty elokuvia. Parhaimpana pidetään elokuvia Mies kylmästä (1965), Sankari vai vakooja (1965) ja Uskollinen puutarhuri (2005). Minisarjojen Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja ja Värisuora Smileyn roolissa näytteli kiitetyllä tavalla Alec Guinness. Vuonna 2011 on valmistunut Tomas Alfredsonin ohjaama versio Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja, joka tuli Suomessa teattereihin keväällä 2012.[1]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puhelu vainajalle, 1964 (Call for the Dead, 1961)
  • Mies kylmästä, 1964 (The Spy Who Came in from the Cold, 1963)
  • Paholaisen siivet, 1965 (A Murder of Quality, 1963)
  • Peilisota, 1965 (The Looking-Glass War, 1965
  • Tapahtui Bonnissa, 1968 (A Small Town in Germany, 1968)
  • Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja, 1974 (Tinker, Tailor, Soldier, Spy, 1974)
  • Sota ilman sankareita, 1979 (The Honourable Schoolboy, 1977)
  • Värisuora, 1980 (Smiley´s People, 1980)
  • Pieni rumpalityttö, 1983 (The Little Drummer Girl, 1983)
  • Täydellinen vakooja, 1986 (A Perfect Spy, 1986)
  • Sankari vai vakooja, 1989 (The Russia House, 1989)
  • Vakoojan testamentti, 1991 (The Secret Pilgrim, 1991)
  • Yön pakolainen, 1993 (The Night Manager, 1993)
  • Vain meidän kesken, 1995 (Our Game, 1995)
  • Panaman räätäli, 1997 (The Tailor of Panama, 1996)
  • Single & Poika, 1999 (Single & Single, 1999)
  • Uskollinen puutarhuri, 2002 (The Constant Gardener, 2001)
  • Ylimmät ystävät, 2004 (Absolute Friends, 2004)
  • Pakanalaulu, 2007 (The Mission Song, 2006)
  • Lainsuojaton, suom. Erkki Jukarainen. 2009.
  • Hurmaava petturi, 2012 (Our Kind of Traitor, 2010) suom. Erkki Jukarinen
  • Tulenarka totuus, 2014 (A Delicate Truth, 2013) suom. Anna Lönnroth

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Timo Peltonen, Kylmän sodan kirjailija. Helsingin Sanomat 22.10.2011 sivu D 9

Aiheesta muualta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.