Reino Häyhänen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Reino Häyhänen (salanimeltään VICTOR; s. 14. toukokuuta 1920 Petrograd) oli neuvostoliittolainen vakooja ja KGB:n majuri. Häyhänen tuli tunnetuksi toukokuussa 1957 käveltyään Yhdysvaltain Pariisin suurlähetystöön, jossa hän ilmoitti olevansa KGB:n agentti. Laajassa tunnustuksessaan Häyhänen kertoi työskennelleensä viisi vuotta Yhdysvalloissa Neuvostoliiton hyväksi toimineessa suuressa vakoiluorganisaatiossa. Tämän ilmiannon ja tunnustuksen perusteella Yhdysvalloissa pidätettiin ja vangittiin useita neuvostoliittolaisia vakoilijoita, mm. KGB:n eversti Rudolf Abel.

Ilmoittautuessaan suurlähetystöön Häyhänen pelkäsi joutuvansa kutsutuksi takaisin Neuvostoliittoon. Reino Häyhästä ei tuomittu Yhdysvalloissa vakoilutoiminnastaan, koska hän yhtenä tapauksen päätodistajista sai ikuisen syytesuojan vakoilujuttuun liittyvissä asioissa. Häyhänen kuoli auto-onnettomuudessa Yhdysvalloissa 1960-luvun alkupuolella.

Häyhäsen ansiosta NSA onnistui selvittämään KGB:n käyttämän VIC-salakirjoituksen, joka oli aikansa monimutkaisin kynällä kirjoitettu salakirjoitusjärjestelmä.lähde?

Tie vakoilijaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reino Häyhäsen tie vakoilijaksi oli KGB:n pitkällisten valmistelujen tulos. Häyhäsen kohdalla hänen etninen taustansa oli ratkaisevassa asemassa. Häyhäsen väärän henkilöllisyyden perustana oli jo aikaa sitten Neuvostoliitossa Stalinin vainoissa kadonnut Eugen Mäki[1]. Mäki, oikealta nimeltään Eugene Nicolai Maki, mainitaan myös FBI:n [2] tutkintapöytäkirjoissa. Hän oli Neuvostoliittoon muuttanut amerikansuomalainen. Kun Häyhänen saapui vuonna 1949 Porkkalan laivastotukikohtaan, hänelle annettiin Mäen henkilötodistus, vanha ja ruttuinen, todennäköisesti aito. Häyhäselle luodun peitetarinan mukaan mies oli tullut Suomeen Virosta vuoden 1943 inkeriläiskuljetusten yhteydessä. Aika ennen tätä jäi hämärän peittoon, sitä ei kukaan pystyisi koskaan selvittämään.

Tiedustelijakoulutus Helsingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reino Häyhäsen laiton elämä alkoi heinäkuussa 1949, kun hän Eugen Mäki -nimisenä henkilönä pääsi Porkkalasta Helsinkiin. Helsingissä häntä valmensi ja koulutti nimellisesti uutistoimisto TASSin edustajana toiminut neuvostotiedustelija Mihail Vorobjev. Hän tutustutti Häyhäsen, nyt alias Eugen Mäen kaupunkiin. Parin viikon kaupunkiin tutustumisen jälkeen alkoi varsinainen elämäkerran rakentaminen. Siinä KGB:tä auttoi suojelupoliisin keräämien tietojen mukaan suomalainen kommunisti Ontro Virtanen. Hänellä oli runsaasti aatemaailmaltaan näihin tehtäviin sopivia tuttavia, joiden avulla Eugen Mäelle luotiin vuoden 1943 jälkeistä elämäkertaa. Suojelupoliisi ja muut viranomaiset selvittivät myöhemmin ne tahot, jotka olisivat olleet valmiit todistamaan Mäen oleskelleen Suomessa vuodet 1943–1949. Seuraava vaihe uuden elämäkerran ja henkilöllisyyden luomisessa ja varmistamisessa oli Mäen suomalaistaminen. Sellainen onnistui ainoastaan jos miehestä löytyisi merkintä kirkonkirjoista, joko syntyneenä tai muuttaneena. Myös tämän operaation paikan ja kirkkoherran poliisi sai selville. Merkintä oli tehty Kemijärvellä, Kemijärven seurakunnan kirkonkirjoihin, tuolloin jo edesmennyt merkinnän tekijäkin selvisi. Eugen Mäki eli nyt suomalaisena Suomessa.

Häyhänen eli tavallista ja julkista elämää, jota oli helppo seurata vaikka veroilmoitusten pohjalta. Mihail Vorobjev määräsi Eugen Mäen pois Lapista. Mäestä tuli nyt reissumies. Ensin hän muutti Tampereelle ja sai sieltä papintodistuksen ja myöhemmin myös Tampereen poliisilaitoksen myöntämän henkilötodistuksen. Työ- ja asuinpaikat vaihtuivat vuosina 1949–1952 tiuhaan: Tampereelta Turkuun ja sieltä edelleen Naantaliin, jossa vakoojan hahmo vietiin todella pitkälle, sillä Mäki solmi jopa avioliiton.

Tie Yhdysvaltoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1951 Reino Häyhänen haki ja sai Eugen Mäen nimellä entisenä USA:n kansalaisena Helsingin lähetystöstä Yhdysvaltain passin. Kesällä 1952 Häyhänen teki matkan Moskovaan, ilmeisesti saadakseen lopulliset ohjeet toiminnalleen Yhdysvalloissa. Samana syksynä 1952 alkoi matka Yhdysvaltoihin, eversti Rudolf Abelin apulaiseksi. Asiakirjojen sekä historian valossa Suomessa eletyt kolme vuotta näyttävät olleen Häyhäselle melkoisen mukavaa ja turvallista aikaa. Mihail Vorobjev oli aikanaan kertonut Häyhäselle, ettei hänellä ole mitään vaaraa jäädä kiinni. Henkilöllisyyden perusta oli luja, ja myös tulo Virosta oli varmennettu. Vorobjevin mukaan heidän agenttinsa oli lisännyt ulkomaalaistoimiston korttien joukkoon Eugen Mäkeä koskevan kortin. Oliko asialla agentti vai joku muu, sitä Suojelupoliisi, eivätkä muutkaan viranomaiset koskaan saaneet selville, mutta kortti lukuisten muiden korttien joukosta todella löytyi. Vuonna 1951 Häyhäsellä oli vakituinen työpaikka, ja verottajan tietojen mukaan verotettavaa tuloa 300 000 silloista markkaa.

Toiminta Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien 1952–1957 välisenä aikana Yhdysvalloissa tapahtuneesta varsinaisesta vakoilutoiminnasta, sekä siitä mitä ja millaisia tietoja tämä vakoiluorganisaatio sai Neuvostoliitolle toimitettua, ei ole juurikaan tietoja.Toukokuussa 1957 Häyhänen meni Pariisin Yhdysvaltain-suurlähetystöön ja anoi poliittista turvapaikkaa.Tekemänsä loikkauksen ja laajan tunnustuksen jälkeen Rudolf Abelin vakoilujuttu oli Yhdysvalloissa vuoden 1957 suuri sensaatio. Häyhäsen osuus vakoilutoimintaan sekä tunnustus tutkittiin todella tarkasti.

Loppuyhteenveto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tapaus ei aiheuttanut kenellekään minkäänlaisia juridisia seuraamuksia, ei edes kuulusteluja tai syytetoimia. Jutussa mainituista henkilöistä ainoastaan Abel tuomittiin vakoilusta, josta hän sai 30 vuoden vankeusrangaistuksen. Varsinaisia Suomeen kohdistuneita rikoksia tapauksessa oli vain vähän. Suomessa tähän juttuun sekaantuneet neuvostoliittolaiset nauttivat diplomaattisuojaa. Häyhäsen eli Mäen oleskelu Suomessa askarrutti viranomaisia kovin ja sen hyväksi oli tehty valtavasti työtä, mikä viittasi siihen, että ainakin Mihail Vorobjev oli varsin korkea-arvoinen tiedustelumies. Näin silloinen suojelupoliisi ja muut viranomaiset ainakin päättelivät. Näin vaativaa operaatiota tuskin olisi uskottu minkään aloittelijan, tai alemman tason tiedustelu-upseerin hoidettavaksi. Epäilykset vahvistuivat edelleen syksyllä 1957, kun Abel tuomittiin Yhdysvalloissa vakoilusta vankeuteen. Vorobjev ja kapteeni N. S. Kizilov poistuivat nopeasti Suomesta. Kizilov mitä ilmeisimmin oli sillä hetkellä Neuvostoliiton sotilastiedustelun GRU:n aktiivisin edustaja Suomessa. Muut apurit olivat korkeintaan harhauttaneet viranomaisia, joita asioita ei katsottu syytteen arvoisiksi. Kemijärven seurakunnan kirkonkirjoja täydentänyt kirkkoherra oli ehtinyt kuolla. Lisäksi minkäänlaista varsinaista vakoilutoimintaa ei tapahtunut Suomessa, vaan kaikki vakoilutoiminta oli kiistatta tapahtunut Yhdysvalloissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mäki Eugenij Avgustovich, tuomio 10 vuotta [1]
  2. http://www.fbi.gov/about-us/history/famous-cases/hollow-nickel