Kirkonkirja
Wikipedia
Kirkonkirjat ovat evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen papiston ylläpitämä luettelo ja asiakirja seurakunnan jäsenistä ja sen alueen kirkollisista toimituksista. Ne ovat Suomen ja monen muun maan väestörekisterijärjestelmän ydin. Kirkonkirjoja ovat muun muassa luettelot seurakunnan jäsenistä, kastetuista, rippikoulun käyneistä, vihityistä ja kuolleista.
Katolinen kirkko määräsi 1200-luvulla, että jokaisen tuli käydä ripillä kerran vuodessa. Ruotsissa säilyi uskonpuhdistuksen jälkeenkin tapa kerran vuodessa kokoontua toistamaan Isä meidän -rukous ja osallistua ehtoolliselle. Ripittäytymisestä pidettiin kirjaa. Vuonna 1686 kirkkolaki määräsi että rippikirjat, historiakirjat (eli syntyneet, kuolleet ja vihityt) ja muuttaneiden luettelot on pidettävä ajan tasalla jokaisessa Suomen seurakunnassa. Kirkonkirjoja oli alettu pitää useilla paikkakunnilla jo aiemmin. 1800-luvulla rippikirjoihin lisättiin huomautussarake, johon pappi saattoi laittaa henkilökohtaisia muistiinpanoja kustakin seurakuntalaisestaan. 1900-luvulla rippikirjoihin kirjattiin myös asukkaiden kirjoitustaito ja koulusivistys sekä muun muassa rokotukset.
Kirkonkirjoja voidaan käyttää hyväksi muun muassa sukututkimuksissa. Niissä mainitut kylännimet eivät enää ole läheskään sellaisinaan voimassa, sillä kyliä on saattanut kadota kartalta, nimet ovat voineet muuttua toisiksi tai kirjoitusasu vaihtua huomattavastikin. Niiden merkitys on siis pääasiassa historiallinen kunkin alueen nykyisen nimistön kannalta.
