Erikoisjoukko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brittiläisiä SAS -erikoisjoukkojen sotilaita Afrikassa vuonna 1943.

Erikoisjoukko on asevoimien sotilasyksikkö, joka eroaa tehtäviensä ja toimintatapojensa vuoksi perinteisestä joukko-osastosta. Erikoisjoukon tehtävinä ovat esimerkiksi tiedustelu, iskuosastotoiminta, epätavanomainen sodankäynti, sissitoiminta, terrorismin vastaiset operaatiot ja panttivankien vapauttaminen. Se koostuu erikoiskoulutetuista sotilaista, jotka toimivat pieninä ryhminä ja luottavat operaatioissaan yhteistyöhön ja nopeaan toimintaan.[1]

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikoisjoukoille tunnusomaisia piirteitä ovatkenen mukaan?:

  • Vapaaehtoisuus ja tiukat valintakokeet
  • Tavallisia joukkoja korkeammat vaatimukset
  • Monipuolinen ja vaativa koulutus
  • Epätavalliset toimintamenetelmät
  • Tavanomaisesta poikkeavat tehtävät

Usein termi ”eliittijoukko” sekoitetaan erikoisjoukko-käsitteeseen. Eliittijoukkonimitys voidaan liittää johonkin konventionaaliseen sotilasyksikköön esimerkiksi taistelussa kunnostautumisen tai tavallista kovemman koulutuksen perusteella. Tällaisia joukkoja ovat esimerkiksi maahanlaskujoukot ja merijalkaväki (joilla molemmilla on toki omat erikoisjoukkonsa).

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikoisjoukkoihin pyrkivien täytyy läpäistä vaativa valintaprosessi, jonka aikana tehdään jatkuvaa karsintaa. Hyväksytyksi tulevilta edellytetään fyysistä ja psyykkistä vahvuutta, itseluottamusta, itsekuria, ja kykyä toimia sekä yksin että ryhmässä. Heillä tulee myös olla valmiudet uusien tietojen ja taitojen nopeaan omaksumiseen. Valintaprosessin läpäisseet aloittavat erikoisjoukkojen koulutuksen, jossa ase- ja ampumakoulutuksen lisäksi perehdytään muun muassa räjähteisiin, viestitekniikkaan ja lääkintätaitoihin. Tiedustelua ja iskuosastotoimintaa harjoitellaan sekä maastossa että rakennetussa ympäristössä. Lisäksi koulutukseen kuuluvat muun muassa vapaat laskuvarjohypyt matalalta ja korkealta, köysilaskeutumiset ja kiipeilykoulutus, sekä toiminta helikopterien ja eri ajoneuvojen kanssa. Merivoimien erikoisjoukot saavat myös taistelusukeltajakoulutuksen.

Tunnetuimpia erikoisjoukkoja ovat Britannian maavoimien SAS ja Britannian merivoimien SBS, jotka ovat olleet esikuvina monien muiden maiden erikoisjoukoille. Useiden maiden asevoimissa jokaisella puolustushaaralla on omat erikoisjoukkonsa.

Asevoimien ohella myös muilla viranomaistahoilla, kuten poliisivoimilla tai rajavartiostolla, voi olla omia erikoisjoukkoja. Tunnettuja esimerkkejä ovat esimerkiksi Saksan rajavartioston GSG 9 ja Ranskan poliisivoimien GIGN.

Asevoimien erikoisjoukkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevoimien erikoisjoukkoja maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisiä Spetsnaz-joukkoja Afganistanissa vuonna 1988.

Maailmalla tunnettuja asevoimien erikoisjoukkoja ovat muun muassa:

Suomen puolustusvoimien erikoisjoukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen puolustusvoimilla on seuraavat erikoisjoukkoyksiköt:

  • Merivoimat
    • Sukeltajakoulu (SUKK) kouluttaa varusmiehiä ja kantahenkilökuntaa sukeltajiksi. Sukeltajakoulussa annetaan erikoiskoulutusta taistelusukeltaja- ja raivaajasukeltajalinjalla.
    • Erikoistoimintaosasto (ETO) koostuu palkatusta sotilashenkilöstöstä.[4]
  • Puolustusvoimat
    • Elektronisen sodankäynnin keskus (ELSOK) kouluttaa elektronisten järjestelmien tiedusteluun ja häirintään.[5]

Poliisien erikoisjoukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisien erikoisjoukkoja maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SWAT-yksikön jäseniä.

Maailmalla tunnettuja poliisin erikoisjoukkoja ovat muun muassa:

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Markku Salomaa: Erikoisjoukot iskevät ensimmäisinä. Docenco 2015, s. 28.
  2. Suomen erikoisjoukot pidetään piilossa julkisuudelta Helsingin Sanomat 7.3.2015.
  3. NLBG Erikoisoperaatio-osasto Puolustusvoimat. Viitattu 22.12.2010. fi
  4. Suomen erikoisjoukot pidetää piilossa julkisuudelta Helsingin Sanomat 7.3.2015.
  5. Elektronisen sodankäynnin koulutus Puolustusvoimat. Viitattu 21.4.2015.