Special Air Service

Special Air Service (SAS) on Yhdistyneen kuningaskunnan armeijan erikoisjoukkoyksikkö. Sitä pidetään useiden muiden nykyaikaisten erikoisjoukkojen esikuvana.

Historia

Alun perin SAS perustettiin toisen maailmansodan aikana, ja sen tehtävänä oli soluttautua vihollisen alueille tehtävänään tiedustelu, sabotaasi ja vihollisen tärkeiden sotilas- tai siviilihenkilöiden sieppaus tai eliminointi.

SAS toisessa maailmansodassa

Air Troop

Perusti toimintansa laskuvarjoilla tai liitokoneilla lähetettäviin erikoiskoulutettuihin sotilaisiin, jotka toimivat vihollisen selustassa tai erityisen vaarallisissa tehtävissä. Alkuperäinen SAS:n ydinjoukko.

Mobility Troop

SAS -jeeppejä Pohjois-Afrikassa toisen maailmansodan aikana.

Kuuluisimpia toisen maailmansodan aikaisia SAS:n haaroja oli Mobility Troop, joka toimi Pohjois-Afrikan aavikoilla käyttäen Jeep-maastoautoja ja Chevrolet-pienkuormureita. Autoissa oli aseistuksena Lewis-pikakivääreitä sekä Vickers-konekiväärejä. Lisäksi miehistöllä oli henkilökohtaisina aseinaan muun muassa Thompson-konepistooleita ja Lee-Enfield-kivääreitä.

Alkujaan Mobility Troop oli oma-aloitteisten brittisotilaiden luomus, jonka ajoneuvot ja aseet oli "haalittu sieltä täältä". Rommelin todettiin keskittävän joukkonsa varsin tiukasti taisteluihin, jolloin Afrika Korpsin selusta jäi vartioimatta. Ilmavaaran vuoksi Rommel siirsi huoltokuljetuksiaan öiseen aikaan. Brittien vastaus ongelmaan oli maastoautoilla liikkuva Mobility Troop, joka iski ennalta arvaamatta ja häikäilemättömästi Rommelin huoltokuljetuksien kimppuun myös öisin ja syvällä selustassa. Muutaman ajoneuvon suuruiset Mobility Troop-yksiköt kulkivat joskus satojenkin kilometrien kiertoteitä päästäkseen kohteisiinsa ja niistä pois huomaamatta. Mobility Troop tuli osaksi SAS-organisaatiota, kun sen vapaaehtoisten rivimiesten ponnistukset saivat tunnustusta brittien "aavikkorottien" komentajalta Montgomeryltä.

Mobility Troop tunkeutui radiohiljaisuutta noudattaen saksalaisten selustaan ja iski huoltoyhteyksiä vastaan. Tämä aiheutti sekä saksalaisille että heidän liittolaisilleen italialaisille raskaita menetyksiä, sillä varsinkin polttoaineen ja juomaveden kuljetukset olivat arvokkaita kohteita aavikolla. Paitsi itse konekivääriautoilla tehtyjä rynnäköitä, Mobility Troop teki myös jalkaisin suoritettuja väijytyksiä. Silloin autot oli jätetty kätköön tai ne olivat liikkeellä hyökätäkseen saman kohteen kimppuun toisesta suunnasta. Mobility Troop tarvitsi huolellisesti kerättyä tiedustelutietoa menestyksen varmistamiseksi. Tehtävien ennakkosuunnittelun tärkeyttä korosti vihollisen selustassa noudatettu välttämätön radiohiljaisuus: saksalaiset olivat taitavia paikallistamaan radiolähettimien sijainnin. Mobility Troopille osoitettu yksisuuntainenkin viesti paljasti erikoisjoukkojen olevan liikkeellä.

Vickers-pikakiväärit olivat usein peräisin vaurioituneista tai vanhentuneista lentokoneista. Mobility Troop -joukot kiittivät asetta sen luotettavuudesta ja keveydestä. Vickers-pikakiväärejä oli SAS-jeepeissä (Gun Jeep) kolme: eteenpäin ampui kaksois-Vickers ja taaksepäin yksi Lewis. Chevrolet 1.5t kuormureissa oli yksi eteenpäin ampuva kaksois-Vickers. Vickers-konekivääri eli Vickers-Maxim asennettiin 1.5t Chevrolet-kuormurin takaosaan tukevaan jalustaan. Ase oli alun perin tarkoitettu ilmatorjuntaan ja sitä pidettiin sopimattomana itse iskutehtävässä, koska ampujan piti nousta seisomaan aseen taakse, jolloin hän oli näkyvä maali. Käytännössä Vickers-Maxim-konekiväärin tulivoima oli korvaamaton. Pimeys sekä SAS-taktiikkaan olennaisena osana kuulunut yllätyshyökkäys suojasivat ampujaa tehokkaasti. Normaali patruunavyö oli 250 patruunaa, mutta SAS-joukot tapasivat yhdistää useita vöitä. Vesijäähdytyksen ansiosta Vickers-Maxim saattoi pitää yllä jatkuvaa tulta. Myöhemmin eri maiden armeijat ovat matkineet SAS-joukkojen tapaa varustaa maastoautoja konekiväärein. Muita Mobility Troopin taisteluvälineitä olivat esimerkiksi räjähteet, kuten dynamiitti ja lentopommeista muunnetut räjähteet, sekä brittiarmeijan käsikranaatit ja miinat. Mobility Troop käytti hyväkseen myös saksalaisilta sotasaaliiksi saatua materiaalia.

Mountain Troop

Mountain Troop toimi toisen maailmansodan aikana vuoristoalueilla, varsinkin Jugoslaviassa toimien yhdessä partisaanien kanssa natsien vastaisissa operaatioissa. Myös Norjassa Mountain Troop ja sen pieni sivuhaara Skiing Troop saavuttivat huomattavia voittoja yhdessä Norjan vastarintaliikkeen kanssa. Melko pian Skiing Troop ja Mountain Troop sulautettiin.

Boat Troop

Rannikoilla ja sisävesistöissä veneillä liikkuva SAS:n haaraosasto.

Toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen SAS katosi julkisuudesta lähes täysin.

SAS nykyään

SAS:ia pidetään yhtenä parhaimmista erikoisjoukoista maailmassa. Se on toiminut tiettävästi niin Falklandin sodassa, Persianlahden sodissa kuin Afganistanissakin. SAS on kouluttautunut pääasiassa terrorismin torjuntaan, iskuosastohyökkäyksiin ja tiedusteluun. Organisaation rungon muodostaa nelihenkinen solu.

SAS tuli uudelleen julkisuuteen vallattuaan operaatio Nimrodissa terroristien kaappaaman Iranin Lontoon suurlähetystön vuonna 1980. SAS osallistui Falklandin sodassa Port Stanleyn vakoilemiseen ja itse hyökkäykseen sekä lentokenttien eliminoimiseen vuonna 1982. SAS suoritti Pohjois-Irlannin kriisin aikana erikoisjoukko-operaatioita IRA:ta ja ideologialtaan samankaltaisia radikaaleja IRA:sta irtautuneita terroristijärjestöjä vastaan. SAS toimi myös vuoden 1991 Persianlahden sodassa suorittaen tiedustelutehtäviä Irakin armeijan selustassa sekä miinoittamalla ja iskemällä strategisia kohteita vastaan. Eräästä brittien SAS-erikoisjoukkojen epäonnisesta partiomatkasta pohjois-Irakissa Persianlahden sodan aikaan 1991 on SAS-sotilas Andy McNab kirjoittanut kirjan "Bravo kaksi nolla" (kirjasta on tehty myös elokuva http://www.imdb.com/title/tt0120617/).

SAS nousi myös kuuluisuuteen vuonna 2000 suorittaessaan Sierra Leonelaisen militanttiryhmittymän West Side Boys(WSB:n) kaappaamien rauhanturvaajien pelastusoperaation yhteistyössä Britannian Laskuvarjojoukkojen, Special Boat Servicen ja Jordanian YK pataljoonan kanssa. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen SAS lähetettiin yhteistyössä Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen kanssa Afganistaniin. Ja SAS toimii tiettävästi edelleen alueella. SAS osallistui myös Irakin sotaan 2003-2009 Saddam Husseinin hallintoa ja myöhemmin Al-Qaidaa ja Mahdin-armeijaa vastaan.

Varusteet ja aseistus

SAS:in varusteet eroavat tavallisten sotilaiden varusteista muun muassa siten, että sotilailla on vapaus käyttää haluamiaan varusteita. Siten sotilailla saattaa olla sekaisin siviili- ja sotilasvarusteita. Sääntö on kuitenkin, että sitä käytetään, mikä sopii tehtävään ja mikä on koettu toimivaksi.

Myös aseistuksen suhteen on valinnanvapaus verrattuna tavalliseen sotilaaseen. Viime vuosikymmenillä aseena toimi M16 varustettuna M203 kranaatinheittimellä, 2000-luvulla käyttöön on tullut Diemacon (nykyinen Colt Canada) C8 SFW, jonka brittinimitys on L119A1 ja sen lyhennettyä mallia eli C8 CQB:tä. Tulitukiaseena toimii FN Minimi ja FN MAG. Vara-aseena toimii pääasiallisesti Sig Sauer P226 ja tietyissä tilanteissa Sig Sauer P228, joka on vähän kompaktimpi versio. Tarkkuuskiväärinä toimii AI:n L96, variantteineen mm. L115A. Varhaisempia tarkkuuskiväärejä olivat Lee Enfield -palveluskiväärien tarkka-ammuntaversiot.

SAS-sotilaille myönnetyn varusteita ja aseistusta koskevan valinnanvapauden vuoksi SAS-sotilaat eivät käytä yleensä armeijan yleistä varustelinjausta. Näiden lisäksi varusteiksi valitaan usein myös muista Nato-maista, usein Yhdysvalloista, peräisin olevia pukuja ja usein näkeekin monia eri maastopukuja sekoitettavan (takki ja housut) keskenään. Ison-Britannian armeijalta kuitenkin jaetaan armeijan käyttämät DPM ja D-DPM -puvut. Leikkauksia on monia yleisimmän Soldier 95:n lisäksi, koska ikää on DPM-puvuille jo kertynyt, joten käytössä on aivan sitä mistä sotilas pitää.

Näiden lisäksi SAS-sotilaat käyttävät yleisesti myös hyväksi havaittujen siviilituotemerkkien, kuten Berghaus ja Merrel tuotteita mm. vaelluskengät ja rinkat. Jalkineet määräytyvät operaation mukaan, esimerkiksi aavikolla käytetään vaelluskenkiä niiden keveyden vuoksi, kuitenkin ottaen huomioon jalkineiden soveltuvuus operaatioon.

SAS:n operaatiot ovat monesti ns. greenside-operaatioita eli ei pyritä suoraan ja kiivaaseen kontaktiin vihollisten kanssa. Yleensä varustuksessa pyritään pitämään mielessä nopeus ja käytännöllisyys. Monestikaan sotilaat eivät käytä kypäriä ja raskaita suojaliivejä. Nykyään kuitenkin suojaliivien ja kypärien kehityttyä keveämmiksi ja toimivimmiksi on niiden käyttö lisääntynyt sivuuttaen tämän vanhan periaatteen. Urbaanissa ympäristössä varustus on kuitenkin vastaavanlainen muidenkin maiden erikoisjoukkojen kanssa eli päässä on kypärä ja päällä suojaliivit.

Kantolaitteena SAS käyttää muun muassa General Ops -taisteluliivejä ja PLCE-"chestrigejä" (tunnetaan myös nimellä "Northern Ireland-chestrig"), joita löytyy niin DPM kuin aavikko-DPM kuvioituinakin. Harvinaisen PLCE-taisteluvyön korvaaja on MLCE. Urbaanissa ja toiminnallisemmassa ympäristössä on käytössä ollut muiden muassa Paracleten RAV ja Blackhawk Industriesin Plate Carrier D-DPM kuvioituna. Toisinaan käytetään myös pienfirmoilta sotilaalle yksittäin räätälöityjä vöitä. Vastoin muiden maiden tapaa, SAS ei käytä varustuksessaan kansallisuustunnuksen lisäksi muita merkkejä (sotilasarvot, koulutushaarat yms.) kiinnijäämisen riskin takia; tämän vuoksi sotilaat opettelevat tuntemaan jokaisen toverinsa kentällä.

Lista Operaatioista

• Pohjois-Afrikka 1940-43
• Tobruk 1941
• Benghazi Raid, 1942
• Sisilia 1943
• Rantautuminen Sisiliassa, 1943
• Termoli 1943
• Italia +1943-+45
• Valli di Comacchio 1945
• Kreikka, 1944-45
• Adrianmeren 1943
• Lähi-itä 1943-44
• Normandian ja Luoteis-Euroopassa 1944-45
• Malaijilainen Emergency, 1948-1960
• Indonesia-Malesia vastakkainasettelua, 1962-66
• Pohjois-Irlannin konflikti 1972-
• Operaatio Nimrod 1980
• Falklandinsaaret 1982
• Länsi-Irakissa 1991
• Operaatio Barras 2000
• Afganistan, 2001-nykypäivään
• Länsi-Irakissa, 2003-2009

Lähteet

• Thompson, Julian: The Imperial War Museum Book of War behind Enemy Lines. Dulles, Virginia, USA: Brassey's, Inc., 2001. ISBN 1-57488-381-X. (englanniksi)
• Tim Newark: 50 taistelua jotka muuttivat maailmaa. .
• Ryan Mike: Erikoisjoukot. , 2007.
• Andy McNab: Bravo 2-0. , 1993.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Special Air Service Wikimedia Commonsissa
• British elite units and special forces: Special Air Service
• The British Special Air Service.