United States Army Rangers

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rangereita on ollut Irakissa sodan alusta asti.[1]

United States Army Rangers (virallisesti 75. Ranger-rykmentti) on Yhdysvaltain maavoimien erikoisjoukko. Se on erikoistunut muiden erikoisjoukkojen avustamiseen ja kevyisiin iskuihin. Sen jäseniä kutsutaan yleisesti rangereiksi.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rangereiden tunnus toisen maailmansodan ajalta.

Yhdysvaltain vanhin joukko-osasto, Ranger-rykmentti perustettiin jo 1754. Tuolloinen majuri Robert Rogersin perustama rykmentti koostui 200 miehestä. Rangerit osallistuivat Yhdysvaltain vapaussotaan englantilaisten puolella. Sisällissodassa rangerit hakeutuivat sekä Etelä- että Pohjoisvaltioiden puolelle. Myöhemmin he olivat mukana Yhdysvaltain joukoissa sodassa Meksikoa vastaan.[3]

Sisällissodan jälkeen rangerien merkitys väheni, mutta toisen maailmansodan aikana joukko-osasto herätettiin uudestaan eloon. Vuonna 1942 1. Ranger-pataljoona lähetettiin Skotlantiin brittiläisten kommandojen koulutettavaksi[4]. Rangerit pysyivät Britteinsaarilla aina Normandian maihinnousuun asti, jossa heille annettiin tehtäväksi nousta maihin Omaha Beachilla. Jonkin verran rangereita oli myös sijoitettu Tyynellämerellä.[3]

Korean sodan jälkeen rangerit yhdistettiin saman rykmentin alle ja heistä tehtiin erikoisjoukko lisäämällä koulutukseen esimerkiksi laskuvarjo- ja sukelluskoulutus.[3]

Toisesta maailmansodasta lähtien rangerit ovat osallistuneet kaikkiin Yhdysvaltojen käymiin sotiin. Nykyään ranger-rykmentti käy myös terrorisminvastaista sotaa Irakissa ja Afganistanissa Task Force 20 ja Task Force 11 -joukoissa.[1] Afganistaniin rangerit menivät ensimmäisten yhdysvaltalaisjoukkojen mukana.[5]

Rangereiden kuuluisa motto ”Rangers lead the way” tulee toisesta maailmansodasta Normandian maihinnousun ajoilta, jossa 29. jalkaväkidivisioona ja Ranger C-komppania olivat vihollisten saartamana. Divisioonan varakomentajan kerrotaan huutaneen ”Rangers lead the way”, mistä motivoituneena rangerit murtautuivat vihollisen saarroksesta divisioonan seuratessa perässä.[3]

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rangerit pystyvät suorittamaan vesistö-operaatioita Navy SEALien tapaan.

Rangereiden operatiivinen historia ylettyy kauas 1700-luvun loppupuolelle asti. Heillä on erittäin hyvä koulutus lähes kaikenlaisiin taistelutilanteisiin ja toimintaympäristöihin. Yleensä hyökkäykset ovat lyhytkestoisia. Rangerit ovat erikoistuneet pelastus- ja evakuontitehtäviin, iske ja poistu -tehtäviin, kevyisiin iskuihin ja taktiseen tiedusteluun. He ovat myös asiantuntijoita kaupunkisodankäynnissä.[3] Rangerit voivat suorittaa myös merioperaatioita Navy SEALien tapaan ja SEALit voivat toimia kevyenä jalkaväkenä rangereiden tapaan.[6] Nykyaikaiset rangerit suorittavat samantapaisia tehtäviä kuin heidän edeltäjänsä 300 vuotta aikaisemmin. Tällä hetkellä rangereiden päätehtävä on operaatio Iraqi Freedom eli Irakin sota ja operaatio Enduring Freedom eli Afganistanin sota.[2]

Rangerit toimivat usein myös toisten erikoisjoukkojen tukijoukkona. Silloin rangerit suojaavat alueita operaation aikana, antavat tulitukea sekä evakuoivat ja hoitavat haavoittuneet.[2]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranger-rykmentti on sijoitettu Fort Benningiin Georgian osavaltioon ja se koostuu 2 300 hyvin koulutetusta ja erittäin motivoituneesta sotilaasta, jotka on jaettu kolmeen pataljoonaan. Jokaisessa pataljoonassa on kolme taistelukomppaniaa, joista jokainen muodostuu tulitukijoukkueen tukemasta kolmesta joukkueesta. Rangerit toimivat läheisessä yhteistyössä muiden amerikkalaisten erikoisjoukkojen kanssa.[2]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rangereiden peruskoulutukseen lisättiin laskuvarjohyppykoulutus Korean sodan jälkeen.[3]

Yhdysvaltain armeijan 2 300 rangeria ovat erittäin hyvin koulutettuja. Koulutus jakautuu neljään päätaitoon: tarkka-ammunta, taistelukoulutus, lääkintäkoulutus ja fyysinen koulutus. Periaatteessa kenellä tahansa maavoimissa palvelevalla on mahdollisuus liittyä rangereihin, mutta todellisuudessa rangerit valitaan tarkasti. Rykmentiin voi hakea myös jos on liittynyt kansalliskaartiin tai merijalkaväkeen. Alun kuntotestin jälkeen heidän on läpäistävä kolmen viikon perehtymisjakso. Perehtymisjakso suoritetaan jossain ranger-pataljoonassa. Sen aikana syvennetään taitoja ja valmistaudutaan Ranger Schooliin. Perehtymisjaksolla suoritetaan raskaita marsseja ja fyysistä koulutusta. Koko jakson aikana osallistujat saavat rajoitetusti ruokaa ja lepoa. Perehtymisjakson jälkeen alkaa Ranger School, joka kestää yhdeksän viikkoa. [7]

Ranger Schoolin ensimmäisessä vaiheessa suoritetaan raskaita marsseja ja partiointia melko realistisissa taisteluolosuhteissa, koska kaikki harjoitukset suoritetaan kovapanosammuksin.[7]

Toinen vaihe on vuoristokoulutus Yhdysvaltain Georgian osavaltiossa. Tällöin rangerit joutuvat kiipeämään usean vuoren huipulle täydessä taisteluvarustuksessa.[7]

Kolmas vaihe on viidakkokoulutus. Tähän jaksoon sisältyy Green Hell (Vihreä Helvetti), joka on 20 päivää kestävä yhtäjaksoinen harjoitus viidakossa. Green Hell on koko koulutuksen rankin osuus.[7]

Ranger Schoolin jälkeen on lisäkursseja räjähteissä, viestitoiminnassa, kohdetiedustelussa, lääkintätaidoissa, tarkka-ammunnassa, ajoneuvojen käsittelyssä, sukelluksessa ja HALO/HAHO-hypyissä. Ranger-rykmentti on osalle vain väliporras, sillä monet rangerit siirtyvät palvelemaan Delta Forceen.[7]

Varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranger aseenaan M4A1-kivääri.

Rangereiden varusteet ja aseet ovat paremmat kuin tavallisilla maavoimien yksiköillä. He saavat esimerkiksi Aimpoint-tähtäimet ja kiväärikranaatinheittimet. Paremman varustuksen ansiosta rangereiden tulivoima on huomattavasti suurempi kuin muilla samankokoisilla maavoimien yksiköillä.

Varusteet pyritään tekemään mahdollisimman kevyiksi, koska rangerit ovat virallisesti vieläkin kevyttä jalkaväkeä. Rykmentti käyttää aseinaan esimerkiksi[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta United States Army Rangers.
  • Mike Ryan: ”Maailman erikoisjoukot”, Erikoisjoukot. Readme.fi, 2007. ISBN 978-952-5655-72-8.
  • Afghanistan Armyranger.com: Yhdysvaltain maavoimat. Viitattu 16.5.2009. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mike Ryan: Erikoisjoukot, s. 197. Readme.fi, 2007.
  2. a b c d Mike Ryan: Erikoisjoukot, s. 194. Readme.fi, 2007.
  3. a b c d e f Mike Ryan: Erikoisjoukot, s. 196. Readme.fi, 2007.
  4. http://www.rangerfamily.org/History/History/Battalion%20Pages/firsta.htm
  5. Armyranger.com (englanniksi)
  6. Mike Ryan: Erikoisjoukot, s. 198. Readme.fi, 2007.
  7. a b c d e f Mike Ryan: Erikoisjoukot, s. 195. Readme.fi, 2007.