Stig Bergling

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Stig Bergling (1. maaliskuuta 1937 Tukholma, Ruotsi24. tammikuuta 2015 Tukholma) oli ruotsalainen poliisi ja vakooja, joka työskenteli Neuvostoliiton hyväksi.[1]

Bergling kasvoi Tukholman Östermalmilla. Hän hakeutui 1969 Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon palvelukseen ja työskenteli tiedusteluyksikössä. Samana vuonna hänet komennettiin tiedustelu-upseeriksi YK:n rauhaturvatehtäviin Kyprokselle, jossa hän työskenteli vuoden ajan. Tuona aikana hän kävi useita kertoja Beirutissa, ja niiden käyntien yhteydessä hänestä tuli GRU:n vakooja. Bergling oli rannikkotykistön reserviupseeri ja hän oli lyhyehkön ajan komennettuna Ruotsin Puolustusvoimien turvallisuusosaston tehtäviin. Eräiden YK-tehtävien yhteydessä hän myi Libanonissa salaisia asiakirjoja GRU:lle. Palattuaan Ruotsiin hän jatkoi vakoilutyötään luovuttamalla tietoja Säpon Ruotsin operaatioista. Pian Säpossa tajuttiin, että jossain oli vuoto. Stig Bergling hakeutui sotilastarkkailijaksi UNTSOn palvelukseen 1973. Pian sen jälkeen hakeutui uudestaan YK:n UNTSOn palvelukseen Field Service Officeriksi Jerusalemiin 1974. Hän sai siirron loppukesällä 1974 Kyprokselle erään suomalaisen FSO:n kanssa UNHCR:n palvelukseen turvallisuusupseerin (FSO) tehtäviin, joiden yhteydessä vakoiluepäilykset alkoivat vahvistua. Mossad pidätti hänet Israelissa 20. maaliskuuta 1979. YK on toistaiseksi vaiennut omista epäilyksistään. UNTSO:n arkistot on supistettu joten arkistotietoja olisi etsittävä YK:n New Yorkin päämajasta.

Tämän radion avulla Bergling piti yhteyttä neuvostoliittolaisiin.

Bergling tuomittiin vakoilusta elinkautiseen vankeuteen 7. joulukuuta 1979. Vankeutensa aikana Bergling avioitui nuoruutensa tyttöystävän Elisabet Sandbergin kanssa ja siinä yhteydessä muutti nimensä Eugen Sandbergiksi. He olivat seurustelleet vankeusaikana tapahtuneen kirjeenvaihdon avulla. 12. toukokuuta 1980 Bergling ehdotti, että hänet vaihdettaisiin Raoul Wallenbergiin, mutta Neuvostoliitto ei vastannut tarjoukseen muutoin kuin ilmoittamalla, että Wallenberg kuoli vankeudessa vuonna 1947.

Saatuaan kotiloman Nörrköpingin vankilasta hän onnistui pakenemaan vaimonsa Elisabetin kanssa 6. lokakuuta 1987. He pakenivat Ahvenanmaan kautta Helsinkiin ja sitä kautta vanhojen toimeksiantajiensa turviin Moskovaan. Myöhemmin ilmeni, että he olivat oleskelleet useita päiviä Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystössä ennen siirtymistään itärajan yli. Poliisi löysi Berglingin vaimon Ruotsista vuokraaman Opel Ascona -henkilöauton eräältä pysäköintialueelta Espoon Tapiolasta. Jupakan seurauksena kaksi suurlähetystön neuvostoliittolaista työntekijää, jotka olivat olleet järjestämässä loikkausta, karkotettiin Suomesta. Ruotsissa Berglingin loikkaus johti oikeusministeri Sten Wickbomin eroon virastaan.

Pariskunta eli jonkin aikaan Moskovassa ja käytti salanimeä Ivar ja Elisabet Strauss. Myöhemmin he muuttivat Unkariin. Vuonna 1994 elokuussa aviopari palasi vapaaehtoisesti takaisin Ruotsiin.

Bergling anoi lokakuussa 1994 armahdusta vedoten sairastamaansa Parkinsonin tautiin.[2] Ruotsin hallitus muunsi kesäkuussa 1996 Berglingin elinkautisen 23 vuodeksi vankeutta.[3] Tämän seurauksena Bergling vapautettiin vankilasta heinäkuussa 1997.[4]

Vuonna 2006 Bergling liittyi vasemmistopuolueen jäseneksi, mutta jätti puolueen samana vuonna marraskuussa huonon vaalimenestyksen johdosta.

Dagens Nyheter kertoi tammikuussa 2015 Berglingin menehtyneen 77 vuoden iässä tukholmalaisessa vanhainkodissa. Hän käytti kuollessaan nimeä Stig Svante Eugén Sydholt.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kervinen, Elina: Ruotsalaisvakooja Stig Bergling on kuollut – pako Suomen läpi on vakoilun historiaa Helsingin Sanomat. 29.1.2015. Viitattu 29.1.2015.
  2. Helsingin Sanomat, Ulkomaat, 7.10.1995. Huippuvakooja Stig Bergling anoo armoa sairauden takia.
  3. Helsingin Sanomat, Ulkomaat, 20.6.1996. Vakoilija Stig Berglingin tuomio lieveni.
  4. Helsingin Sanomat, Ulkomaat, 17.7.1997. Ruotsalaisvakooja Bergling vapautui.
  5. Lisinski, Stefan: Stig Bergling avliden 29.1.2015. Dagens Nyheter. Viitattu 29.1.2015. (ruotsiksi)
  6. Vakooja pakeni Suomen kautta Neuvostoliittoon. Aamulehti 30. tammikuuta 2015, s. A22.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cras, Bengt Åke – Thornberg, Jörgen: Aldrig mera fri. Stavnäs: Mirabelle, 1999. ISBN 91-972910-1-3.
  • Dopson, Cristopher – Payne, Ronald: Spionernas Vem är det. Anno 80. Stockholm: Info Books, 1988.
  • Sandberg, Elisabeth: Mitt liv med Stig Bergling. Stockholm: Norstedt, 1995. ISBN 91-1-959002-4.
  • Ilta-Sanomat, Viikkoliite 13.8.1994.
  • Svenska Dagblateds årsbok, 1981, s. 24.