Mata Hari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Margaretha Geertruida Zelle
Zelle (Mata Hari) vuonna 1910.
Zelle (Mata Hari) vuonna 1910.
Syntynyt 7. elokuuta 1876
Leeuwarden, Alankomaat
Kuollut 15. lokakuuta 1917 (41 vuotta)
Pariisi, Ranska
Kansallisuus hollantilainen
Ammatti tanssija, vakooja
Puoliso Rudolf John MacLeod (1895–1903)
Lapset Norman-John MacLeod
Jeanne-Louise MacLeod

Mata Hari (oikealta nimeltään Margaretha Geertruida Zelle, 7. elokuuta 1876 Leeuwarden, Alankomaat15. lokakuuta 1917 Pariisi, Ranska) oli hollantilainen tanssija, joka tuomittiin ja teloitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana Ranskassa vakoilusta Saksan hyväksi.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mata Hari postikorttikuvassa.

Zellen isä oli hollantilainen liikemies ja hänen äitinsä oli jaavalaista alkuperää. Zelle muutti Pariisiin vuonna 1903 vietettyään sitä ennen muutamia vuosia Indonesiassa, joka oli silloin Alankomaiden siirtomaa. Zellen elämä ennen Pariisiin muuttoa oli tapahtumarikasta: Zelle epäonnistui pyrkiessään opettajaksi, sai kaksi lasta ja erosi aviomiehestään. Muutettuaan Pariisiin Zelle elätti itsensä eksoottisena tanssijana sittemmin maailmankuuluksi tulleella taiteilijanimellään Mata Hari joka tarkoittaa indonesiaksi Aurinkoa. Varsinainen striptease-tanssija hän ei ollut, mutta voidaan sanoa näiden varhaiseksi edeltäjäksi. Zelle oli myös korkean tason prostituoitu, ja pidetään mahdollisena että hänen asiakaskuntaansa kuului Pariisissa vaikuttavia poliitikkoja, diplomaatteja sekä upseereja.

Zellen synnyinkoti tuhoutui tulipalossa lokakuussa 2013.[1]

Oikeudenkäynti ja teloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zellen pidätyksen aiheutti ranskalaisten sieppaama Saksan sotilasattasean Espanjasta lähettämä koodikielinen radioviesti, jossa Zelle nimettiin saksalaiseksi vakoojaksi. Väitetään,kenen mukaan? että viesti oli tarkoituksella lähetetty käyttäen sellaista koodikieltä, jonka saksalaiset uskoivat ranskalaisten pystyvän purkamaan. Pidätystä seuranneessa oikeudenkäynnissä Zelle todettiin syylliseksi maanpetokseen ja hänet teloitettiin ampumalla 15. lokakuuta 1917 lähellä Pariisia. Zellen oikeudenkäyntiä käytettiin laajasti ranskalaisten sotapropagandassa: sota ei ollut sujunut Ranskan kannalta erityisen hyvin, ja Ranskan poliittinen johto sai Zellestä sopivan syntipukin huonolle sotamenestykselleen. Todellisuudessa Zelle oli luultavasti verraten matalassa asemassa oleva vakooja, joka toimi sekä Ranskan että Saksan hyväksi.lähde? Mitään todisteita siitä, että Zelle olisi luovuttanut mitään merkityksellisiä tietoja millekään sodan osapuolista ei ole koskaan esitetty. Teloituksen jälkeen kukaan ei noutanut Zellen ruumista ja se lahjoitettiin lääketieteellisiin tutkimuksiin. Zellen balsamoitua päätä säilytettiin Ranskan Rikollismuseossa vuoteen 1958, jolloin Zellen pää varastettiin sieltä ja sitä ei ole vielä tähänkään päivään mennessä löydetty.

Kuten koko hänen elämäänsä, myös Mata Harin teloitukseen liittyy useita myyttejä, joiden todenperäisyys on vähintäänkin kyseenalaista. Erään huhun mukaanlähde? teloitusryhmän jäsenten silmät piti sitoa, jotta Mata Hari ei voisi vietellä heitä. Toinen huhu väittää,lähde? että Mata Hari lähetti teloittajilleen lentosuudelman ennen kuolemaansa. Kolmas huhu kertoo,lähde? että lentosuudelman lähettämisen lisäksi Mata Hari olisi avannut pitkän takkinsa ja paljastanut teloittajilleen alastoman vartalonsa. Eräs huhu taas väittää,lähde? että enin osa Mata Harin teloituskomppanian sotilaista ei raaskinut ampua kaunista Mata Haria, vaan ampui ohi. Vain yksi sotilas ampui ainoan surmanluodin suoraan Mata Harin sydämeen.

Yksi tunnetuimmistakenen mukaan? Mata Harin teloitukseen liittyvistä tarinoista kertoo, että ennen teloitustaan Mata Hari olisi ollut erityisen rauhallinen ja kieltäytynyt silmiensä sitomisesta.[2]

Tarinan mukaan Pierre de Morrisac -niminen mies olisi lahjonut teloitusryhmän lataamaan aseensa paukkupanoksilla ja lavastamaan teloituksen. Jostain syystä aseet kuitenkin ladattiin kovilla, ja de Morrisacin juoni epäonnistui.lähde? Tarinan todenperäisyyttä vastaan puhuu se, että tarinan juoni muistuttaa läheisesti Puccinin Tosca-oopperan juonta.

Zelle esiintyi ajoittain myös nimellä Lady MacLeod.

Zelleä käsittelevistä elokuvista tunnetuin on vuonna 1931 valmistunut Mata Hari, jonka nimiroolissa esiintyy Greta Garbo. Vuonna 1985 Sylvia Kristel näytteli Mata Haria samannimisessä Curtis Harringtonin ohjaamassa elokuvassa. Molemmissa elokuvissa faktat hukkuvat fiktion ja draaman alle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dowswell, Paul & Fleming, Fergus: Tositarinoita vakoojista. Kohdehenkilöt:Konon Molody, Jevno Azev, Dusko Popov, Jack Dunlap, Sigismund Best, Richard Sorge, Greville Wynne, Mata Hari, Hughe Knatchbull-Hugesson, Bogdan Stashinski. Helsinki: Kirjalito, 2003. ISBN 951-28-3955-5. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mata Harin synnyinkoti tuhoutui tulipalossa Ylen uutiset. 20.10.2013. Viitattu 20.10.2013.
  2. Historian silminnäkijä: Mata Hari teloituskomppanian edessä. Tieteen kuvalehti HISTORIA, , nro 12/2009, s. 80-81. Bonnier Publications.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mata Hari.