Robert Baden-Powell
Wikipedia
Lord Robert Stephenson Smyth Baden-Powell of Gilwell, joka tunnetaan myös nimillä BP tai B-P (22. helmikuuta 1857 – 8. tammikuuta 1941) oli brittiläinen sotilas ja partioliikkeen perustaja ja tyttöjen partiotoiminnan perustajan Agnes Baden-Powellin isoveli.
[muokkaa] Elämäkerta
Baden-Powell syntyi Lontoossa kuusilapsiseen perheeseen. Hänen isänsä, Oxfordin yliopiston geometrian professori, kuoli Baden-Powellin ollessa kolmivuotias ja perhe joutui taloudelliseen ahdinkoon. Baden-Powell opiskeli aluksi kotona, mutta pääsi sitten sisäoppilaitokseen. Hän oli innokas ja aktiivinen oppilas, mutta hänen arvosanansa eivät olleet hyviä. Hän harrasti myös pianon- ja viulunsoittoa sekä näyttelemistä. Kerrotaan myös, että hän saattoi karata koulusta läheiseen metsikköön, tehdä sinne tulen ja paistaa nuotiolla saalistamiaan jäniksiä. Hän ilmeisesti piti huolen, ettei savu näy koulun pihalle.
Baden-Powell oli kiinnostunut tiedustelusta ja seikkailikin nuoruudessaan sekä yksin että veljiensä kanssa. Koulun jälkeen hän pyrki armeijaan, jossa hänet komennettiin kolmanteentoista husaarirykmenttiin Intiaan 1876. Siellä hän erikoistui tiedustelutoimintaan ja pääsi pian kouluttamaan muita.
Hänestä tuli juhlittu kansallissankari sen jälkeen, kun hän oli johtanut eteläisessä Afrikassa käydyssä buurisodassa 1899–1902 Mafekingin kaupungin puolustusta kahdeksan kuukauden ajan. Monien aikalaistensa tavoin hän oli huolissaan uuden sukupolven kyvystä hallita brittiläistä imperiumia, brittiarmeijan buurisodan alussa kokemat nöyryytykset pantiin kehnon miesaineksen syyksi.
Baden-Powellin metodit olivat uraauurtavia, ja hän kirjoitti ennen sotaa pienen oppaan sotilastiedustelusta, Aids to scouting. Mafekingissa tiedustelijapoikien urheus teki häneen pysyvän vaikutuksen. Palattuaan kotiin 1903 Baden-Powell sai kuulla kirjaansa, joka oli alun perin kirjoitettu sotilaille, käytettävän yleisesti nuorisotyössä. Häntä pyydettiin kehittämään kasvatusjärjestelmä pojille.
Baden-Powell alkoi muotoilla kirjaansa uudelleen nuorille sopivammaksi sekä tutustui vuosisadan vaihteen uusiin kasvatusvirtauksiin sekä poikatyötä tekeviin järjestöihin ja yhdisteli saamiaan vaikutteita tiedusteluoppaansa ohjeisiin. Niiden summana syntyi poikien kasvatusjärjestelmä, jonka toimivuutta hän testasi ensimmäisen kerran Brownsean saarella vuonna 1907. Tämä historiallinen leiri kokosi yhteen 22 poikaa eri yhteiskuntaluokista.
Seuraavana vuonna ilmestyi Aids to scoutingin uusittu versio Scouting for boys (Partiopojan kirja), josta tuli myyntimenestys joka käännettiin nopeasti monille kielille. Helsinkiläisen voimistelunopettajan Kaarlo Soinion suomentama ”Partiopojat” ilmestyi kirjakauppoihin jo loppukesästä 1911.
Kirja tarjosi pojille mielenkiintoista luettavaa helposti omaksuttavassa muodossa, sillä se jakaantui pieniin lukuihin ja ”nuotiotarinoihin”. Tekstissä vuorottelivat elämänohjeet, käytännöllisten taitojen opiskelu ja poikiin vetoavat tarinat kuvitettuina kirjoittajan omin, humoristisin ja jännittävin piirustuksin.
Pojat perustivat itse partioryhmiä kokeillakseen kirjan ohjeita. Partioliike oli syntynyt. Se levisi nopeasti ympäri Brittiläistä Kansainyhteisöä ja lopulta ympäri maailmaa. Tyttöjen partiotoiminta käynnistyi pian poikien jälkeen, vuonna 1910 Agnes Baden-Powellin, Baden-Powellin siskon perustamana. Ensimmäiset tyttöjen partioryhmät olivat kuitenkin ilmestyneet jo vuonna 1908.
Baden-Powellilla ei ollut alkuperäisenä tarkoituksenaan perustaa uutta poikajärjestöä, vaan hän halusi tarjota Isossa-Britanniassa jo toimiville järjestöille poikiin vetoavan ohjelman. Tästä huolimatta partioinnostus riistäytyi käsistä. Vuoden 1909 lopulla Isossa-Britanniassa arvioitiin olevan jo 100 000 partiopoikaa. Partioliike levisi hämmästyttävällä vauhdilla Isosta-Britanniasta ulkomaille, Yhdysvallat sekä Chile käynnistivät partiotoimintansa vuonna 1909, Aasian ensimmäinen oli Japani vuonna 1911 ja lähes jokaisessa eurooppalaisessa maassa oli partiolaisia ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Baden-Powell jäi armeijasta eläkkeelle vuonna 1910, ja ohjasi voimavaransa partiojärjestön kehittämiseen. Hän matkusti ympäri maailmaa rohkaisemassa ja avustamassa liikkeen leviämistä. Lokakuussa 1912 hän meni naimisiin apulaisensa, Olave Soamesin, kanssa kymmenen kuukautta ensitapaamisensa jälkeen. He saivat myöhemmin kolme lasta, Peterin, Bettyn ja Heatherin.
1920 järjestettiin ensimmäinen jamboree Lontoossa, jossa Baden-Powell julistettiin partioliikkeen johtajaksi. Kolmannella jamboreella Walesin prinssi kertoi kuninkaan aikovan aateloida Baden-Powellin. Uutinen otettiin liikkeessä iloiten vastaan ja Baden-Powell valitsi nimekseen Lord Baden-Powell of Gilwell.
Avioitumisen jälkeen Baden-Powellin terveydentila alkoi heiketä. Vuonna 1934 hänen eturauhasensa poistettiin, ja 1939 hän muutti Keniaan, jossa hän kuoli 8. tammikuuta 1941 83-vuotiaana.
[muokkaa] Lähteet
- Vartionjohtajan käsikirja (Suomen Partiolaiset 2004)
- Paavilainen, Marko: "Yksi maailma, yksi lupaus – sata vuotta partiotoimintaa" (Mitä missä milloin 2007, Otava) s. 374–380
[muokkaa] Aiheesta muualla
