Robert Baden-Powell

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert Baden-Powell

Lord Robert Stephenson Smyth Baden-Powell of Gilwell, joka tunnetaan myös nimillä BP tai B-P (22. helmikuuta 1857 Lontoo, Englanti8. tammikuuta 1941 Kenia) oli brittiläinen sotilas, partioliikkeen perustaja ja tyttöjen partiotoiminnan perustajan Agnes Baden-Powellin vanhempi veli.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baden-Powell syntyi Lontoossa kuusilapsiseen perheeseen. Hänen isänsä, Oxfordin yliopiston geometrian professori, kuoli Baden-Powellin ollessa kolmivuotias ja perhe joutui taloudelliseen ahdinkoon. Baden-Powell opiskeli aluksi kotona, mutta pääsi sitten sisäoppilaitokseen. Hän oli innokas ja aktiivinen oppilas, mutta hänen arvosanansa eivät olleet hyviä. Hän harrasti myös pianon- ja viulunsoittoa sekä näyttelemistä.

Baden-Powell oli kiinnostunut tiedustelustaselvennä ja seikkailikin nuoruudessaan sekä yksin että veljiensä kanssa. Koulun jälkeen hän pyrki armeijaan, jossa hänet komennettiin 13. husaarirykmenttiin Intiaan 1876. Siellä hän erikoistui tiedustelutoimintaan ja pääsi pian kouluttamaan muita.[1]

Hänestä tuli juhlittu kansallissankari sen jälkeen, kun hän oli johtanut eteläisessä Afrikassa käydyssä buurisodassa 18991902 Mafekingin kaupungin puolustusta kahdeksan kuukauden ajan. Monien aikalaistensa tavoin hän oli huolissaan uuden sukupolven kyvystä hallita brittiläistä imperiumia. Brittiarmeijan buurisodan alussa kokemat nöyryytykset pantiin kehnon miesaineksen syyksi.[2]

Baden-Powellin metodit olivat uraauurtavia, ja hän kirjoitti ennen sotaa pienen oppaan sotilastiedustelusta, Aids to scouting. Mafekingissa tiedustelijapoikien urheus teki häneen pysyvän vaikutuksen. Palattuaan kotiin 1903 Baden-Powell sai kuulla kirjaansa, joka oli alun perin kirjoitettu sotilaille, käytettävän yleisesti nuorisotyössä. Häntä pyydettiin kehittämään kasvatusjärjestelmä pojille.[3]

Baden-Powell ensimmäisellä partioleirillä Brownsean saarella elokuussa 1907.

Baden-Powell alkoi muotoilla kirjaansa uudelleen nuorille sopivammaksi sekä tutustui vuosisadan vaihteen uusiin kasvatusvirtauksiin sekä poikatyötä tekeviin järjestöihin ja yhdisteli saamiaan vaikutteita tiedusteluoppaansa ohjeisiin. Niiden summana syntyi poikien kasvatusjärjestelmä, jonka toimivuutta hän testasi ensimmäisen kerran Brownsean saarella vuonna 1907. Tämä historiallinen leiri kokosi yhteen 22 poikaa eri yhteiskuntaluokista.[1]

Seuraavana vuonna ilmestyi Aids to scoutingin uusittu versio Scouting for boys (Partiopojan kirja), josta tuli myyntimenestys joka käännettiin nopeasti monille kielille. Helsinkiläisen voimistelunopettajan Kaarlo Soinion suomentama ”Partiopojat” ilmestyi kirjakauppoihin jo loppukesästä 1911.[2]

Pojat perustivat itse partioryhmiä kokeillakseen kirjan ohjeita. Partioliike oli syntynyt. Se levisi nopeasti ympäri Brittiläistä Kansainyhteisöä ja lopulta ympäri maailmaa. Tyttöjen partiotoiminta käynnistyi pian poikien jälkeen, vuonna 1910 Agnes Baden-Powellin, Baden-Powellin siskon perustamana. Ensimmäiset tyttöjen partioryhmät olivat kuitenkin ilmestyneet jo vuonna 1909.[2] Tytöt olivat ensi kertaa osallistuneet partiotapaamiseen Crystal Palacessa Lontoossa vuonna 1909.[1] Tytöt kysyivät tuolloin neuvoa Baden-Powellilta, kuinka pääsisivät mukaan partioliikkeeseen.

Baden-Powellilla ei ollut alkuperäisenä tarkoituksenaan perustaa uutta poikajärjestöä, vaan hän halusi tarjota Isossa-Britanniassa jo toimiville järjestöille poikiin vetoavan ohjelman. Tästä huolimatta partioinnostus riistäytyi käsistä. Vuoden 1909 lopulla Isossa-Britanniassa arvioitiin olevan jo 100 000 partiopoikaa. Partioliike levisi hämmästyttävällä vauhdilla Isosta-Britanniasta ulkomaille, Yhdysvallat sekä Chile käynnistivät partiotoimintansa vuonna 1909, Aasian ensimmäinen oli Japani vuonna 1911 ja lähes jokaisessa eurooppalaisessa maassa oli partiolaisia ennen ensimmäistä maailmansotaa.[2]

Baden-Powell jäi armeijasta eläkkeelle vuonna 1910 ja ohjasi voimavaransa partiojärjestön kehittämiseen. Hän matkusti ympäri maailmaa rohkaisemassa ja avustamassa liikkeen leviämistä. Lokakuussa 1912 hän meni naimisiin apulaisensa, Olave Soamesin, kanssa kymmenen kuukautta ensitapaamisensa jälkeen. Olave oli miestään kolmekymmentäkaksi vuotta nuorempi. He saivat myöhemmin kolme lasta, Peterin, Bettyn ja Heatherin.[1]

1920 järjestettiin Lontoossa ensimmäinen jamboree, jossa Baden-Powell julistettiin partioliikkeen johtajaksi. Kolmannella jamboreella Walesin prinssi kertoi kuninkaan aikovan aateloida Baden-Powellin. Uutinen otettiin liikkeessä iloiten vastaan ja Baden-Powell valitsi nimekseen Lord Baden-Powell of Gilwell.[1]

Avioitumisen jälkeen Baden-Powellin terveydentila alkoi heiketä. Vuonna 1934 hänen eturauhasensa poistettiin. Vuonna 1938 Baden-Powell muutti Keniaan Nyeriin, jossa hän kuoli 8. tammikuuta 1941 83-vuotiaana.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Lord Robert Baden-Powell "B-P" – Chief Scout of the World Eugene Kraft, ’’Wivenhoe Scout & Guide Association’’ 20.7.2012 (englanniksi) Viitattu 2.1.2013
  2. a b c d Paavilainen, Marko: "Yksi maailma, yksi lupaus – sata vuotta partiotoimintaa" (Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 2007. Otava 2006, Helsinki) s. 374–380
  3. Grönholm, P.: Vartionjohtajan käsikirja (Suomen Partiolaiset 2004)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Baden-Powell.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta partioliike.