Kaarlo Soinio
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Kaarlo Soinio Helsingin Jalkapalloklubissa 1911. | |||
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten voimistelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Lontoo 1908 | joukkuevoimistelu | |
Kaarlo Kyösti Soinio (synt. Karl Gustaf Salin, 28. tammikuuta 1888 Helsinki – 24. lokakuuta 1960 Helsinki) oli suomalainen voimistelunopettaja, urheilutoimittaja, voimistelija ja jalkapalloilija, joka kilpaili vuosien 1908 ja 1912 kesäolympialaisissa. Myöhemmin hän oli Helsingin kaupungin apulaispoliisimestari.[1]
Kaarlo Soinio pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta reaalilyseosta 1909 ja hän valmistui voimistelunopettajaksi 1912. Soinio toimi voimistelunopettajna Helsingin sokeainkoulussa, Helsingin maanviljelyslyseossa ja Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa vuoteen 1918 saakka jolloin hän siirtyi toimiupseeriksi Helsingin poliisilaitokselle. Soiniosta tuli Helsingin poliisimestarin nuorempi apulainen 1922 ja poliisimestarin apulainen 1924. Hän toimi useaan otteeseen myös vt. poliisimestarina muun muassa vuonna 1931 neljän kuukauden ajan. Vuonna 1932 Soinio siirtyi Helsingin kansanpuistojen isännöitsijäksi.[2]
Soinio oli mukana Suomen voimistelujoukkueessa, joka voitti miesten joukkuevoimistelun olympiapronssia Lontoossa 1908. Neljä vuotta myöhemmin Tukholman olympialaisissa Soinio oli Suomen jalkapallomaajoukkueessa, joka sijoittui neljänneksi. Hän pelasi Suomen ensimmäisessä ottelussa Italiaa vastaan, mutta loukkaantui ja joutui jäämään pois muista otteluista. Joukkueeseen kuului myös hänen nuorempi veljensä Eino Soinio[1].
Kaarlo Soinio oli Suomen jalkapallomaajoukkueen kapteeni sen pelatessa kaikkien aikojen ensimmäisen maaottelunsa 22. lokakuuta 1911 Ruotsia vastaan. Kaikkiaan hän pelasi urallaan kolme maaottelua. Kotimaassaan hän edusti Helsingin Jalkapalloklubia, jonka perustajajäseniin hän kuului. Hän voitti HJK:n riveissä Suomen mestaruuden vuosina 1911 ja 1912. Voimistelijana hän edusti Ylioppilasvoimistelijoita.
Urheilu-uransa jälkeen ”Keppari” Soinio työskenteli Suomen Urheilulehden päätoimittajana vuosina 1913–1917 ja Helsingin Sanomien urheilutoimittajana vuosina 1918–1957[1]. Suomen Palloliiton hallituksessa hän istui vuosina 1910–1935. Kansainvälisenä erotuomarina hän toimi sekä jalka- että jääpallossa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 314. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- Kaarlo Soinio Biography and Olympic Results (Arkistoitu – Internet Archive) Sports Reference LLC. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kristiina Markkanen, Tukholman ihme, Helsingin Sanomat 4.7.2010 sivu C 7
- ↑ 50-vuotias. Kaarlo Soinio, Helsingin Sanomat, 28.01.1938, nro 26, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heikki Klemola: Soinio, Kaarlo (1888–1960) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Kaarlo Soinio : Liikennekulttuuria kohti, Suomen Kuvalehti, 16.05.1925, nro 20, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
|
