Stasi

Wikipedia

Ministerium für Staatssicherheitin eli Stasin tunnus.

Ministerium für Staatssicherheit, lyhennettynä MfS, kansanomaisesti Stasi, oli DDR:n valtiollinen turvallisuuselin 1950–1989. Se oli kymmenistä osastoista muodostunut organisaatio, jonka toiminta kattoi lähes kaiken mahdollisen DDR:n omien kansalaisten valvonnasta ulkomaanvakoiluun, vastavakoiluun ja radiotiedusteluun. Stasi toimi läheisessä yhteistyössä Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB:n kanssa.

DDR:n asukaslukuun (noin 16 miljoonaa) suhteutettuna Stasi oli maailman suurin salainen poliisi. Sen palveluksessa oli DDR:n loppuvaiheessa noin 91 000 päätoimista työntekijää ja 300 000 epävirallista työntekijää (IM, Inoffizieller Mitarbeiter).

[muokkaa] Johtajat

1. Wilhelm Zaisser (1950–1953)
2. Ernst Wollweber (1953–1957)
3. Erich Mielke (1957–1989)

Stasin ja Puna-armeijan vankilan pieni selli (Gedenkstätte Berlin-Hohenschönhausen)

Kuuluisia Stasi-henkilöitä myös ulkomaanvakoiluosasto HVA:n (Hauptverwaltung Aufklärung) johtaja Markus Wolf ja ns. kanslerivakooja Günter Guillaume.

[muokkaa] Stasin jälkeen

Seuraajaorganisaatio Amt für Nationale Sicherheit (AfNS)1989–1990. Stasin päämaja oli Itä-Berliinissä Normannenstrassella. Stasin jälkeenjääneitä papereita hallinnoi Saksassa BStU-niminen viranomainen.

Vaikka Stasin arkistot osin tuhoutuivatkin Itä-Saksan romahtaessa vuonna 1989, onnistui Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu hankkimaan Stasin ulkomaanvakoiluosaston arkistoista kriisitilannetta varten tehdyn kopion toisesta Itä-Euroopan maasta niin sanotussa Rosewood-operaatiossa (Rosenholz).[1][2][3]

[muokkaa] Stasi ja Suomi

Tämä artikkeli tai osio saattaa olla resentistinen. Yritä pitää lähihistorian tapahtumat historiallisessa perspektiivissä. Voit kirjoittaa oman mielipiteesi asiasta artikkelin keskustelusivulle.

Stasiin liittyen on Suomessa keskustelun aiheeksi noussut Suojelupoliisin entisen päällikön, eduskuntasihteeri Seppo Tiitisen mukaan nimensä saanut ns. Tiitisen lista, millä Yhdysvallat varoitti Mauno Koivistoa suomalaisista, jotka olisivat voineet olla yhteistyössä Saksan demokraattisen tasavallan tiedusteluviranomaisten kanssa. Erilaisten arvioiden mukaan listalla on 16-20 nimeä, mitä Yhdysvallat epäili yhteistyöstä. Mauno Koivisto ulkopolitiikan johtajana kuitenkin päätti jättää ryhtymättä julkisiin toimenpiteisiin listan suhteen.

Toisen kerran Stasi nousi keskustelun aiheeksi Paavo Lipposen II hallituksen aikana kun Stasille vähäisiä palveluksia tehneiden SAK:n tiedotussihteeri Jantusen ja Oulun yliopiston dosentti Jouko Jokisalon tultua itse julki alettiin kuulustella ulkoasiainneuvos ja Lapin yliopiston dosentti Alpo Rusia törkeästä vakoilusta epäiltynä. Tutkintanimike törkeä vakoilu oli välttämätön siksi, että päinvastoin kuin vakoilu, ei törkeä vakoilu vanhene rangaistavuudeltaan. Suojelupoliisin tuottaman esitutkintamateriaalin valmistuttua päätettiin kuitenkin syyte törkeästä vakoilusta Alpo Rusia ja Jukka Rusia vastaan jättää nostamatta.

Rusin ja muiden tapaukset liittyivät myöhemmin julkistuneisiin Rosenholz / Rosewood -tiedostoihin, eivät Yhdysvaltain erikseen jo aikaisemmin tasavallan presidentille välittämään materiaaliin.

Rusi käynnisti jupakan jälkeen omat tutkimuksensa Stasin arkistoista. Rusin mukaan SDP:llä on ollut tiedettyä lähemmät suhteet Stasiin.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stasi.

• http://mfs-insider.de/

[muokkaa] Lähteet

1. Ten Years of German Unification – National Security and the Future, Markus Wolf
2. 21 Dec 1999 : Column 183WH – House of Commons Hansard Debates 21.12.1999
3. Open Source-Intelligence and the Internet – Matthias Fuchs