Tiitisen lista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tiitisen lista on suojelupoliisin vuonna 1990 saama nimilista henkilöistä, joiden on epäilty olleen tietäen tai tietämättään yhteydessä Itä-Saksan turvallisuuspalveluun Stasiin. Listalla on 18 nimeä, ja se tulee julkiseksi vuonna 2050, mutta se on ollut tutkijoiden käytössä vuodesta 2015.[1][2] Listalla mainittuja henkilöitä kohtaan ei käynnistetty esitutkintaa eikä heitä epäillä rikoksista.[2][3] Helsingin Sanomat on saanut listasta tietoja. Niiden mukaan lista antaa hieman suuntaa siitä, kenestä Itä-Saksan tiedustelupalvelu Stasi oli kiinnostunut, ei siitä, ketkä heille vakoilivat.[3] Suojelupoliisin mukaan listalla on vain epämääräistä vihjetietoa.[4]

Tiitisen lista sai julkisuudessa nimensä suojelupoliisin silloisen päällikön Seppo Tiitisen mukaan.[5] Lista saatiin Länsi-Saksan turvallisuuspalvelu Bundesnachrichtendienstilta BND, ja se sisältää lyhyen johdanto-osan sekä luettelon 18 suomalaisesta henkilöstä.[5][6] Asiakirja eroaa niin sanotusta Rosenholz-aineistosta, sillä Tiitisen listassa ei ole kyse vakoojiksi värvätyistä ihmisistä.[7] Seppo Tiitinen ei sanojensa mukaan muista listan nimiä, jotka valtaosin olivat hänelle tuntemattomia. Tiitisen mukaan luettelossa oli ainakin tutkijoita ja yhteiskunnallisia asioita harrastavia henkilöitä. Helsingin Sanomien tietolähteen mukaan luettelossa oli kahdesta kolmeen silloista kansanedustajaa, muttei ministereitä tai muita kärkipoliitikkoja.[1]

Asiakirjasta ei ilmene, ovatko luettelossa mainitut henkilöt olleet tietoisia Itä-Saksan edustajan todellisesta taustasta. Supo katsoo, ettei listan sisällöstä voi tehdä päätelmiä henkilöiden kanssakäymisen laadusta tai moitittavuudesta, mutta jos tiedot julkaistaisiin, ne olisivat omiaan loukkaamaan heidän yksityisyyttään.[1] Tutkija Kimmo Elon mukaan pelkän nimilistan julkistaminen olisi julkisen keskustelun kannalta vahingollista, sillä se voisi johtaa tarpeettomaan leimaamiseen. Itä-Saksan nimilistoille saattoi päätyä vain siksi, että henkilöä pidettiin kiinnostavana.[8]

Suojelupoliisin johtaja Antti Pelttari on kommentoinut, että listan julkaiseminen heikentäisi Suomen luotettavuutta kansainvälisten tiedusteluyhteistyökumppanien silmissä.[8] Jos syntyisi käsitys, että Suomessa salaisen tiedustelutiedon luottamuksellisuus ei ole turvattua, johtaisi se siihen, että tiedustelu saa vähemmän tietoa, mikä taas johtaisi Suomen turvallisuuden heikkenemiseen.[9] Pelttari on korostanut, että korkein hallinto-oikeus on kahdesti todennut perusteet sille, että lista pidetään salassa. Hänen mukaansa lista on saanut täysin kohtuuttoman merkityksen julkisessa keskustelussa.[9]

Tiitisen listan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stasin arkistot tuhottiin osittain Itä-Saksan romahtaessa vuonna 1989, mutta Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu onnistui hankkimaan Stasin ulkomaantiedustelupalvelun Hauptverwaltung Aufklärung, eli HVA:n arkistoista kriisitilannetta varten tehdyn kopion toisesta Itä-Euroopan maasta niin sanotussa Rosewood-operaatiossa (saks. Rosenholz).[10][11]

Seppo Tiitisen mukaan suojelupoliisi sai listan Länsi-Saksan tiedustelupalvelun BND:n Helsingin aseman päälliköltä kevätkesällä 1990. BND:n Helsingin päällikkö epäili listan koostuneen ”entisen MfS-residentin kontakteista Helsingissä”. MfS tarkoittaa Stasia ja residenttipäällikköä. On oletettu, että Saksojen yhdistymisen jälkeen Itä-Saksan oli suostuttava tiedonluovutuksiin.[12] Vuonna 1990 Suomen tasavallan presidentti Mauno Koivisto päätti suojelupoliisi silloisen päällikön Seppo Tiitisen esityksestä, ettei lista anna aihetta lisätutkimuksiin ja lista arkistoitiin suojelupoliisin kassakaappiin.[13][4]

Oikeuskansleri Paavo Nikulan mukaan Tiitinen ei toiminut väärin jättäessään käynnistämättä esitutkintaa listan perusteella.[14] Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan suojelupoliisin päätös salata Tiitisen lista on Suomen lain mukainen.[15] Myös Helsingin käräjäoikeus päätyi samaan lopputulokseen päätöksessään 25. huhtikuuta 2007.[16]

Helsingin hallinto-oikeuden 24. kesäkuuta 2008 tekemän päätöksen mukaan suojelupoliisin on annettava lista sitä pyytäneelle toimittajalle. Nelosen uutisten toimittaja Susanna Reinbothin mielestä tilanne oli vuoden 2003 päätöksen jälkeen oleellisesti muuttunut.[17] Poliisiylijohtaja Mikko Paatero toivoi, että suojelupoliisi valittaisi oikeuden päätöksestä,[18] minkä suojelupoliisi tekikin Paateron lausunnon jälkeen ennen valitusajan umpeen kulumista 24. syyskuuta 2008.[19] Toukokuussa 2010 Korkein hallinto-oikeus antoi päätöksen suojelupoliisin valitukseen. Suojelupoliisin päätös olla antamatta asiakirjasta tietoa pysytettiin ja hallinto-oikeuden päätös kumottiin. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ei ollut ilmeistä, että tiedon antaminen asiakirjasta ei vaaranna valtion turvallisuutta.[20]

Puolueettomat tutkijat ovat voineet saada tutustua aineistoon vuodesta 2015 alkaen.[21] Tutkijoiden on sitouduttava olemaan julkaisematta listan nimiä.[22] Historiantutkija Riku Keski-Rauskan mukaan listan on saanut kuulla vain historian emeritusprofessori Timo Soikkanen ulkoministeriön historiikin kirjoittamisen yhteydessä vuosina 1956–1981 mutta ei nähdä itse listaa.[23] Listan sisältöön saa tutustua vain tekemällä lupahakemuksen. Ensimmäinen lupahakemus tehtiin tammikuussa 2018[24], mutta lupaa ei myönnetty[25].

Julkinen keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ulkopoliittinen johto linjasi Stasi-aineiston tiedot julkisiksi keväällä 2000. Lipposen toisen hallituksen avoimuuslinjauksen hyväksyi presidentti Tarja Halonen.[26]

Lista nousi julkisuuteen ensimmäisen kerran lokakuussa 2002, jolloin Helsingin Sanomat kertoi Seppo Tiitisen esittäneen 18 nimeä koskeneen listan Mauno Koivistolle, joka päätti salata sen ja arkistoida aineiston ”Ei aiheuta toimenpiteitä” -huomiolla varustettuna.[27]

Uudelleen lista nousi julkisuuteen Alpo Rusia ja hänen veljeään Jukka Rusia vastaan kohdistettujen vakoiluepäilyjen yhteydessä. Alpo Rusi vaati julki Tiitisen listaa oikeudenkäynnissä, jossa hän peräsi vahingonkorvauksia valtiolta Supon toimista häntä koskevien vakoiluepäilyjen tutkinnassa.[28] Suojelupoliisin apulaispäällikkö Hannu Moilasen mukaan Rusi-tutkinta ei pohjautunut Tiitisen listaan[29]

Suojelupoliisin toiminta Rusi-jutussa herätti arvostelua. Jukka Tarkka ihmetteli, miksi suojelupoliisi keskittyi vain Rusien tutkintaan ja jätti muut vuodot tutkimatta.[30] Rusi itse yhdessä Olli Rehnin kanssa kirjoitti teoksen Kylmä tasavalta, jossa arvosteltiin Supoa ja kirjoittajat muun muassa epäilivät esitutkinnan hitauden johtuneen poliittisista vaikutteista ja estäneen Rusin eduskuntavaaliehdokkuuden. Kirjassa he ihmettelevät, miksei Tiitisen listaa tutkittu, ja esittävät, että listan esitutkinta olisi johtanut hallituksen kaatumiseen.[31] Suojelupoliisi oli ilmoittanut vuoden 2003 alussa ulkoasiainvaliokunnan kyselyyn, että oli tarkistanut listan.[32]

Listan henkilöitä on esitetty arvailuja. Kansanedustaja Petri Neittaanmäki siteerasi kirjallisessa kysymyksessään vuonna 2003 Espanjan Sanomien kesänumeroa 2003, jossa päätoimittaja Arto Ryynänen ilmoitti listan nähneen lähteen perusteella neljä nimeä listalta. Sisäministeri Kari Rajamäen vastauksen mukaan nimet eivät ole listalla.[33][34] Esimerkiksi Erkki Tuomiojan nimen on usein väitetty olevan Tiitisen listalla, ja tilanteeseen kyllästyneenä Tuomioja ilmoitti lyövänsä asiasta 10 000 euron vedon[35].

Korkeimman hallinto-oikeuden ja suojelupoliisin mukaan listan julkistaminen saattaisi vaarantaa valtion turvallisuuden.[36] Ilkka Kanerva ei uskonut listan sisältävän suuria yllätyksiä. Kanervan mielestä ”Tiitisen listan kohtalo pitää jättää oikeuden päätettäväksi, sillä poliitikot ovat jäävejä sitä päätöstä tekemään”.[37] Tiitisen mukaan listalla ei ollut merkittävissä asemissa olevia henkilöitä.[38]

Kesällä ja alkusyksystä 2007 Tiitisen listan ja muun Stasi-aineiston julkistamisesta käytiin Suomessa laajalti julkista keskustelua. Painostuksesta huolimatta suojelupoliisi päätti pysyä aikaisemmassa kannassaan ja pitää aineiston salattuna. Suojelupoliisi perusteli salassapitoa sillä, ettei se halua vaarantaa yksityishenkilöiden oikeusturvaa ja että tiedot on saatu ulkomaiselta tiedustelupalvelulta vain ja ainoastaan suojelupoliisin sisäiseen käyttöön. Tiitisen listaa olivat halunneet syksyllä 2007 julki muun muassa presidentit Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari, Seppo Tiitinen ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Vielä marraskuussa 2003 Koivisto ei ollut pitänyt listan julkistamista kannatettavana. Suojelupoliisin apulaispäällikkö Hannu Moilasen mukaan salauspäätös on lopullinen.[39][40][41][42][43] Tiitisen sanojen mukaan ”Oikeusvaltiossa ei ihmisen mainetta niin vain pilata.”[2]

Helsingin Sanomien mukaan listalla olevat nimet eivät esiinny Rosenholz-aineistossa, joten sen todistusarvo on vähäinen. Stasin upseerit työskentelivät Suomessa monenlaisten diplomaattisten peitevirkojen suojassa. Onkin todennäköistä, että moni Tiitisen listalle päätynyt piti poliittisia tai kulttuurisia suhteita täysin lailliseen tapaan johonkin DDR:n diplomaattiin. Mikäli joku Tiitisen listan henkilöistä olisi ryhtynyt vakoilemaan, hänet olisi merkitty Rosenholz-aineiston henkilökorttiin tai peräti operaatiokorttiin.[44]

Alma Median kesällä 2007 teettämän mielipidekyselyn mukaan vajaa kolmannes suomalaisista haluaisi suomettumisen ajan poliitikkojen tekemisten tarkempaa tutkimista, kun taas 51 prosenttia vastanneista ei pitänyt sitä tarpeellisena. Tutkimusta varten haastateltiin puhelimitse 1 001 15–79-vuotiasta suomalaista.[45] Alma Median Helsingin toimitus kysyi heinäkuussa 2007 joidenkin entisten ministerien ja muiden johtavien poliitikkojen kantoja Stasi-kysymykseen. Sauli Niinistö, Johannes Koskinen, Suvi-Anne Siimes, Kimmo Sasi, Ben Zyskowicz, Esko Aho, Päivi Räsänen, Heidi Hautala, Eero Heinäluoma ja Tuija Brax kannattavat avoimuuden linjaa. Alma Median Helsingin toimituksen hallituslähteiden mukaan ministereitä oli neuvottu olemaan vastaamatta mielipidetiedusteluihin. Kyselyyn vastasi vain kaksi ministeriä kahdestakymmenestä.[46]

Syyskuun alussa 2007 Tiitisen listan julkistamista kannatti Nelosen kyselyssä 167:stä kansanedustajasta 106. Kansanedustajista 27 vastusti julkistamista. Lähes joka viides ei halunnut ilmaista kantaansa asiaan. Vähiten listan julkistaminen sai kannatusta SDP:n kansanedustajien keskuudessa.[47]

Oikeustoimittajat ry myönsi vuonna 2007 suojelupoliisille Sumuverho-palkinnon muun muassa Tiitisen listan salaamisesta.[48]

24. lokakuuta 2010 Iltalehti uutisoi että Wikileaksillä on hallussaan kahdeksan asiakirjaa, joiden väitetään olevan Tiitisen listalta.[49]

Syyskuussa 2018 Seppo Tiitinen sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa, ettei enää muista yhtään nimeä Tiitisen listalta. Tiitinen sanoi kuitenkin muistavansa, että listalla olevat nimet olivat tavallisia suomalaisia. Hän kertoi ”kohtuullisella varmuudella”, että listalta ei löydy esimerkiksi Kalevi Sorsan tai Tarja Halosen nimeä.[50] Vuonna 2023 Tiitinen kertoi, että listalla oli tutkijoita Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta[51], ja Helsingin Sanomien haastattelema suojelupoliisin vastavakoilussa työskennellyt lähde kertoi, että listalla oli ”kahdesta kolmeen” silloista kansanedustajaa, mutta ei kärkipolitiikkoja tai ministereitä, ja mahdollisesti muutama virkamieskin.[1][8]

Kesällä 2023 Tiitisen lista nousi jälleen julkiseen keskusteluun, kun kansanedustaja Atte Kaleva ja valtiovarainministeri Riikka Purra vaativat Twitterissä listan julkaisua, rinnastaen pyyntönsä Orpon hallituksen perussuomalaisten ministerien ympärille nousseisiin kohuihin. Suojelupoliisin johtaja Antti Pelttari kommentoi, että listaa ei olla julkaisemassa, koska tiedusteluyhteistyön periaatteisiin kuuluu, että saatuja tietoja ei julkaista ilman lupaa, ja julkaiseminen täten heikentäisi Suomen luotettavuutta kansainvälisten tiedusteluyhteistyökumppanien silmissä:[8] ”Jos Suomessa ei voida luottaa siihen, että jonkin kumppanin luovuttama salainen tiedustelutieto pysyy salassa, niin silloin meidän ja sotilastiedustelun toimintaedellytykset heikkenevät välittömästi ja sillä voi olla dramaattisiakin vaikutuksia.” Jos kansainvälisesti syntyisi käsitys, että Suomessa salaisen tiedustelutiedon luottamuksellisuus ei ole turvattua, johtaisi se siihen, että tiedustelu saa vähemmän tietoa, mikä taas johtaisi Suomen turvallisuuden heikkenemiseen.[9]

Toinen syy, miksi listaa ei julkaista, on Pelttarin mukaan listassa lueteltujen henkilöiden yksityisyyden suoja. ”On useampia henkilöitä, jotka eivät voisi uskoakseni kuvitellakaan, että heidän nimensä ovat siinä listassa.” Pelttari korosti, että korkein hallinto-oikeus on jo kahdesti todennut perusteet sille, että lista pidetään salassa. Hänen mukaansa lista on saanut julkisuudessa täysin kohtuuttoman merkityksen.[9]

Turun yliopiston erikoistutkija Kimmo Elon mukaan salatun listan ympärille on helppoa rakentaa kertomusta, jonka mukaan kyse on piilotellusta tiedosta, josta halutaan tarkoituksella vaieta. Pelkän nimilistan julkistaminen olisi Elon mielestä vahingollista. Itä-Saksan nimilistoille saattoi päätyä vain siksi, että henkilöä pidettiin kiinnostavana. Jotta ihmisiä ei leimattaisi, luettelon nimet ja heidän päätymisensä listalle tulisi taustoittaa laajemmin.[8]

Syyskuun 2023 alussa Helsingin sanomat julkaisi elokuun lopussa teettämänsä kyselytutkimuksen, jonka vastaajista 47 prosenttia julkistaisi Tiitisen listan heti. 30 prosenttia vastusti julkaisemista. Eniten julkaisemista kannattavat perussuomalaisten kannattajat, vähiten vasemmistoliiton kannattajat. Haastattelujen kokonaismäärä oli 1 044 henkeä.[52]

Käsitteistöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministerium für Staatssicherheitin eli Stasin tunnus.

Itä-Saksan tiedustelupalvelun arkistoaineistosta ja sen osista käytetyt suomenkieliset nimitykset ovat vakiintumattomia ja osin ristiriitaisia.

Sisäministeriön tarkastuskertomuksen selitykset Stasi-termeille:[53]

  • Stasi-aineistolla tarkoitetaan entisen Itä-Saksan turvallisuusministeriötä (Ministerium für Staatssicherheit) koskevaa tiedustelutietoa ja asiakirjoja.
  • Rosenholz-aineisto. Stasin tiedottaja- ja yhteyshenkilökortisto, jonka Yhdysvaltain CIA sai Rosenholz-nimisessä operaatiossa ennen Itä-Saksan romahtamista. Alkuperäinen aineisto on mikrofilmille siirrettyjä valokuvia Stasin asiakirjoista ja korteista. CIA toimitti Saksaan 381 CD-levyn laajuisen kopion Itä-Saksan tiedustelupalvelulta viemästään tiedusteluaineistosta.
  • Tiitisen lista on suojelupoliisin aikanaan saamaa tiedustelutietoa. Tiitisen lista sisältää pelkkiä nimiä suomalaisista henkilöistä, joihin Stasin Helsingin edustaja piti yhteyttä.
    Tiitisen listalla ei Helsingin Sanomien tietojen mukaan ole merkittäviä poliitikkoja tai päättäjiä. Tiitisen listalla olevat nimet eivät lehden mukaan esiinny niin sanotussa Rosenholz-aineistossa eivätkä he myöskään olleet tekemisissä Stasin kanssa. Jos Tiitisen listalla oleva henkilö olisi vastannut Stasin uteluihin myönteisesti, lehti arvelee, että hänet olisi otettu pois Tiitisen listalta ja siirretty Rosenholz-aineiston henkilö- tai tapauksesta riippuen jopa operaatiokorttiin.[3]
  • Rusi-lista on Alpo Rusin kokoama lista henkilöistä, joilla Rusin mukaan oli jatkuva yhteys Itä-Saksan edustustoon Helsingissä vuosina 1969–1977. Rusi julkaisi käyttämänsä arkistolähteet syksyllä 2007 ilmestyneessä kirjassaan. Alpo Rusi ilmoitti 7. maaliskuuta 2007 kertovansa kirjassaan Vasemmalta ohi oman epäilynsä siitä, keitä on Tiitisen listalla.[54][55] Rusin listalla on 12 nimeä, jossa oli mukana suuri joukko etenkin SDP-vaikuttajia.[56] Helsingin Sanomat kommentoi listan esittämisen olevan Rusilta virhe. ”Todisteita tai näyttöä asiasta Alpo Rusi ei julkaise”.[57]
  • F-16-kortisto sisältää Stasia kiinnostaneiden henkilöiden oikean ja mahdollisen peitenimen. Korteista vain 2–5 prosenttia kuului henkilöille, joista oli tullut Stasin kontakti, avustaja tai värvätty vakooja.[55] F-22-kortisto on erillinen, jossa on tiedusteluoperaatioiden yksityiskohtia.
  • Sira-rekisteri on salakielinen aineisto, jota Itä-Saksan ulkomaantiedustelu HVA hankki. Salaus pystyttiin purkamaan 1990-luvun lopulla, jolloin saatiin käsitys Suomea koskeneesta Stasin toiminnasta. Siitä ilmenee yksittäisten tiedusteluoperaatioiden koodi- ja peitenimet ja kuvaus aineiston sisällöstä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Pietiläinen, Tuomo & Vuorikoski, Salla: Purra toivoo ”Tiitisen listaa” julkiseksi, Tiitinen antaa kohulistan henkilöistä hieman lisää tietoa Helsingin Sanomat. 31.7.2023. Viitattu 31.7.2023.
  2. ↑ a b c Kiviranta, Virpi: Video: Tiitinen sai listansa – toisen niistä Yle.fi/uutiset. 19.12.2015. Arkistoitu 19.12.2015. Viitattu 19.12.2015.
  3. ↑ a b c Supo ei julkista Tiitisen listaa. Helsingin Sanomat 7.9.2007, s. A4.
  4. ↑ a b Koivistolta tiukka ei Stasi-komitealle Yle uutiset. 22.1.2003. Arkistoitu 24.12.2008.
  5. ↑ a b Tiitisen listan 18 vuotta Helsingin Sanomat. 24.6.2008. Arkistoitu 27.6.2008.
  6. ↑ KHO: Tiitisen lista pysyy salaisena Yle uutiset. 12.5.2010. Arkistoitu 15.5.2010.
  7. ↑ Nimilista levännyt Supon kassakaapissa kauan Helsingin Sanomat. 12.5.2010. Arkistoitu 13.5.2010.
  8. ↑ a b c d e Joukanen, Toni: Kuka on Tiitinen ja miksi ihmeessä hänen listastaan puhutaan juuri nyt? Viisi kysymystä ja vastausta Yle uutiset. 2.8.2023. Viitattu 2.8.2023.
  9. ↑ a b c d Airasvirta, Elisa: Supon Pelttari: ”Tiitisen lista on saanut täysin kohtuuttoman merkityksen keskustelussa” Ilta-Sanomat. 3.8.2023. Viitattu 6.8.2023.
  10. ↑ Wolf, Markus: Ten Years of German Unification. (englanniksi)
  11. ↑ Fuchs, Matthias: Open Source-Intelligence and the Internet. (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Seppo Tiitisen selvitys oikeuskanslerille[vanhentunut linkki] Ilta-Sanomat 24.6.2008 (PDF). Tästä on kyse Tiitisen listassa. Ilta-sanomat.
  13. ↑ Supo pitää Tiitisen listan visusti kassakaapissaan. Iltalehti 6.9.2007.
  14. ↑ Nikula: Tiitinen ei toiminut väärin Yle uutiset. 16.10.2003.
  15. ↑ Valtio haluaa salata Stasi-listat mtv3.fi. 23.3.2007. Arkistoitu 7.1.2014.
  16. ↑ Stasi-listat pysyvät salassa Ilta-Sanomat. 25.4.2007. Arkistoitu 27.4.2007.
  17. ↑ Mölsä, Jouni: Supo ei julkaise Tiitisen listaa vieläkään HS.fi. 24.6.2008. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 15.11.2011. Viitattu 24.6.2008.
  18. ↑ Paatero toivoo Tiitisen listan käsittelyä KHO:ssa yle.fi. 13.7.2008. Yleisradio. Arkistoitu 6.12.2017. Viitattu 13.9.2008.
  19. ↑ Supo jätti valituksen Tiitisen listan julkisuudesta. Yle uutiset 24.7.2008. Viitattu 13.9.2008.
  20. ↑ KHO:n päätös (Arkistoitu – Internet Archive) KHO:2010:31.
  21. ↑ Tiitisen lista julki viimeistään 2050 Helsingin Sanomat. 12.5.2010. Arkistoitu 13.5.2010.
  22. ↑ Olkkonen, Tuomo: Tiitisen lista pysyi salaisena Tiellä sananvapauteen. Viitattu 7.11.2017.
  23. ↑ Hyvärinen, Elisa: ”Yhdelle tutkijalle on kerrottu Tiitisen listan nimet, muille ei” Verkkouutiset. 25.4.2021. Viitattu 2.8.2023.
  24. ↑ Supon päällikkö: Tiitisen listasta yksi tutkimuslupahakemus Yle uutiset. 27.1.2018. Arkistoitu 27.1.2018.
  25. ↑ Suojelupoliisi ei luovuta Tiitisen listaa tutkimuskäyttöön Yle uutiset. 19.2.2018. Arkistoitu 19.2.2018.
  26. ↑ Hautala: Stasi-vakoilutietojen avoimuudelle ei estettä yle.fi. 27.7.2007. Yleisradio. Arkistoitu 12.4.2022. Viitattu 8.10.2011.
  27. ↑ Hautamäki, Jaakko: Seppo Tiitinen pani Stasi-listansa Supon kassakaappiin. Helsingin Sanomat 10.10.2002.
  28. ↑ Valtio vastustaa Stasi-listojen julkistamista hs.fi. 23.3.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 15.11.2011.
  29. ↑ Pietiläinen, Tuomo: Supon mukaan ”Tiitisen lista” on vain epämääräistä vihjetietoa. Helsingin Sanomat 9.11.2002.
  30. ↑ Tarkka ihmettelee Supon toimia Yle uutiset. 6.6.2003. Arkistoitu 24.11.2018.
  31. ↑ Alpo Rusi kritisoi ankarasti Supoa Yle uutiset. 15.9.2003. Arkistoitu 24.11.2018. Viitattu 10.9.2007.
  32. ↑ Supoa on kuultu ns. Stasi-listasta Yle uutiset. 31.1.2003. Arkistoitu 4.8.2023.
  33. ↑ Keskustelu Stasi-listoista ei ota laantuakseen (Arkistoitu – Internet Archive) Sataseutu 24.9.2003.
  34. ↑ Stasi-listojen sisältö. KK 118/2003.
  35. ↑ Lakka, Päivi: Erkki Tuomioja kyllästyi itsestään kertovaan juoruun – löi 10 000 euron vedon Tiitisen listasta Ilta-Sanomat. 17.1.2019. Viitattu 18.1.2019.
  36. ↑ KHO: Tiitisen listaa ei tarvitse julkistaa yle.fi. 7.11.2003. Yleisradio. Arkistoitu 5.8.2023.
  37. ↑ Kanerva ei usko Stasi-listojen paljastavan suuria HS.fi. 26.4.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 30.9.2007.
  38. ↑ Tiitinen: Stasi-listassa ei merkittäviä nimiä yle.fi. 25.1.2003. Yleisradio. Arkistoitu 25.12.2018.
  39. ↑ Supo: Tiitisen listaa ei julkisteta mtv3.fi. 6.9.2007. Arkistoitu 23.12.2015. Viitattu 8.9.2007.
  40. ↑ Tiitisen listaa ei julkisteta yle.fi. 6.9.2007. Yleisradio. Arkistoitu 23.12.2015. Viitattu 8.9.2007.
  41. ↑ Tuomo Pietiläinen: Supo ei julkista Tiitisen listaa (Arkistoitu – Internet Archive) HS.fi 6.9.2007. Viitattu 8.9.2007.
  42. ↑ Ahtisaari julkistaisi Tiitisen listan iltasanomat.fi. 8.9.2007. Arkistoitu 10.9.2007. Viitattu 8.9.2007.
  43. ↑ Presidentti Koivisto ei julkaisisi Stasi-listoja yle.fi. 24.11.2003. Yleisradio. Arkistoitu 23.12.2018. Viitattu 8.9.2007.
  44. ↑ Supo ei julkista Tiitisen listaa. Helsingin Sanomat 7.9.2007, s. A4. (lähde viittaa koko kappaleeseen).
  45. ↑ Stasi-kiistat eivät kiinnosta suomalaisia (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat7.7.2007. Viitattu 8.9.2007.
  46. ↑ Aamulehti 23.7.2007, s. A7.
  47. ↑ Kansanedustajat: Tiitisen lista julki Ilta-Sanomat. 11.9.2007. Arkistoitu 15.9.2007. Viitattu 11.9.2007.
  48. ↑ Mtv3.
  49. ↑ Aula, Leena Maria: WikiLeaksin Julian Assange Iltalehdelle: ”Tutkimme Tiitisen listaa” Iltalehti. 24.10.2010. Arkistoitu 25.10.2010. Viitattu 25.10.2010.
  50. ↑ Hyvämuistinen Tiitinen ei muista yhtään nimeä Stasi-listalta: ”Se on Jumalan tosi, että se on näin” Ilta-Sanomat. 19.9.2018. Arkistoitu 19.9.2018. Viitattu 19.9.2018.
  51. ↑ Pietiläinen, Tuomo & Vuorikoski, Salla: Tiitinen: Listalla on Tampereen yliopistolla ennen vuotta 1990 toimineita ihmisiä Helsingin Sanomat. 3.8.2023. Viitattu 3.8.2023.
  52. ↑ HS-gallup | Lähes puolet suomalaisista julkistaisi Tiitisen listan heti Helsingin Sanomat. 4.9.2023. Viitattu 5.9.2023.
  53. ↑ Stasi-termit, lyhyt oppimäärä[vanhentunut linkki] 'Helsingin Sanomat 24.8.2007. Viitattu 8.9.2007.
  54. ↑ Oikeuden eteen tuotiin nyt Rusin lista Stasi-kontakteista (Arkistoitu – Internet Archive) Aamulehti.
  55. ↑ a b Rusi, Alpo: ”Suomi salailee lähimenneisyyttään” (Arkistoitu – Internet Archive). Helsingin Sanomat 22.4.2007.
  56. ↑ Alpo Rusin oma Stasi-lista Ylen Elävä arkisto. 30.8.2007. Viitattu 2.8.2023.
  57. ↑ Pietiläinen, Tuomo: Rusi ampui itseään jalkaan. Helsingin Sanomat 28.8.2007. Viitattu 24.3.2022.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rusi, Alpo: Tiitisen lista. Stasin vakoilu Suomessa 1960–1989. Helsinki: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-208-607-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tiitisen_lista&oldid=21805243”