Diplomaattinen koskemattomuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Diplomaattinen koskemattomuus takaa suurlähettiläille ja muulle diplomaattisia tehtäviä hoitavalle lähetystöhenkilökunnalle koskemattomuuden asemamaan tuomiovallasta. Suurlähetystön hallintohenkilökunta ja tekninen henkilöstö nauttivat rajoitettua diplomaattista koskemattomuutta, joka takaa heille vapautuksen asemamaan rikosoikeudellisesta tuomiovallasta. Sen sijaan tekninen ja hallintohenkilökunta on yksityisasioissaan asemamaan siviilioikeuden piirissä. Kunkin henkilöstöryhmän jäsenen perhe nauttii samaa diplomaattista koskemattomuutta kuin se perheenjäsen, joka on työssä lähetystössä. Perheenjäsenellä tarkoitetaan samassa taloudessa asuvia edustajan puolisoa ja alaikäisiä lapsia.

Lähetystön palveluskunnalla ja diplomaattien yksityispalvelijoilla on oikeus saada palkkansa verovapaasti.

Diplomaattisen koskemattomuuden tarkoituksena on, että myös ne valtiot, joiden keskinäiset välit eivät ole hyvät, voivat lähettää henkilökuntaansa toiseen maahan pelkäämättä, että nämä joutuvat asemamaan vieraiden lainkäyttötapojen tai poliittisesti motivoitujen oikeusjuttujen uhreiksi. Esimerkiksi sodan sattuessa lähetystöhenkilökunta perheineen palautetaan kotimaahansa puolueettoman maan kautta sen sijaan, että heidät muiden viholliskansalaisten tavoin internoitaisiin.

Diplomaattinen koskemattomuus periytyy 1600-luvulta. Nykyisen tyylinen diplomatia alkoi Euroopassa Westfalenin rauhansopimuksesta vuonna 1648. Se vahvistettiin Napoleon I:n keisarikaudella, vaikka keisari itse rikkoi sitä useasti.[1]

Diplomaattinen edustaja nauttii täydellistä koskemattomuutta, joten häntä ei saa pidättää eikä ottaa kiinni. Asemamaa voi silti estää häntä tekemästä rikoksia. Esimerkiksi rattijuoppouteen syylliseksi epäiltyä voidaan estää ajamasta autoa, mutta häntä ei voida puhalluttaa. Viranomaiset voivat mennä lähetystöalueelle ainoastaan saatuaan tähän lähetystön päällikön luvan.

Muiden maiden diplomaattinen edustus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoasiainministeriön protokollaosasto julkaisee "The Helsinki Diplomatic List" -luettelon kaksi kertaa vuodessa ja se sisältää tiedot Suomessa olevista ja myös ulkomailla asuvista suurlähettiläistä. Lisäksi siinä mainitaan suurlähetystöjen osoitteet sekä lähetystöjen diplomaattinen henkilökunta.

Diplomaattinen rikollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen 41. artiklan mukaan "kaikkien erioikeuksia ja vapauksia nauttivien henkilöiden tulee noudattaa vastaanottajavaltion lakeja ja määräyksiä, sikäli kuin nämä eivät ole ristiriidassa heidän erioikeuksiensa ja vapauksiensa kanssa. Heidän tulee myös olla puuttumatta vastaanottajavaltion sisäisiin asioihin".[2] Joissain tapauksissa diplomaatti on rikkonut räikeästi isäntämaan lakeja, jolloin isäntämaa on joutunut ilmoittamaan diplomaatin olevan persona non grata.

Monissa maissa diplomaattien liikennerikkomukset ja virheellinen pysäköinti ovat yleisiä ongelmia. Kölnin ja Bonnin välistä Autobahn 555:tä kutsuttiin nimellä Diplomatenrennbahn (diplomaattien rallirata) siihen aikaan, kun Bonn oli Länsi-Saksan pääkaupunki. YK:n päämaja sijaitsee New Yorkissa, ja kaupungissa työskentelee tuhansia diplomaatteja; kaupunginhallinto joutuu usein protestoimaan diplomaattien maksamattomia pysäköintimaksuja Yhdysvaltain ulkoministeriölle.

Huhtikuussa 2008 Helsingin poliisin väkivaltayksikkö kertoi, että Suomessa asuneen diplomaattiperheen epäillään orjuuttaneen kotiapulaisensa. Kotiapulainen on n. 30-vuotias, kouluttamaton, kielitaidoton ja köyhä nainen. Kyseisten diplomaattien asemaa tai kotimaata ei paljastettu.[1]

Helmikuussa 2007 kaksi humalaista pohjoiskorealaista diplomaattia aiheutti sekaannusta junassa välillä Moskova–Helsinki. Diplomaatteja syytettiin tulliviranomaisiin kohdistuneesta väkivallasta, jonka vastineeksi Pohjois-Korea lähetti Suomelle nootin diplomaattien huonosta kohtelusta.[1]

Vuonna 2005 Venäjän kaupallinen lähetystö oli sotkeutunut helsinkiläiseen paritusrinkiin. Venäläisnainen majoitti prostituoituja edustuston asuntoihin, keräsi vuokrarahat ja toimitti niistä puolet kaupalliseen edustustoon. Naisella ei ollut diplomaattista koskemattomuutta, joten hän joutui vankilaan; paritusringin diplomaatit säilyivät koskemattomina.[1]

Vuonna 1994 humalainen venäläisdiplomaatti törmäsi autollaan toiseen autoon, liikennemerkkeihin, aitaan ja raitiovaunupysäkkiin. Kyseinen diplomaatti – eversti – lähetettiin kotiin.[1]

Vuosina 1996 ja 1997 ainakin kolme venäläisdiplomaattia törmäili humalassa. Yksi näistä yritti käryttyään ajaa poliisin päälle.[1]

Ulkomailta tunnetaan tapaus vuodelta 1984, jolloin libyalainen diplomaatti ampui brittiläisen poliisin Lontoossa. Tapausta käsiteltiin vielä vuonna 2007. Syytteen nostaminen olisi ainutlaatuista.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Nieminen, Tommi: Hänen Ylhäisyytensä on töpännyt. HS 13.4.2008 s. D3
  2. Diplomaattisia suhteita koskeva WIENIN YLEISSOPIMUS

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.