Venäjän laivasto

Wikipedia

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Venäjän laivasto (ven. Военно-Морской Флот России, Vojenno-morskoi flot Rossii) on Venäjän asevoimien yksi puolustushaara. Laivaston alusten kansainvälinen tunnus on "RFS" - "Russian Federation Ship" eli Venäjän Federaation alus. Venäjän laivasto muodostettiin 1991 neuvostolaivaston lakkautuksen jälkeen.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Pietari Suuren aikaisen Venäjän laivasto 3 Venäjän laivasto 1700-luvulla 4 Varhainen 1800-luku 5 Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 6 Tulevaisuudennäkymät 7 Viitteet

[muokkaa] Historia

Venäjän laivasto omistaa suurimman osan vanhasta neuvostolaivastosta, joka tällä hetkellä koostuu Pohjoisesta laivastosta, entisestä Neuvostoliiton Tyynenmeren laivastosta, Mustanmeren laivastosta, Itämeren laivastosta, Kaspian laivastosta, laivaston ilmavoimista, merijalkaväestä ja rannikkotykistöstä.

Venäjän laivaston historian voidaan katsoa alkaneen 300- ja 700-vuosilukujen välillä, kun varhaiset itäslaavit taistelivat bysanttilaisia vastaan. Ensimmäiset slaavilaivastot muodostuivat pienistä merikelpoisista soutu- ja purjelaivoista. 800- ja 1100-lukujen välillä Kiovalla oli laivueita, joissa oli satoja 1–3-mastoisia aluksia. Lotja (ven. ладья, ladja) oli tyypillinen novgorodilainen alus (pituus 30 m, leveys 5–6 m, 2–3 mastoa, aseistuksena puskuri ja katapultit, 50–60 hengen miehistö). Oli myös pienempiä purje- ja soutulaivoja, kuten uškuit (ушкуи) järviä ja jokia varten ja nosadit (носады), joita käytettiin tavaran kuljetukseen.

1500- ja 1600-luvuilla kasakat sotivat tataareja ja turkkilaisia vastaan käyttäen purje- ja soutulaivoja. Zaporožen kasakat kutsuivat näitä tšaikoiksi tai tšelneiksi (чайка, челн), Donin kasakat puolestaan strugeiksi (струг). Näissä laivoissa oli yleensä 80 miestä, ja laivueen koko oli kahdeksastakymmenestä sataan laivaan.

Keskinen Venäjä on taistellut reiteistä Itämerelle, Mustallemerelle ja Azovanmerelle 1600-luvulta asti. Tuon vuosisadan lopussa venäläiset olivat oppineet arvokasta kokemusta jokilauttojen käyttämisestä maajoukkojen rinnalla. 1667–1669 venäläiset yrittivät rakentaa laivastoa Dedinovon kylään Okajoen rannalle suojellakseen Volgan kauppareittejä, jotka johtivat Kaspianmerelle.

[muokkaa] Pietari Suuren aikaisen Venäjän laivasto

Katso myös: Riilahden meritaistelu

Sota-aikaan 1700–1721 Venäjä valmisti Itämeren laivaston. Kaleerilaivueen rakentaminen vei paikan 1702–1704 monissa satamissa. Jotta pystyisivät puolustamaan valloitettua rantaa ja hyökkäämään vihollisen meren yli kulkevia reittejä vastaan, venäläiset rakensivat purjelaivaston ulkomaisista ja Venäjällä valmistetuista aluksista. 1703–1723 Baltian laivaston tukikohta sijaitsi Pietarissa, sittemmin Kronstadtissa. Alkuun Vladimirski Prikaz oli laivanvalmistuksen komennossa. Myöhemmin se siirrettiin Admiralteiski Prikazille. Laivaston upseerit otettiin värvättyjen joukosta. Palvelus laivastossa oli eliniän mittainen. Aatelisten, dvorjanstvoiden, lapset koulutettiin matematiikan ja navigoinnin tieteiden koulussa, joka oli perustettu 1701. Oppilaat koulutettiin usein ulkomaisissa laivastoissa. Oli myös tavallista värvätä ulkomaalaisia Venäjän laivastoon. 1718 perustettiin korkein laivastoelin, amiraliteetti (Адмиралтейств-коллегия). 1722 Venäjän laivastossa oli 130 purjelaivaa: 36 taistelulaivaa, 9 fregattia, 3 šnjavaa (шнява, kevyt kaksimastoinen tiedustelualus), 5 pommitusalusta ja 77 avustavaa alusta. Soutulaivasto muodostui 396 aluksesta: 253 kaleeria ja puolikaleeria (скампавеи; kevyt, nopea kaleeri) ja 143 prikiä. Laivoja rakennettiin 24 satamassa, mm. Voronežin, Kazanin, Perejaslavlin, Arkangelin, Aunuksen, Pietarin ja Astrahanin satamissa.

Järjestöjen toiminnasta, koulutuksesta ja menetelmistä sotilaallisessa toiminnassa tehtiin yhteenveto 1720. Siinä tarkasteltiin ulkomaisten laivastojen kokemuksia. Pietari Suuri, Fjodor Apraksin, Aleksei Senjavin, Naum Senjavin, Mihail Golitsyn ja monet muut ovat olleet vastuussa venäläisen merenkäyntitaidon kehittymisessä. Merisodan periaatteita kehittivät Grigori Spiridov, Fjodor Ušakov ja Dmitri Senjavin.

[muokkaa] Venäjän laivasto 1700-luvulla

1700-luvun toisella puoliskolla Venäjän laivasto kasvoi Venäjän yhä aktiivisemman ulkopolitiikan ja Turkin-sodan vuoksi. Ensimmäistä kertaa Venäjä lähetti laivastoaan kaukaisille rintamille Mustaltamereltä. Amiraali Spiridovin laivue sai Aigeianmerellä ylivallan kukistettuaan turkkilaiset 1770. 1771 Venäjän armeija valloitti Kertšinsalmen ja Kertšin ja Jenikalen linnakkeet. Edettyään Tonavalle venäläiset loivat Tonavan Sotilaslaivaston suojellakseen Tonavan deltaa. 1773 sota Turkkia vastaan päättyi voittoon, ja Venäjä sai alueita Azovin ja Mustanmeren rannikolta. Krim julistautui itsenäiseksi Venäjän protektoraattina, ja liittyi itse Venäjään 1783. 1778 Hersonin satama sai alkunsa.

[muokkaa] Varhainen 1800-luku

Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. Tarkennus:

1700-luvun loppupuolelta 1800-luvun alkuun Venäjällä oli maailman kolmanneksi suurin laivasto heti Ison-Britannian ja Ranskan jälkeen. Mustanmeren laivastossa oli 5 taistelulaivaa ja 19 fregattia (1787), Itämeren laivastossa oli 23 taistelulaivaa ja 130 fregattia (1788). Varhaisella 1800-luvulla Venäjän laivasto muodostui Itä- ja Mustanmeren laivastoista, Kaspian laivueesta, Vienanmeren laivueesta ja Ohotskin laivueesta. 1802 perustettiin Merisotavoimien ministeriö (Meriministeriö 1815). 1826 venäläiset valmistivat ensimmäisen aseistetun höyrylaivansa Ižoran (73,6 kW tai 100 hevosvoimaa), jossa oli 8 tykkiä. 1836 he rakensivat ensimmäisen siipiratashöyryfregatin Bogatyrin (1340 tonnia, 177 kW tai 240 hevosvoimaa), aseistuksena 28 tykkiä). 1803–1855 venäläiset aloittivat yli 40 ympäripurjehdusta ja pitkää matkaa, jolla oli tärkeä rooli Kaukoidän tutkimuksessa, eri valtamerillä ja Tyynenmeren operaatioissa.

[muokkaa] Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen

Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. Tarkennus:

Venäjän laivasto järjesti ensimmäisen laajan Atlantin harjoituksensa viiteentoista vuoteen tammikuussa 2008. Siihen osallistuivat lentotukialus Admiral Kuznetsov, Mustanmeren laivaston lippulaiva Slava-luokan ohjusristeilijä Moskva ja Udaloy-luokan hävittäjät Admiral Levtšenko ja Admiral Tšabanenko apualusten lisäksi sekä noin 40 lentokonetta, ml. Tu-95 ja Tu-160-pommittajia.^[1][2]

[muokkaa] Tulevaisuudennäkymät

Venäjän suunnitelmissa on nostaa laivasto alennustilastaan. Laajennusohjelmaan kuuluu kuuden lentotukialusryhmän vahvuus vuoteen 2020 mennessä. Näistä kolme sijoitetaan Pohjoiselle jäämerelle ja kolme Tyynellemerelle.^[3]

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Russian missile cruiser hits all test targets in Atlantic RIA. Viitattu 19.02.2008.
2. ↑ Russian Bear bombers join final drills in N. Atlantic RIA. Viitattu 19.02.2008.
3. ↑ Russia to Boost Ocean Fleet in 20 Yrs to Reach USSR Time’s Level Kommersant. Viitattu 10.07.2007.