Venäjän laivasto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venäjän merivoimat

Emblem of the Военно-Морской Флот Российской Федерации.svg
tunnus

Naval Ensign of Russia.svg
lippu
Naval Jack of Russia.svg
rainelippu
Venäjän laivaston lentotukialus Amiraali Kuznetsov vuonna 1996

Venäjän merivoimat, virallisesti Venäjän federaation merisotalaivasto (ven. Военно-Морской Флот Российской Федерации, Vojenno-morskoi Flot Rossijskoi Federatsii) on Venäjän asevoimien puolustushaara. Laivaston alusten kansainvälinen tunnus on ”RFS” - ”Russian Federation Ship” eli Venäjän federaation alus. Venäjän laivasto muodostettiin 1991 neuvostolaivaston lakkautuksen jälkeen.

Akula-luokan sukellusvene vuonna 1994

Venäjän laivasto omistaa suurimman osan vanhasta neuvostolaivastosta, joka tällä hetkellä koostuu Pohjoisesta laivastosta, entisestä Neuvostoliiton Tyynenmeren laivastosta, Mustanmeren laivastosta, Itämeren laivastosta, Kaspian laivastosta, laivaston ilmavoimista, merijalkaväestä ja rannikkotykistöstä.

Venäjän federaation laivasto vuodesta 1991 lähtien[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slava-luokan ohjusristeilijä Moskva (2003)

Neuvostoliiton valtion hajotessa, rajallisten taloudellisten voimavarojen rajoissa keskityttiin säilyttämään neuvostoajalta säilyneet laivasto-osastot Pohjoinen laivasto, Venäjän Tyynenmeren laivasto, Venäjän Mustanmeren laivasto, Itämeren-laivasto ja Laivaston ilmajoukot. Venäjän laivaston alusten ja henkilöstön määrä romahti täysin 1990-luvulla. Harjoittelu ja valmius kärsivät vakavasti. Vuonna 1995 vain kaksi ohjussukellusvenettä kerrallaan oli toimintavalmiudessa Pohjoisessa ja Tyynenmeren laivastossa.[1].

Vähäiseen laivanrakennustoimintaan kuuluivat sukellusveneet, dieselkäyttöiset Lada-luokan sukellusveneet (St. Petersburg-luokka) ja ydinkäyttöiset Graney-luokan (Severodvinsk-luokka) veneet. Myös uutta Borei-luokan ohjussukellusvenettä alettiin rakentaa 1996, mutta rakennustyö venyi yli vuosikymmenen mittaiseksi.

Venäjän laivastossa tapahtui vakava onnettomuus sukellusvene Kurskin upotessa Murmanskin edustalla vuonna 2000. Myöhemmin vuonna 2001 aloitettiin laivanrakennusohjelma.

Venäjän laivasto järjesti ensimmäisen laajan Atlantin harjoituksensa viiteentoista vuoteen tammikuussa 2008. Siihen osallistuivat lentotukialus Admiral Kuznetsov, Mustanmeren laivaston lippulaiva Slava-luokan ohjusristeilijä Moskva ja Udaloi-luokan hävittäjät Admiral Levtšenko ja Admiral Tšabanenko apualusten lisäksi sekä noin 40 lentokonetta, ml. Tu-95 ja Tu-160-pommittajia.[2][3]

Venäjän ja Ukrainan kiista Mustanmeren laivastosta ratkesi huhtikuussa 2010, kun Ukrainan uusi presidentti sopi tukikohdan vuokran jatkamisesta 25 vuodella maakaasutoimituksia vastaan.

Venäjän suunnitelmissa on nostaa laivasto alennustilastaan.

Vuonna 2001 aloitettiin ensimmäisen uuden projekti 20380 -sarjan häivekorvetin (Stereguštši) rakennus. Kyseessä on suurehko rannikkovesien partiointiin tarkoitettu alus. Alus otettiin käyttöön 2007, jolloin oli jo aloitettiin neljän lisäaluksen rakennus. Kaikkiaan aluksia on tarkoitettu hankittavaksi ainakin 20.[4] Helmikuussa 2006 aloitettiin uuden ohjusfregatin rakennus. Myös projekti 22350 -aluksia (Admiral Groškov) on tarkoitus rakentaa 20.[4]

Vuonna 2009 Venäjä ilmoitti harkitsevansa ranskalaisen Mistral-luokan alusten hankintaa. Kyseiset alukset edustavat täysin uudenlaista alustyyppiä Venäjän laivastossa.

Laajennusohjelmaan kuuluu kuuden lentotukialusryhmän vahvuus vuoteen 2020 mennessä. Näistä kolme sijoitetaan Pohjoiselle jäämerelle ja kolme Tyynellemerelle.[5]

Tukikohdat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pohjoisen laivaston satama on Severomorskissa Murmanskin alueella. Henkilökuntaa oli vuonna 2004 noin 55 000. Laivastoon kuuluu lentotukialus Admiral Kuznetsov, kaksi Kirov-luokan ydinaseristeilijää, yksi Slava-luokan risteilijä, viisi Udaloi-luokan hävittäjää.
  • Tyynenmeren laivaston tukikohtia on Vladivostokissa ja Petropavlovsk-Kamtšatskissa, laivasto kostuu 15 sukellusveneestä ja kahdeksasta pinta-aluksesta. ISS arvioi olevan siellä neljä ohjussukellusvenettä ja yksitoista risteilyohjusta ja hyökkäyssukellusveneitä (SS6N/SSN)-luokan. Tärkeimmät laivat ovat Slava-luokan risteilijä Varyag, Sovremennyi-luokan hävittäjä Burnyi, neljä Udaloi-luokan hävittäjää ja fregattia. Siellä on myös 30 rannikkoalusta, kahdeksan miinanraivaaja-alusta, neljä maihinnousualusta, ja 57 yhteys- ja huoltoalusta.
  • Mustanmeren laivaston tukikohdat ovat Sevastopolissa ja Novorossijskassa, jossa on Kilo-luokan sukellusvene, Slava-luokan risteilijä, Kera-luokan risteilijä, Kerch-luokan kaksi hävittäjää, yksi Keskin luokan hävittäjä ja kaksi Krimak-luokan fregattia.
  • Itämeren laivaston tukikohdat ovat Baltijskissa, Kaliningradissa ja Kronstadtissa, jossa on kaksi Krivak-luokan fregattia, yksi Neutashin-luokan fregatti ja kahdeksan Pachia-luokan korvettia. Myös 26 vartio- ja rannikkoalusta, 13 miinanraivaaja alusta, viisi maihinnousualusta ja noin 130 yhteys- ja huoltoalusta
  • Kaspianmeren laivueen tukikohdat Astrahanissa ja Malahanissa.

Lähde: [6]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirjaviite Foreword to Jane's Fighting Ships 2001-02, p.80.Viitattu 25.02 2009
  2. Russian missile cruiser hits all test targets in Atlantic RIA. Viitattu 19.02.2008.
  3. Russian Bear bombers join final drills in N. Atlantic RIA. Viitattu 19.02.2008.
  4. a b http://en.rian.ru/russia/20081030/118043727.html
  5. Russia to Boost Ocean Fleet in 20 Yrs to Reach USSR Time’s Level Kommersant. Viitattu 10.07.2007.
  6. Verkkoviite http://www.globalsecurity.org/military/world/russia/mf-orbat-2008.htm Viitattu 26.02 2009
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäjän ja Neuvostoliiton laivasto.