Kirov-luokka
| Kirov-luokka | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
7 880 t (standardi) 9 436 t (kuormattu) |
| Pituus |
191,40 m (kokonaispituus) 187 m (vesiraja) |
| Leveys | 17,72 m |
| Syväys | 7,23 m |
| Koneteho | 11 3000 shp |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 872 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta |
9 x 180 mm tykkiä kolmoistorneissa 6 x 100 mm/L56 B34 -tykkiä 4 x 12,7 mm konekivääriä 6 x 533 mm torpedoputkea 100 miinaa |
| Ilmatorjunta | 6 x 45 mm 21-K -ilmatorjuntatykkiä |
Kirov-luokka (Projekti 26) oli Neuvostoliiton laivaston kuuden kevyen risteilijän muodostama alusluokka.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luokka oli ensimmäinen vallankumouksen jälkeinen suurten alusten luokka Neuvostoliiton laivastolle. Teollisuus ei ollut kuitenkaan vielä toipunut vallankumouksesta eikä ollut siten valmis toimittamaan aluksia ilman ulkopuolista tukea. Yhteistyö Italian kanssa alkoi 1933 ja sieltä saatiin myös risteilijä RN Raimondo Montecuccolin piirustukset.[1]
Alkuperäisen suunnitelman mukaan alusten uppouma oli 7 200 tonnia ja aseistuksena kuusi kappaletta kuuden tuuman tykkiä kaksoistorneissa. Suunnitelma kehittyi nopeasti ja aseistukseksi määritettiin uudet 7,1 tuuman 57 pituuskaliiperin tykit kolmessa kolmoistornissa, mikä kasvatti uppoumaa. Laivaston suunnittelijat eivät olleet tyytyväisiä Välimerelle suunnitellun italialaisaluksen sopivuuteen Itämeren talvisiin olosuhteisiin, joten suunnitelmaa muutettiin uppouman kasvaessa 7 700 tonniin.[1]
Panssarointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alusten suojana oli vesirajaan sijoitettu 50 millimetrin panssarivyö, joka ulottui etummaisen tykkitornin ammusmakasiinin laipiosta taaimman makasiinin laipioon. Lisäksi alusten kansi oli 50 millimetrin panssaria. Tykkitornien etuosa oli 75 millimetriä ja taistelunjohtotornin 100 millimetriä.[2]
Propulsiojärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Propulsiojärjestelmä oli sijoitettu yksiköittäin vastaten italialaisten alusten sijoittelua. Ensimmäiset kattilat ja turbiinit toimitettiin Italiasta ja sitten ne rakennettiin Ansaldon toimittamien piirustusten mukaan Neuvostoliitossa. Kattilat sijoitettiin omiin huoneisiinsa. Ne mahdollistivat 113 000 hevosvoiman kokonaistehon. Voroshilovin Neuvostoliitossa valmistettu propulsiojärjestelmä tuotti 122 500 hevosvoimaa. Aluksilla oli kaksi turbiinihuonetta sijoitettuna kattilahuoneiden etu- ja takapuolelle.[2]
Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alusten pääaseistuksen muodostivat 7,1 tuuman eli 180 millimetrin tykit, joilla ammuttiin 215 naulan M1928 kranaatteja. Tykkien kantama oli 41 340 jaardia. Tornit olivat sähkötoimisia ja varustettu ammushissillä. Apuaseina oli kuusi etukilvin varustettua 3,9 tuuman 56 pituuskaliiperin B34 tykkiä, jotka oli sijoitettu kummallekin kyljelle taaemman savuhormin kohdalle. Tykkien sijoitus osoittautui kuitenkin epätyydyttäväksi. Tykeillä ammuttiin 62 naulan kranaatteja. Tykkien maksimi korotuskulma oli 85 astetta ja maksimi kantama 42 900 jalkaa. Keveinä ilmatorjunta-aseina oli kuusi yksiputkista 45 millimetrin 21-K tykkiä, joista kolme oli takakannella ja loput B-kannella komentosillan ympärillä. Tykkiaseistusta täydensi neljä puolen tuuman konekivääriä. Lisäksi aluksilla oli kaksi kolmiputkista 21 tuuman torpedosarjaa keskilaivassa ja ne oli varustettu miinanlaskukalustoilla, joihin voitiin sijoittaa 60 miinaa tai jopa 164 miinaa kuten Voroshilov. Aluksille oli myös asennettu savuhormien väliin katapultti kahden KOR-1 kellukelentokoneen käyttämistä varten.[2]
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kahden ensimmäisen aluksen tilaus vahvistettiin 29. joulukuuta projektina 26. Näistä Kirov (telakkanumero S270) määrättiin Itämeren laivastoon ja Voroshilov Mustanmeren laivastoon. Neljä seuraavaa tilattiin 1936 projektina 26bis, joista yksi Itämerelle, toinen Mustallemerelle ja kaksi Kaukoitään. Jälkimmäisen tilauksen alukset toteutettiin muutettujen suunnitelmien mukaisina, jolloin niiden siltarakenne muuttui. Samoin alusten uppoumat vaihtelivat valmistuspaikan mukaan 9 728 - 10 040 tonniin. Aluksilla oli myös suojaa kasvatettu panssarivyön paksuuden kasvaessa 70 millimetriin. Lukuun ottamatta keveiden ilmatorjuntatykkien määrän kasvamista yhdeksään aseistus pysyi samana.[2]
| Nimi | Telakka | kölinlasku | vesille | palvelus | muuta |
|---|---|---|---|---|---|
| Kirov | Ordžonikidzen telakka, Leningrad | 22. lokakuuta 1935 | 30. marraskuuta 1936 | 23. syyskuuta 1938 | poistettu alusluettelosta joulukuussa 1974 |
| Vorošilov | Martin eteläinen telakka, Nikolajev | 15. lokakuuta 1935 | 28. kesäkuuta 1939 | 20. kesäkuuta 1940 | romutettu 1960-luvulla |
| Maksim Gorki | Ordžonikidze | 20. joulukuuta 1936 | 30. huhtikuuta 1938 | 25. lokakuuta 1940 | romutettu 18. huhtikuuta 1958 |
| Molotov | Marti | 14. tammikuuta 1937 | 19. maaliskuuta 1939 | 14. kesäkuuta 1941 | alusluettelosta 1976 romutettu 1978 |
| Kaganovich | Amurin Komsomolsk | 26. elokuuta 1938 | 7. toukokuuta 1944 | 6. joulukuuta 1944 | romutettu 16. helmikuuta 1960 |
| Kalinin | Amur | 12. kesäkuuta 1938 | 8. toukokuuta 1942 | 31. joulukuuta 1942 | alusluettelosta 1960 romutettu 1961 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Projekti 26 | |
|---|---|
| Projekti 26bis | |
| Projekti 26bis2 |
| Edeltäjät: Svetlana-luokka – Seuraaja: Tšapajev-luokka |