Trianonin rauhansopimus

Vaaleanpunaisella Unkarin alueet ennen sopimusta, punaisella rajat sopimuksen jälkeen.

Trianonin rauhansopimus solmittiin Versailles'n Trianon-palatsissa 4. kesäkuuta 1920 Itävalta-Unkarista irrotetun Unkarin kanssa. Unkari menetti rauhassa Slovakian ja Rutenian Tšekkoslovakialle, Kroatian ja Vojvodinan Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnalle, Transilvanian ja Partiumin Romanialle sekä Burgenlandin Itävallalle. Unkari menetti 2/3 sotaa edeltäneistä alueistaan ja 3/5 väestöstään. Se menetti myös yhteytensä Välimerelle, joka sillä oli ollut vuodesta 1102.

Menetetyille alueille jäi merkittävä unkarilaisvähemmistö: Slovakiassa, Transilvaniassa, Vojvodinassa ja Transkarpatiassa kussakin unkarilaisten osuus oli 28–32 % (vuoden 1910 väestönlaskennan mukaan). Unkari menetti 61 % maanviljelyalasta, 88 % metsävaroista, 62 % rautateistä, 65 % muista teistä, 83 % rautateollisuudesta ja 56 % teollisuuslaitoksistaan. Sen armeija rajattiin 35 000 mieheen, ja asevelvollisuus kiellettiin. Myös uudet rautatiet piti rakentaa yksiraiteisiksi.

Unkarissa Trianonin rauhansopimus määritteli maan ulkopolitiikan sotienvälisenä aikana, mutta sen vaikutukset näkyvät Unkarin poliittisessa elämässä nykyäänkin. Sitä pidetään yleisesti epäoikeudenmukaisena "häpeärauhana", ja suurten unkarilaisvähemmistöjen asema naapurimaissa on haitannut normaalien naapurisuhteiden luomista erityisesti Romanian ja Tšekkoslovakian kanssa.