Jean-Marie Le Pen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean-Marie Le Pen.

Jean-Marie Le Pen (s. 20. kesäkuuta 1928 La Trinité-sur-Mer, Ranska) on ranskalainen poliitikko. Hän on Kansallinen rintama -puolueen entinen puheenjohtaja ja europarlamentaarikko.

Le Pen nousi nuorimpana edustajana Ranskan kansalliskokoukseen vuonna 1956 pienyrittäjäpuolueen ehdokkaana. Hän on ollut ehdolla presidentiksi vuosina 1974, 1988, 1995, 2002 ja 2007. Vuonna 2002 hän pääsi toiselle kierrokselle ja sai enemmän ääniä kuin silloinen pääministeri Lionel Jospin. Toisella kierroksella Le Pen sai 16,86 % äänistä häviten istuvalle presidentille Jacques Chiracille. Talouselämän toimittajan Esko Rantasen mukaan vuoden 2002 presidentinvaaleissa äänestettiin huonoksi koettuja ehdokkaita vastaan, ”mutta ei kenenkään puolesta”.[1]

Le Pen kannattaa kuolemantuomiota[2], yleistä asevelvollisuutta ja maahanmuuton rajoittamista.

Vuonna 1987 Le Pen kutsui natsien kaasukammioita "pieneksi yksityiskohdaksi toisessa maailmansodassa", mistä hänet tuomittiin sakkoihin. Hän puolusti kantaansa vuonna 1997 sanomalla, että toisen maailmansodan paksuissakin historiankirjoissa kaasukammioista kerrotaan vain 10–15 rivillä. Hän sai myös tästä tuomion, minkä jälkeen hän ilmoitti, ettei enää puhu asiasta.[3] Vuonna 2008 Le Pen sai kolmen kuukauden ehdollisen tuomion ja sakot väitettyään, että Ranskan natsimiehitys ei ollut erityisen epäinhimillinen.[4]

Vuonna 2011 Le Penin tytär Marine valittiin Kansallisen rintaman puheenjohtajaksi.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rantanen, Esko: Ranskassa ei ole voittajaa Talouselämä. 6.5.2002. Viitattu 27.3.2009.
  2. Willsher, Kim: Death penalty pledge as Le Pen launches election campaign The Guardian. 26.2.2007. Viitattu 26.11.2009. (englanniksi)
  3. Jean-Marie Le-Pen's Notorious 'Detail' Remark About World War II 2002. Institute for Historical Review. Viitattu 28.5.2014.
  4. Henry Samuel: Le Pen found guilty of Holocaust denial 8.2.2008. Telegraph. Viitattu 28.5.2014.
  5. Marine Le Pen nousi Ranskan äärioikeiston johtoon 16.1.2011. Yle. Viitattu 28.5.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Le Pen ultimate (Le Penin haastattelu) 22.4.2002. Focal Point Publications. (englanniksi)
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.