Ranskan muukalaislegioona

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Muukalaislegioona” ohjaa tänne. Myös Espanjalla on vanhastaan muukalaislegioonaksi kutsuttu joukko-osasto.
Légionnaires univormussa. Asuissaan heillä on punaiset epoletit, päässään kuuluisa valkoinen kepi ja aseistuksena on FAMAS-rynnäkkökiväärit.

Muukalaislegioona (ransk. La Légion étrangère) on Ranskan maavoimien eliittisotilasyksikkö. Nimensä mukaisesti muukalaislegioonassa palvelevat sotilaat edustavat eri kansallisuuksia: vain 25–35 prosenttia on Ranskan kansalaisia. Kolmen palvelusvuoden jälkeen legioonalainen saa hakea Ranskan kansalaisuutta.[1]

Muukalaislegioonan salaperäinen maine johtuu muun muassa siitä, että siihen voi halutessaan pestautua salanimellä ja -kansallisuudella, mikä on aiemmin houkutellut oikeutta pakoilevia rikollisia ja seikkailijoita. Nykyisin pseudonymiteetti on symbolinen ”uuden lehden kääntäminen elämässä”, sillä taustat tarkastetaan. Kolmen vuoden jälkeen tilalle voidaan ottaa oma henkilöllisyys.[2]

Vuonna 1831 perustetun legioonan alkuperäinen tehtävä oli turvata Ranskan siirtomaita eri puolilla maailmaa. Nykyään legioona on osa Ranskan armeijaa: se puolustaa Ranskaa ja toimii YK:n alaisissa tehtävissä muiden ranskalaisten joukko-osastojen ohella.

Aiemmin legioona oli lähinnä viimeinen pakopaikka rikollisille, karkureille, kerjäläisille ja epäsuosioon joutuneille. Koulutus oli heikkoa, olot surkeat, operaatiot usein verisiä ja karkuruus yleistä. Nykyään legioona on eliittiyksikkö, jonne valitaan hakijoista vain parhaat.

Muukalaislegioonan tunnusmerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muukalaislegioonalaisen tunnistaa parhaiten univormusta. Palveluksessa käytetään CCE-kuvioista maastopukua ja urheiluasua. Lomilla, paraateissa ja vartiossa puetaan päälle legioonan legendaarinen, khakinvärinen univormu punaisine olkapoletteineen ja sinisine vyönauhoineen.[3] Saappaat ovat aina kiiltävät ja hyvinhoidetut. Päässä on hohtavan valkoinen képi.

Rauhanturvajoukoissa legioonalaisten päähineenä on yleensä kypärän tai vastaavan sijasta baretti.

Legioonan erikoisuus on hidas marssitahti, 88 askelta minuutissa; muiden nykyaikaisten armeijoiden marssitahti on noin 120 askelta minuutissa.[4]

Muukalaislegioonan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legioonan perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muukalaislegioona sai alkunsa Ranskan kuningas Ludvig Filipin ja marsalkka Nicolas Jean-de-Dieu Soultin 9. maaliskuuta 1831 allekirjoittamasta määräyksestä, jossa maan armeijaan määrättiin perustettavaksi uusi yksikkö, Muukalaislegioona.[5]

Perusteet muukalaislegioonan perustamiselle olivat Ranskan suuren vallankumouksen ja Napoleonin sotien jälkeisessä historiassa, kun Bourbon-hallitsijasuku palasi valtaan. Se piti osana asevoimaansa ulkomaalaisia sotilaita turvatakseen asemansa ranskalaisten mahdollisia kapinoita vastaan. Ulkomaiden alamaisia tai kansalaisia palveli Ranskassa Hohenlohe-rykmentissä ja kuusi rykmenttiä sveitsiläiskaartissa.

Sveitsiläiskaarti oli ottanut yhteen Ranskan kuninkaan, Kaarle X:n aikana 1827 ja 1828 Pariisin työväestön kanssa sekä Ranskan armeijan krenatöörien kanssa Versaillesissa 1828. Sveitsiläiskaarti sai parempaa palkkaa sotilaina kuin muu Ranskan armeija. Ranskan vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksen jälkeen sveitsiläiskaarti Ranskassa hajoitettiin 14. elokuuta 1830, mutta Napoleonin sodissa Ranskan puolella taistelleille ulkomalaisille sotilaille Napoleonin tappion jälkeen Hohenlohe-Waldenburg-Batensteinin prinssin perustama Hohenlohe-rykmentti sai jäädä, ja se jäi Marseilleen. Rykmentti päätettiin lähettää kreikkalaisten tueksi taisteluun Osmanien valtakuntaa vastaan, mutta suunnitelma ei toteutunut vaan rykmentti lakkautettiin.

Ne, jotka halusivat jatkaa palvelusta, komennettiin Ranskan armeijan 21. kevyeen jalkaväkirykmenttiin. Kun maahan kuitenkin jäi entisiä ulkomaalaisia sotilaita, päätti kuningas Ludvig Filip 9. maaliskuuta 1831 kuninkaallisella käskyllä perustaa muukalaislegioonan. Yhdeksän päivää myöhemmin tarkennettiin määräyksiä vahvistamalla sääntö, jonka mukaan ranskalaiset eivät saaneet palvella muukalaislegioonassa.

Muukalaislegioonan ensimmäiseksi komentajaksi tuli paroni Christophe Stoffel, jonka aikana upseeristoon palkattiin Napoleonin sotien jälkeen eläkkeelle jääneitä ja Bourbonien hallitussuvun vierastamia entisiä upseereita. Ongelmana muukalaislegioonassa oli se, ettei miehistö puhunut ranskaa. Tätä yritettiin paikata sillä, että palkattiin saksalaisia ylioppilaita, jotka olivat osallistuneet kumoukselliseen toimintaan Saksassa. Muukalaislegioonan majapaikkakunnan, Bar-le-Ducin pormestarin mukaan paikkakunnalla oli levotonta ja kiinni otettuna saattoi olla kerrallaan jopa 50 muukalaislegioonalaista samassa sellissä. Ongelmien vuoksi Ranskan hallitus lähetti vuoden 1831 puolivälissä muukalaislegioonan Algeriaan taistelemaan pohjoisafrikkalaisia heimoja ja merirosvoja vastaan.

Pohjois-Afrikkaan lähettämisen aikoihin Ranskan muukalaislegioona koostui seitsemästä pataljoonasta:

  • 1. pataljoona (sotilaat kuudesta lakkautetusta Sveitsiläiskaartin rykmentistä ja Hohenlohe-rykmentistä)
  • 2. pataljoona (sotilaat kuudesta lakkautetusta Sveitsiläiskaartin rykmentistä ja Hohenlohe-rykmentistä)
  • 3. pataljoona (sotilaat kuudesta lakkautetusta Sveitsiläiskaartin rykmentistä ja Hohenlohe-rykmentistä)
  • 4. pataljoona (sotilaat espanjalaisia)
  • 5. pataljoona (sotilaat italialaisia ja sardinialaisia)
  • 6. pataljoona (sotilaat alankomaalaisia ja belgialaisia)
  • 7. pataljoona (sotilaat puolalaisia)

Kussakin pataljoonassa oli määrävahvuuden mukaisesti 112 miehen vahvuinen komppania.[6]

Legioonan alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset pataljoonat astuivat palvelukseen Algeriassa syksyllä 1831, ja legioonalaiset pantiin rakentamaan teitä ja kuivaamaan soita. Legioona valtasi Constantinen kaupungin vuonna 1837 ja 1840-luvun lopussa Ranskalla oli hallussaan koko Pohjois-Algeria. Voitolla oli myös hintansa, vuosina 1831–1835 noin 2 000 legioonalaista, eli noin joka kuudes kuoli lavantautiin tai malariaan.[7]

Maison Carréen valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan muukalaislegioonan ensimmäinen taistelu oli Maison Carréen valtaaminen El Ouffia -heimon kapinallisilta 27. huhtikuuta 1832. Sen suorittivat 1. ja 3. pataljoona. Kuukautta myöhemmin majuri Salomon de Musisin komentama yksikkö joutui väijytykseen ja luutnantti Chamnista tuli ensimmäinen kaatunut legioonalaisupseeri. Ne legioonalaisvangit, jotka eivät kääntyneet islamin uskoon, tapettiin. Yksi legioonalaisista kääntyi karkaamistarkoituksessa ja karkasi. Hänen tultuaan Maison Carréen raportoimaan erotettiin majuri Salomon de Musis ja määrättiin rangaistuspataljoonaan maineensa menettäneenä legioonalaisena.

Moulay Ishmaelin taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eversti Michel Combe tuli 1. huhtikuuta 1832 Ranskan muukalaislegioonan komentajaksi. Hän sopi Ranskan Algerian joukkojen komentajan kanssa siitä, että muukalaislegioonalaisia voidaan käyttää vapaaehtoisina vaarallisiin tehtäviin. Mascaran emiiri Abd-El-Kader pakotettiin neuvottelemaan rauhasta, mutta emiirin 12 000 sotilaan vahvuinen joukko voitti Moulay Ishmaelin taistelussa muukalaislegioonan 4. ja 5. pataljoonan. Joukko onnistui kuitenkin välttymään täydelliseltä tuholta Mactan suola-aavikon taistelussa.

Karlistien vastaiset taistelut Espanjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska lähetti Espanjassa käytävään sisällissotaan muukalaislegioonan espanjalaisista koostuvan pataljoonan. 17. elokuuta 1835 Ranska tarjosi kuitenkin sotaan jo koko muukalaislegioonan. Koska Ranska kuitenkin tarvitsi joukkoja edelleen myös Algeriassa, antoi Ranskan kuningas Ludvig Filip 16. joulukuuta 1835 määräyksen uuden muukalaislegioonan perustamisesta.

Uusi Ranskan muukalaislegioona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden muukalaislegioonan komentajaksi tuli Aumalen herttua, jonka komennossa legioona hyökkäsi 1844 Abd-El-Kaderin kimppuun. Yhdeksän legioonalaista ja 300 arabia kaatui. Abd-El-Kader vetäytyi Marokkoon ja antautui 1847. Hänet karkoitettiin Damaskukseen.

Taisteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1854–1856: Legioona osallistui Krimin sotaan. Vuonna 1859 legioona osallistui ensimmäistä kertaa paraatiin Pariisissa.
  • 1863: Cameronen taistelu Hacienda Camarónissa, Meksikossa. Taistelun muistoksi legioona viettää yhä juhlapäivää. Taistelussa legioona kamppaili viimeiseen mieheen, hyökäten pistimin ylivoimaista vihollista vastaan vielä sen jälkeen kun kaikki ammukset oli käytetty. 62 legioonalaisesta ja kolmesta upseerista jäi henkiin kolme.[8]
Muukalaislegioonalainen Indokiinan sodassa n. 1954.
  • 1870: Legioona taisteli ensimmäisen kerran Ranskan maaperällä. Vastustajana oli Preussi.
  • 1945: Indokiinan sota. Ho Chi Minh tavoitteli itsenäistä Vietnamia, ja Ranska piti kiinni siirtomaastaan legioonan ja Ranskan armeijan koko voimalla. Sotaa kesti yhdeksän vuotta. Vuonna 1954 toukokuussa Dien Bien Phun leiri murtui ja sen myötä menetettiin toivo saada Indokiina takaisin Ranskan haltuun.
  • 1954: Legioona palasi Algeriaan, jossa alkoivat levottomuudet. Vuonna 1961 kenraalit yrittivät vallankaappausta, joka epäonnistui. 1962 legioona vetäytyi Algeriasta Aubagneen, Ranskaan.
  • 1976: Terroristit kaappasivat koulubussin Djiboutissa. Legioonan laskuvarjorykmentti vapautti panttivangit.
  • 1978: Kolwezin taistelu: Legioonalaiset vapauttivat kapinallisten ottamat panttivangit ja palauttivat järjestyksen alueelle.
  • 1991: Persianlahden sota oli legioonan suurimpia menestyksiä. Legioonaa kiitettiin erityisesti autiomaan tuntemuksesta.

Sittemmin muukalaislegioona on ollut mukana YK:n eri tehtävissä eri puolilla maailmaa, muiden muassa Mogadishussa, Bosniassa, Kosovossa, Somaliassa, Kambodžassa ja Algeriassa.

Vaatimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muukalaislegioonaan voi pestautua useissa eri kaupungeissa Ranskassa. Legioona ei saa mainostaa toimintaansa Ranskan rajojen ulkopuolella.

Kielivaatimuksia ei ole. Ranskan kielen oppii palveluksen aikana. Hakijan tulee olla 18–40-vuotias mies, mukana tulee olla henkilöllisyyspaperit ja fyysisen kunnon tulisi olla hyvä. Ranskan kansalainen voi kuitenkin hakea vanhempien allekirjoittamalla lupalapulla legioonaan jo 17-vuotiaana. Tatuointeja ei saa olla näkyvillä paikoilla, kuten kasvoissa, kämmenissä tai kaulalla. Rikolliset luovutetaan poliisille. Silmälasit voivat olla este palvelukseen pääsemiselle, mutta jos hakijoita on vähän, myös lasilliset pääsevät sisään.

Alussa suoritetaan testejä, joilla mitataan terveydentila, psyykkinen kunto (psykotekniset testit), turvallisuus (rikokset, etsintäkuulutukset), motivaatio (kaksi haastattelua) sekä fyysinen kunto. Fyysistä kuntoa mitataan muun muassa Cooperin testillä; yleensä vaatimus on 3 000 metriä, mutta jos hakijoita on enemmän, voi vaatimus olla suurempi.

Joukko-osastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muukalaislegioonan päämaja, josta toimintaa johdetaan, toimii Aubagnessa, lähellä Marseillea. Alokkaat koulutetaan Castlenaudaryssa, Etelä-Ranskassa ja koulutuksen päätyttyä heidät lähetetään johonkin seuraavista joukko-osastoista:

  • Premier Régiment Etranger (1erRE) (Régiment De Sélection et d’administration): Koulutus- ja hallinnollinen yksikkö, jonka päämaja on Aubagnessa. 1erRE on legioonan päämajarykmentti, josta palvelus alkaa ja jonne se aikanaan päättyy. Hallinnollisten ja huoltotehtävien ohella päämajarykmentti määrää miehet yksikköihinsä ja hoitaa legioonan yhteyksiä ulkomaailmaan. 1erRE:ssä suoritetaan kaikki testit ennen alokkaaksi pääsemistä. 1erRE on myös legioonan soittokunnan (Musique Principale) koti, ja siellä sijaitsee lisäksi legioonan museo. Kasarmi (Quartier Viénot) sijaitsee Marseillen lähellä.
  • Deuxième Régiment Etranger d’Infanterie (2èmeREI): Jalkaväkirykmentti Nîmessa. 2èmeREI perustettiin vuonna 1841. Rykmentti on nykyään sijoittuneena Quartier Vallongueen Nîmesissä.
  • Troisième Régiment Etranger d’Infanterie (3èmeREI): Viidakkosotarykmentti Ranskan Guayanassa. 3èmeREI on perustettu vuonna 1915. Vuonna 1973 se muutti Madagaskarilta Quartier Forgetiin, joka sijaitsee Kouroulla, Ranskan Guayanassa.
  • Quatrième Régiment Etranger (4èmeRE) (Régiment d'Instruction): Peruskoulutusyksikkö Castelnaudaryssa. Castelnaudaryssa on kaksi kasarmia, joista uudempi rakennettiin vuonna 1985. Vanhemmalla kasarmilla (Quartier Lepasset) pidetään useimmat kurssit: Caporaux-kurssit (CT1), Sergents-kurssit (CT2), ja niin edelleen.
  • Cinquième Régiment Etranger (5èmeRE): 5èmeRE perustettiin Indokiinassa 1930-luvulla (jolloin se tunnettiin nimellä 5ème Régiment Mixte du Pacifique eli 5ème R.M.P.). Se oli sijoitettuna Mururoan atollille. 5èmeRE lakkautettiin virallisesti 30. kesäkuuta vuonna 2000. 5èmeRE oli pieni yksikkö, joka ei olemassaolonsa aikana nähnyt juurikaan taistelua.
  • Premier Régiment Etranger de Génie (1erREG): Pioneerirykmentti, joka on sijoitettuna Lauduniin. 1erREG tunnettiin vielä vuoteen 1999 saakka nimellä 6ème Régiment Etranger de Génie. Kun legioona perusti uuden pioneerirykmentin (2èmeREG), 6èmeREG uudelleennimettiin ensimmäiseksi pioneerirykmentiksi. 1erREG:ssä palvelee myös Détachement d’Intervention Opérationelle Subaquatique (DINOPS), jonka taistelusukeltajien tehtävänä on tuhota vedenalaisia kohteita.
  • Deuxième Régiment Etranger de Génie (2èmeREG): 2èmeREG on legioonan rykmenteistä uusin. Se on perustettu vuonna 1999, ja sijoitettu Marseillen lähelle. 2èmeREG:een kuuluu noin 850 miestä, joista useimmat ovat upseereita, aliupseereita ja korpraaleja (6èmeREGin vanhempia legioonalaisia), jotka ovat erikoistuneet pioneeri- ja sotatarviketoimintaan.
  • Premier Régiment Etranger Parachutistes (1erREP) -laskuvarjo-osasto perustettiin vuonna 1948. Osasto ryhtyi Raoul Salanin ja eräiden muiden entisten kenraalien johdolla kapinaan kenraali De Gaullea vastaan Algerian itsenäistymiseen liittyvässä kiistassa ja lakkautettiin tämän johdosta vuonna 1961.[9]
  • Deuxième Régiment Etranger Parachutistes (2èmeREP): Legioonan nykyään ainoa laskuvarjo-osasto. 2èmeREP perustettiin vuonna 1955. Eliittiosastoksi luonnehditun 2èmeREP:n päämaja sijaitsee Calvilla, Korsikalla, Camp Raffallissa, joka on saanut nimensä Indokiinan sodassa 2èmeREPin komentavana upseerina toimineen majuri Raffallin mukaan.[10]
  • Treizième Demi-Brigade de la Légion Etrangère (13èmeDBLE): 13èmeDBLE perustettiin vuonna 1940 Sidi-Bel-Abbesissa, Pohjois-Afrikassa. Nykyään se on sijoitettu Quartier Montclariin Djiboutissa, Koillis-Afrikassa. 13èmeDBLE tukee Djiboutin hallitusta Afrikassa ja toimii lisäksi avustustehtävissä Mayotten saarella Komorien saaristovaltiossa.
  • Détachement de la Légion Etrangère de Mayotte (DLEM): Pieni yksikkö (kaksi komppaniaa, 250 miestä), joka on ollut sijoitettuna Mayottelle vuodesta 1976 lähtien, jolloin Komorit päättivät olla osa Ranskan tasavaltaa. DLEMin tehtävät ovat rakennus-, huolto- ja turvallisuustöitä. Yksikkö koostuu yksinomaan Les Ancienseista, pitkään palvelleista legioonalaisista.

Palkka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muukalaislegioonalainen saa ruoan, vaatteet, majoituksen ja hyvän terveydenhoidon ilmaiseksi. Palkka määräytyy sotilasarvon, menestyksen ja palvelusajan mukaan, mutta myös palveluspaikka ja joukko-osasto vaikuttavat siihen. Lisäksi erilaisista tehtävistä maksetaan bonuksia.

Ensimmäisen vuoden ajan legioonalaisen sotilasarvo on Legionnaire 2ème Classe. Palveltuaan vuoden siitä päivästä, jolloin hän allekirjoitti sopimuksen legioonan kanssa, hänet ylennetään Legionnaire 1er Classeksi. Kaikki palkat nousevat heti, jos rykmentti lähetetään Ranskan ulkopuolelle. Ulkomailla suoritettavissa tehtävissä (sota, YK-tehtävät tai muut sellaiset) palkka kerrotaan 2,2:lla. Sotilasarvoa (ja palkkaa) voi nostaa suorittamalla kursseja. Ensimmäisen vuoden aikana tai heti sen jälkeen muutamat alokkaat määrätään Caporal-koulutukseen.

Nykyään palkka maksetaan suoraan pankin tilille. Vain ulkomailla maksettavien palkkaennakoiden tilityksessä noudatetaan perinteikästä tapaa, jossa rahat laitetaan Képiin. Aikaisemmin palkanmaksu tapahtui aina seremoniallisesti.

Lomat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähtökohtaisesti ensimmäisenä palvelusvuonna lomapäiviä on kaksi, toisena kaksikymmentä, kolmantena 25 ja yli kolme vuotta palvelleilla 45 päivää. Ne, jotka palvelevat 2eREPissä, eivät saa poistua saarelta ensimmäisen vuoden aikana. Jos palvelee Ranskassa, voi loman aikana mennä minne haluaa. Ulkomaille voi matkustaa vaikka passi on takavarikoitu: käyttämällä Carte d’Identiteä (legioonan henkilötodistusta) ja Titre de Permissionia (lomapassia) voi nousta millä tahansa lentokentällä koneeseen ja matkustaa ulkomaille. Legioona ei virallisesti salli maasta poistumista palveluksen kolmena ensimmäisenä vuotena, mutta monet legioonalaiset matkustavat siitä huolimatta.

Lomapukua on käytettävä lomille lähdettäessä, lentokentällä ja vielä lentokoneessa. Kun saapuu määränpäähänsä, voi vaihtaa siviilivaatteisiin. Periaatteessa siviilivaatteita ei saa omistaa koko viitenä vuotena, mutta tätä sääntöä ei enää juurikaan noudateta.

Muukalaislegioonan kunniasäännöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alokasaikana käytetään todella paljon aikaa Le Code d’Honneurin eli kunniavalan oppimiseen. Jokaisen legioonalaisen on osattava vala ulkoa, ja se on lausuttava yhdessä muiden legioonalaisten kanssa ääneen tilaisuudessa, jossa myönnetään valkoinen képi legioonalaisuuden merkiksi. Vuoteen 2000 saakka 6. kohta kuului ”La mission est sacrée, tu l’exécutes jusqu’au bout, à tout prix” eli ”jokainen tehtävä on pyhä, ja se on suoritettava loppuun asti hinnalla millä hyvänsä”. Tätä sääntöä muutettiin, jotta muukalaislegioona voisi toimia paremmin kansainvälisissä rauhanturvatehtävissä.[11]

  1. ”Légionnaire, tu es un volontaire servant la France avec honneur et fidélité.”
  2. ”Chaque légionnaire est ton frère d’arme, quelle que soit sa nationalité, sa race ou sa religion. Tu lui manifestes toujours la solidarité étroite qui doit unir les membres d’une même famille.”
  3. ”Respectueux des traditions, attaché à tes chefs, la discipline et la camaraderie sont ta force, le courage et la loyauté tes vertus.”
  4. ”Fier de ton état de légionnaire, tu le montres dans ta tenue, toujours élégante, ton comportement toujours digne mais modeste, ton casernement toujours net.”
  5. ”Soldat d’élite, tu t’entraînes avec rigueur, tu entretiens ton arme comme ton bien le plus précieux, tu as le souci constant de ta forme physique.”
  6. ”La mission est sacrée, tu l’exécutes jusqu’au bout dans le respect des lois, des coutumes de la guerre et des conventions internationales et, si besoin, au péril de ta vie.”
  7. ”Au combat, tu agis sans passion et sans haine, tu respectes les ennemis vaincus, tu n’abandonnes jamais ni tes morts, ni tes blessés, ni tes armes.”
  1. Legioonalaisen tulee palvella Ranskaa kunniakkaasti ja uskollisesti.
  2. Kaikki legioonalaiset ovat aseveljiä riippumatta kansallisuudesta, rodusta tai uskonnosta. Tämä osoitetaan horjumattomalla solidaarisuudella, joka yhdistää kaikkia kuin he olisivat saman perheen jäseniä.
  3. Legioonalaisen tulee kunnioittaa perinteitä ja esimiehiään. Legionalaisen vahvuuksia ovat kuri ja toveruus, hyveitä rohkeus ja uskollisuus.
  4. Legioonalainen osoittaa olevansa ylpeä legioonalaisuudestaan pitämällä asepukunsa moitteettomana, käyttäytymällä arvokkaasti ja vaatimattomasti ja pitämällä majapaikkansa aina siistinä.
  5. Eliittisotilaan on harjoiteltava lujasti, huolehdittava aseestaan kuin se olisi hänen kallein aarteensa ja oltava aina huippukunnossa.
  6. Jokainen tehtävä on pyhä, se on suoritettava loppuun noudattaen lakeja, sodankäynnin yleisiä käytäntöjä sekä kansainvälisiä sopimuksia, ja jos tarpeen, oman henkesi uhalla.
  7. Taistelussa toimitaan ilman vihaa tai intohimoa, voitettua vihollista on kunnioitettava, haavoittuneita tai kaatuneita ei hylätä eikä aseesta luovuta.

Tunnettuja suomalaisia Ranskan muukalaislegioonassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muukalaislegioona fiktiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain harvaa joukko-osastoa on kuvattu kirjallisuudessa ja elokuvissa yhtä usein kuin muukalaislegioonaa. Kuvausten sävyt ovat vaihdelleet vahvan romantisoivista karun realistisiin. Useimmissa fiktioissa muukalaislegioona taistelee Pohjois-Afrikassa ylläpitääkseen Ranskan siirtomaavaltaa.

Kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stefan Oliverin romaani Uskollisuus kunniamme kuvaa legioonan osallistumista Algerian ja Indokiinan sotiin 1950-luvulla.

Toisen maailmansodan jälkeen suuri määrä SS-miehiä hakeutui legioonaan. Aiheesta on kirjailija George Elford kirjoittanut kirjan Paholaisarmeija joka perustuu Intiaan asettuneen entisen SS-miehen haastatteluun.

Elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös P. C. Wrenin kirjaan Beau Geste (suom. Saharan sissit) perustuva elokuva Erämaalinnakkeen sankarit on hyvin kuuluisa. Tarina kertoo kolmesta veljeksestä jotka liittyvät muukalaislegioonaan salatakseen diktatoriselta sukulaiseltaan tämän puolison tekemän humanitaarisen teon. Tarina on kuuluisa viikinkihautauskohtauksesta: vanhimman veljeksistä kaaduttua keskimmäinen hautaa hänet viikinkitapaan eli peittämällä ruumiin Ranskan lipulla, asettamalla aseet hänen viereensä ja lopuksi sijoittamalla jalkopäähän koiran paikalle kuolleen kersantin, joka oli kohdellut miehiään kuin koiria. Lopuksi rakennelma poltetaan maan tasalle. Veljeksistä vain nuorin palaa kotiin koska legioona on luokitellut hänet kaatuneeksi. Mukanaan hän tuo vanhimman veljensä kirjeen jossa koko asetelma paljastetaan – koska diktaattorinelkeinen sukulainen on jo kuollut.

Myös Stan Laurel ja Oliver Hardy värväytyivät legioonaan Ohukainen ja Paksukainen-elokuvassa Muukalaislegioonan monnit.

Sarjakuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikki Hiiri värväytyy legioonaan ja kunnostautuu berberiheimon kapinaa kukistettaessa 1930-luvulla ilmestyneessä, Floyd Gottfredsonin piirtämässä sarjakuvakertomuksessa. Sarjakuva on julkaistu suomeksi Minä Mikki Hiiri -kirjassa.

Tenavat-sarjakuvan Ressu kuvittelee usein kuuluvansa muukalaislegioonaan. Ressun toistuvasti mainitsema Fort Zinderneufin linnake on viittaus edellä mainittuun elokuvaan Erämaalinnakkeen sankarit.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kallonen, Kari: Leijonalegioona - suomalaiset sotilaat Ranskan muukalaislegioonassa. Tampere: Revontuli, 2007. ISBN 978-952-5170-72-6. (suomeksi)
  • Pietiläinen, Petri & Pietiläinen, Kyösti: Legioonalainen Peters : suomalaisen palkkasoturin muistelmat. Helsinki : Tammi, 2003. ISBN 951-31-2833-4.
  • Porvali, Seppo: Minä, Marokon Kauhu: muukalaislegioonasta Kollaan sankariksi. Tampere: Revontuli, 2005. ISBN 952-5170-43-8.
  • Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.legion-recrute.com/en/faq.php#f4
  2. Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008: s. 41
  3. vyönauhasta: Porvali 2005,48
  4. Pietiläinen & Pietiläinen 2003, 34
  5. Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008: s. 36
  6. Kari Kallonen: Leijonalegioona. Kustannusosakeyhtiö Revontuli, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, ISBN 978-952-5170-72-6
  7. Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008: s.38
  8. Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008: Legioona muistaa vainajiaan s.37
  9. Kallonen 2007, 135-136
  10. Pietiläinen & Pietiläinen 2003, s. 67-69
  11. Tieteen Kuvalehti Historia 9/2008: s. 41.
  12. Sarjanen, Petri: Sahara: palkkasoturi Per Andersson. 2. täydennetty painos, nid.. Tampere: Revontuli, 2012. ISBN 978-952-5767-12-4. suomi
  13. Kallonen 2007, 133
  14. Kallonen 2007, 166-176
  15. Porvali, Seppo: Marokon Kauhu : muukalaislegioonasta Kollaan sankariksi. Sarja:Sotasankari lehtikirja. Tampere: Revontuli, 2013. ISBN 978-952-6665-00-9. (suomeksi)
  16. Kallonen 2007, 29-38
  17. Kallonen 2007, 94-96
  18. Kallonen 2007, 38-40
  19. Kallonen 2007, 97
  20. Kallonen 2007, 127-128
  21. Huusari, Eija: Risto Raahenpoika : syntymästä 75 vuotta. Kaltio : pohjoissuomalainen aikakauslehti, 2003, 59. vsk, nro 1, s. 32-33. Oulu: Pohjankaltio. (suomeksi)
  22. Simola, Simo: Viidakkosotaa : kolme vuotta legioonalaisena Indokiinassa. Helsinki: Tammi, 1955. ISBN. (suomeksi)
  23. Kallonen 2007, 131
  24. Kallonen 2007, 108-109
  25. Tiira, Ensio: Epätoivon lautta, eli, Kuinka pakenin muukalaislegioonasta. 2. painos (1. painos 1954). Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 978-951-31-3953-7. (suomeksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyvönen, Heli: Tulikärpästen tanssi. Lohja: Karas-sana, 1983. ISBN 951-655-293-5. (suomeksi)
  • Lehtonen, Harry: Valmis tuskaan ja kuolemaan: Legioonalaisen muistelmat. Helsingissä: Ajatus, 2004. ISBN 951-20-6689-0.
  • Pietiläinen, Petri & Pietiläinen, Kyösti: Legioonalainen Peters : suomalaisen palkkasoturin muistelmat. Helsinki : Tammi, 2003. ISBN 951-31-2833-4.
  • Pietiläinen, Petri & Pietiläinen, Kyösti: 120 päivää legioonalaiseksi. Helsinki : Tammi, 2005. ISBN 951-31-3753-8.
  • Pietiläinen, Kyösti & Kaarnakari, Juhan-Ville: Legioonan isku Kolweziin. Helsinki : Tammi, 2008. ISBN 9789513141103.
  • Sarlin-Lappeteläinen, Jaakko & Santavuori, Heli: Legioonan sotilas: suomalaisen muukalaislegioonalaisen muistelmat Algerian sodasta 1954-1959. Readme.fi, 2007. ISBN 978-952-5655-14-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muukalaislegioona.