Pierre Messmer
Sivulta puuttuu 
Pierre Messmer (20. maaliskuuta 1916 Vincennes, Val-de-Marne – 29. elokuuta 2007 Val-de-Grâce, Pariisi[1]) oli ranskalainen gaullistipoliitikko. Hän toimi maansa pääministerinä vuosina 1972–1974, jolloin Ranskan presidentin virkaa hoiti Georges Pompidou. Messmeriä seuraava pääministeri oli Jacques Chirac.
Ranskan antauduttua Saksalle 1940, Messmer matkusti Lontooseen ja liittyi Charles de Gaullen Vapaan Ranskan joukkoihin. Hän taisteli Libyassa, Egyptissä ja oli mukana vapauttamassa Pariisia.
Toisen maailmansodan jälkeen Messmerilla oli lukuisia tehtäviä Ranskan siirtomaissa Afrikassa. Hän oli de Gaullen läheinen liittolainen ja armeijoiden ministeri 1960–1969, johon aikaan sijoittivat Algerian sodan päättyminen ja Ranskan nousu ydinasevallaksi. Hän oli myöhemmin pääministeri Pompidoun alaisuudessa.
Messmer seurasi Maurice Schumannia Ranskan akatemiassa (tuoli 13) vuonna 1999.
[muokkaa] Lähteet
- Pierre Messmer. 29.8.2007. Ordre de la Libération. Viitattu 29.8.2007. (ranskaksi)
- Pierre Messmer, French wartime figure and former PM, dead at 91, Expatica/APF, Aug 30, 2007
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Pierre Messmer, Ordre de la Libération
 |
Edeltäjä: Maurice Schumann |
Ranskan akatemian jäsen Tuoli 13 1999–2007 |
Seuraaja: Simone Veil |
 |
Ranskan viidennen tasavallan pääministerit (1958–) |
| Michel Debré (1959–1962) | Georges Pompidou (1962–1968) | Maurice Couve de Murville (1968–1969) | Jacques Chaban-Delmas (1969–1972) | Pierre Messmer (1972–1974) | Jacques Chirac (1974–1976) | Raymond Barre (1976–1981) | Pierre Mauroy (1982–1984) | Laurent Fabius (1984–1986) | Jacques Chirac (1986–1988) | Michel Rocard (1988–1991) | Édith Cresson (1991–1992) | Pierre Bérégovoy (1992–1993) | Édouard Balladur (1993–1995) | Alain Juppé (1995–1997) | Lionel Jospin (1997–2002) | Jean-Pierre Raffarin (2002–2005) | Dominique de Villepin (2005–2007) | François Fillon (17.5.2007–) |
