Tenavat

Tenavat 52, Onnen vuosikymmenet 1950-2000 (Egmont 2000). Copyright United Feature Syndicate Inc.

Tenavat (engl. Peanuts) oli päivittäinen sanomalehtisarjakuva (2. lokakuuta 1950 – 13. helmikuuta 2000), jota kirjoitti ja piirsi edesmennyt amerikkalainen sarjakuvataiteilija Charles M. Schulz. Parhaimmillaan Tenavia julkaistiin yli 2 600 sanomalehdessä ja sillä oli 355 miljoonaa lukijaa 75 maassa, ja sitä käännettiin 40 eri kielelle. Tenavista on tehty myös yli 40 televisioelokuvaa, neljä elokuvaa ja Broadway-musikaali (You're A Good Man, Charlie Brown). Tenavat ilmestyy yhä uusintoina monissa lehdissä United Feature Syndicaten levittämänä nimellä Peanuts Classics.

Historia

Jaska Jokunen

Tenavat saivat alkunsa sarjasta Li'l Folks, joka ilmestyi viikoittain Schulzin kotikaupungin lehdessä St. Paul Pioneer Press vuosina 1947-1949. Kun United Feature Syndicate alkoi edustaa sarjaa, yhtiö päätti ottaa levitykseen Schulzin työstämän uuden sarjan. Se oli jokseenkin samanlainen kuin aikaisempikin, mutta hahmoilla oli nyt nimet.

Tämänkin sarjan nimi olisi ehkä ollut sama, ellei samaan aikaan olisi kaksi muuta nimeltään hyvin saman tyyppistä sarjakuvaa: Al Cappin Li'l Abner ja nyt jo unohdettu Little Folks. Sekaannuksen välttämiseksi levitysyhtiö otti käyttöön nimen "Peanuts", josta Schulz itse ei juuri pitänyt. Vuonna 1987 antamassaan haastattelussa Schulz totesi: "Nimi oli aivan naurettava, se on vailla merkitystä ja yksinkertaisesti harhaanjohtava, ja sillä ei ole arvokkuutta – ja uskon että käyttämälläni huumorilla on arvokkuutensa."

Sarjakuva sai pian selkeän päähahmon, jonka mukaan Schulz olisi halunnut antaa sarjalle nimen: "Vanha kunnon Jaska Jokunen" (Good Ol' Charlie Brown). Ruotsissa Tenavat tunnetaan nimellä Snobben (Ressu).

Tenavat ilmestyi ensimmäisen kerran 2. lokakuuta 1950 seitsemässä USA:n valtakunnallisessa sanomalehdessä: The Washington Post, The Chicago Tribune, The Minneapolis Tribune, The Allentown Call-Chronicle, The Betlehem Globe-Times, The Denver Post ja The Seattle Times. Aluksi ilmestyi vain päivittäinen strippi (daily strip). Ensimmäinen sunnuntaistrippi (sunday strip) ilmestyi 6. tammikuuta 1952.

Sarjan varhaisvuosina Schulzin piirrostyyli oli hyvin selkeä ja puhdaslinjainen, viivat olivat paksuja ja lyhyitä ja hahmot pönäköitä. Esimerkiksi Jaskan kuuluisa pyöreä pää on näissä alkupään sarjoissa hivenen amerikkalaisen jalkapallon muotoinen. Schulz on myös selittänyt, ettei Jaska suinkaan ole kalju; hänen tukkansa vain on niin vaalea ja lyhyeksi leikattu, että se ei näy kunnolla. Schulz itse kuvasi tyyliään "hammastikkukoulukunnaksi", siis aivan kuin hän olisi piirtänyt hammastikulla.

Tenavien yhteiskuntakriittisyys on merkille pantavaa, varsinkin jos sitä verrataan muihin 1950-luvulla ilmestyneisiin sarjakuviin. Schulz ei ottanut suoraan kantaa rotukysymykseen tai sukupuolten tasa-arvoon vaan käsitteli niitä näkyvästi sarjan hahmojen kautta (tummaihoinen Sami, väkivahva Piparminttu-Pipsa).

Otsikko Viikkosanomissa 24/1966.

Tenavat sisälsi myös usein viittauksia Raamatun kertomuksiin ja sananlaskuihin. Robert L. Short kirjoitti monta kirjaa, joissa hän kertoi Tenavista löytyneistä teologisista viesteistä. Lisäksi hän käytti niitä kuvituksena, kun hän luennoi evankeliumista. Schulz antoi tukensa hänen tulkinnoilleen, mutta ei lähtenyt kuitenkaan mukaan "saarnaamiseen".

Vaikka Schulz oli itse jopa ollut opettajana raamattutunneilla, Schulz piti itseään sekulaarina humanistina. Hän on myös kertonut inhoavansa sitä, kuinka esimerkiksi Ville Vallaton rukoilee sarjakuvassaan ja keskustelee Jumalan kanssa vekkuleista kepposistaan. Tällaiset sarjakuvat ovat hänen mielestään hyvin pinnallisia. Tenavien hahmoista varsinkin Eppu lainasi usein suoraan Raamatusta. Joitakin vitsejä ei voi ymmärtää ilman, että tuntee sananlaskuja. Tenavia Suomessa julkaisseessa Viikkosanomissa oli heti tuoreeltaan juttu "Tenavien evankeliumi" (Viikkosanomat 24/1966, Maunu Sinnemäki), joka on oikeastaan otsikkokuvaa myöten suoraa lainausta Shortin kirjasta. Shortin kirja Tenavat totuuden tiellä (The gospel according to peanuts) julkaistiin myös Suomessa (Hämeenlinna 1967, Päivä).

Tenavat oli suosionsa huipulla vuosina 1965–1980 ja pääsi jopa Time-lehden kanteen (9. huhtikuuta 1965). Jutun otsikkona oli "Good grief" ('hyvänen aika'; Tenavien suomennoksissa useimmiten "Hyvä tavaton"), josta oli Tenavien ansiosta tullut lentävä lause.

Kuitenkin 1980-luvulla muut sanomalehtisarjakuvat – kuten Karvinen sekä Lassi ja Leevi – ajoivat Tenavien ohitse. Tästä huolimatta Tenavat oli silti yksi laajalevikkisimmistä sarjakuvista. Myös erilaiset mainossopimukset ja lisenssit olivat koko ajan hyvin tuottoisia Schulzille.

Päivittäisessä Tenavat-sarjakuvassa oli 1950-luvulta lähtien neljä ruutua ja joskus harvoin kahdeksan. Vuonna 1975 stripille varattu tila kapeni hivenen, josta syystä tekstauksen kokoa kasvatettiin. Vuonna 1988 Schulz hylkäsi neliruutuisen formaatin ja käytti joskus jopa vain yhtä ruutua. Tämä johtui osin vähentyneestä tilasta mutta myös kokeilunhalusta.

Schulz teki sarjakuvaansa viisikymmentä vuotta yksin. Hän ei käyttänyt apulaisia edes tekstauksessa tai värityksessä. Vuonna 1980 hänen viivansa alkoi muuttua vapisevaksi johtuen Schulzin samana vuonna saamasta sydänkohtauksesta. Muutos näkyi 1990-luvulla entistä selkeämmin.

Sairastunut Schulz kuoli vain päivää ennen viimeisen sunnuntaisarjan ilmestymistä. Viimeiseen ruutuun hän kirjoitti: "Rakkaat ystävät, minulla on ollut onni piirtää Jaska Jokusta ja hänen ystäviään lähes 50 vuotta. Se on ollut lapsuuteni unelmien täyttymys. Valitettavasti en enää pysty pitämään päivittäisen sarjakuvan vaatimaa aikataulua. Perheeni ei halua kenenkään toisen jatkavan Tenavia, ja sen vuoksi ilmoitan nyt eläkkeellejäämisestäni. Olen ollut vuosien varrella kiitollinen julkaisijoittemme uskollisuudesta ja sarjakuvan ihailijoitten ilmaisemasta rakkaudesta. Jaska Jokunen, Ressu, Eppu, Tellu... kuinka voisinkaan koskaan unohtaa heidät." (Suomentanut: Juhani Tolvanen). Ruudun oikeassa alakulmassa Ressu istuu miettiväisenä kirjoituskoneen kera koppinsa katolla pilvien keskellä.

Ennen kuolemaansa Schulz vielä hyväksyi tarkoin valitut taiteilijat, jotka saavat valvonnan alaisena tuottaa rajoitetusti kuvia Peanuts-lisenssituotteita varten. Jo aikaisemmin muut taiteilijat (ainakin Jim Sasseville) olivat piirtäneet myös Tenavia Peanuts-sarjakuvalehdessä. Schulz piirsi aluksi itsekin lehtiin joitakin Tenavat-kansia ja -sarjakuvia.

Hahmot

Schulzin luomilla hahmoilla oli lähes kaikilla esikuvansa todellisessa elämässä. Eräässä haastattelussa hän kertoo: "Sitten menin Minneapolisiin ja kysyin ystävältäni Charlie Brownilta, voisinko käyttää hänen nimeään, jolloin hän kysyi: 'Miltä hän näyttää?'. Kun näytin kuvaa, hän sanoi: 'Juku, olisin toivonut sen olevan vähän enemmän Steve Canyonin näköinen.'" Koiran nimi piti alun perin olla Sniffy, mutta koska se oli käytössä jo eräässä toisessa sarjakuvassa, Schulz antoi sille nimen Snoopy (Ressu) muistaessaan äitinsä sanoneen että jos hän ikinä saisi toisen koiran, sen nimeksi pitäisi antaa Snoopy. Ystävän mukaan sai myös nimensä Shermy (Pave) ja serkun mukaan Patty (Kielo). Nämä olivat ensimmäiset neljä hahmoa. Kielo ja Pave sekä Lippe (Violet) jäivät sarjassa hiljalleen sivummalle ja Schulz ei enää kehittänyt näiden hahmojen luonteenpiirteitä. Kielo ja Lippe ovat kuitenkin tuttuja näkyjä Tenavat-piirroselokuvissa.

Sarjakuvassa ei koskaan näytetty aikuisia – lukuunottamatta kolmea vuonna 1954 ilmestynyttä sunnuntaistrippiä – eikä yleensä edes aikuisten puhekuplia silloin kun nämä keskustelivat lasten kanssa. Tenavat-animaatioissa kuvan ulkopuolelle rajatut aikuiset puhuvat instrumentaalisella "kvaa kvaa" -äänellä, jota ainoastaan tarinoiden hahmot ymmärtävät. Joissakin suomenkielisissä jälkiäänityksissä on kuitenkin käytetty aikuistenkin osalta tunnistettavaa puhetta.

Ressulla on vilkas mielikuvitus ja useita alter egoja (ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankari, opiskelija Jakke Jäyhä, muukalaislegioonan kersantti, maailmankuulu kirurgi ja naamioitu ihme) sekä eläinystäviä ja sukulaisia. Ressun veljistä esiteltiin sarjassa Rempun lisäksi mm. Rellu, Antti ja Olavi. Ressulla on myös ainakin yksi sisar nimeltään Regina.

Lähes kaikki sarjan hahmot pelaavat Jaska Jokusen johtamassa baseball-joukkueessa (paitsi ne, jotka kuuluvat Piparminttu-Pipsan kilpailevaan joukkueeseen), vaikka ovat toinen toistaan surkeampia pelaajia. Joukkue häviää yleensä kaikki ottelunsa nöyryyttävällä tavalla ja katastrofaalisin luvuin.

Vakiohahmot

• Jaska Jokunen (Charlie Brown), "Jasu", sarjan päähenkilö, huono-onninen antisankari
• Ressu (Snoopy), Jaska Jokusen koira (beagle)
• Tellu (Lucy van Pelt), "Tellervo", kärttyinen tyttö, Jaska Jokusen pääasiallinen kiusaaja ja nöyryyttäjä (useimmissa suomennoksissa Tellun perhe on ilman sukunimeä; pari suomentajaa on käyttänyt sukunimeä Peltonen)
• Eppu (Linus van Pelt), Tellun filosofoiva pikkuveli, joka saa turvaa rievustaan ja odottaa Halloweenin aikaan Suurta kurpitsaa (sukunimestä ks. Tellua)
• Toisto (Rerun van Pelt), Tellun ja Epun pikkuveli, nähdään yleensä äitinsä pyörän tarakalla, sarjan loppuvuosina merkittävämmässä roolissa (sukunimestä ks. Tellua; varhaisimmissa käännöksissä etuniminä Veikko ja Vili)
• Salli (Sally Brown), Jaska Jokusen pikkusisko; varhaisimmissa suomennoksissa Jaana Jokunen (kirjalistan 1.–4.)
• Amadeus (Schroeder), lelupianopianisti, palvoo Beethovenia, inhoaa ihailijaansa Tellua
• Piparminttu-Pipsa (Peppermint Patty), rempseä poikatyttö, oikea nimi Ritva Reichardt (Patricia Reichardt), asuu eri kaupunginosassa ja käy eri koulua kuin Jaska Jokunen ja kumppanit
• Maisa (Marcie), Pipsan luokkatoveri ja paras ystävä
• Pieni punatukkainen tyttö, Jaskan ihastus, jolle tämä ei kuitenkaan ujouttaan uskalla edes puhua. Ei koskaan nähdä, paitsi parissa piirroselokuvassa, joissa myös on saanut nimen Helena (Heather).
• Kaustinen (Woodstock), Ressun pieni keltainen lintuystävä
• Rapa-Ripa (Pig-Pen), yltäpäältä likainen poika, jota paksu pölypilvi seuraa yleensä kaikkialle
• Sami (Franklin), Pipsan luokkatoveri; hiljainen afroamerikkalainen, joka Epun tapaan lainaa mielellään Raamattua
• Lippe (Violet), hieman ylimielinen tyttö, Tellun jälkeen seuraavaksi ilkein Jaska Jokusen kiusaajista, joskus ilkeämpikin – kuitenkin Tellua hillitympi (varhainen hahmo, esiintyi 1970-luvulta alkaen enää hyvin satunnaisesti)
• Kielo (Patty), varhainen hahmo, jolla ei koskaan ollut selvää dominoivaa luonteenpiirrettä; Lipen paras ystävä, kuitenkin useimmiten Jaska Jokuselle ystävällisempi kuin esimerkiksi Tellu tai Lippe (katosi vakiohahmojen joukosta jo hieman Lippeä aiemmin)
• Pave (Shermy), varhainen hahmo, jolla oli vain niukasti persoonallisuutta (poistui sarjasta kokonaan 1960-luvun lopussa)
• Kutri (Frieda), 1960-luvulla esiintynyt tyttö, joka on äärimmäisen ylpeä luonnonkiharasta tukastaan ja voi hyvin harvoin olla puhumatta siitä; arvostelee aina Ressua tämän laiskuudesta, mutta on ystävällinen muille (katosi sarjasta 1970-luvun alkupuolella)
• Remppu (Spike), Ressun veli, asuu Neulalassa (Needles) aavikolla Saguaro-kaktuksen kanssa
• 5 (suomennoksissa käytännössä nimetön), melko hiljainen poika, ei juuri persoonallisuutta, esiintyi sivuhahmona 1960-luvulta 1980-luvun alkuun
• Tepa (Roy), Jaska Jokusen ystävä kesäleireillä, sen jälkeen nähtiin lähinnä Piparminttu-Pipsan ystävänä (poistui sarjasta 1970-luvulla)

Tenavissa myös elottomat esineet saattoivat ajatella (kuten Sallin koulu) tai liikkua omatoimisesti (kuten Epun riepu eräässä tarinassa).

Animaatiot

Tenavista on tehty televisioon yli 40 puolen tunnin animaatiospesiaalia, joista ensimmäinen oli vuonna 1965 valmistunut Jaska Jokusen joulu (A Charlie Brown Christmas). Niiden tekemistä on jatkettu myös Schulzin kuoleman jälkeen. Tv-spesiaalien ohella tehtiin neljä pitkää animaatioelokuvaa teatterilevitykseen: Eläköön, Jaska Jokunen! (A Boy Named Charlie Brown, 1969), Ressu lähtee maailmalle (Snoopy, Come Home, 1972), Kisa on kova, Jaska Jokunen (Race for Your Life, Charlie Brown, 1977) ja Hyvää matkaa Jaska Jokunen (Bon Voyage, Charlie Brown (and Don't Come Back!!), 1980). Lisäksi vuosina 1983–1985 tehtiin kahden kauden ajan tv-sarjaa The Charlie Brown and Snoopy Show, jonka jaksot muodostuivat sarjakuvastrippeihin perustuneista lyhyistä sketseistä. Schulz käsikirjoitti itse elinaikanaan tehdyt animaatiot ja 2000-luvun alkuun saakka niiden ohjauksesta vastasi animaattori Bill Melendez, joka lisäksi näytteli Ressun ja Kaustisen ääntelyt. Varhaisempien animaatioiden musiikin sävelsi vuonna 1976 kuollut jazz-säveltäjä Vince Guaraldi ja hänen musiikkiaan on kätetty uudelleen myös useissa myöhemmissä animaatioissa.

Lokakuussa 2012 julkistetun tiedon mukaan Blue Sky Studios ja 20th Century Fox aikovat tuottaa Tenavista viidennen pitkän animaatioelokuvan, jonka on tarkoitus valmistua syksyllä 2015. Hankkeen takana on Charles M. Schulzin poika Craig Schulz oman poikansa kanssa.

Bibliografia

Suomessa on julkaistu yli 130 Tenavat-kirjaa (v. 2007 mennessä). Yhdysvalloissa Fantagraphics-sarjakuvakustantamo on vuodesta 2004 julkaissut kirjasarjaa The Complete Peanuts, joka valmistuessaan tulee sisältämään kaikki Tenavat-sanomalehtistripit alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä. Kirjasarjasta ilmestyi suomeksi nimellä Täydelliset Tenavat vain kaksi ensimmäistä osaa, jotka käsittivät vuodet 1950–1954.

Sanoma Oy:n ja Helsinki Median sarja

1. Älä jännitä, Jaska Jokunen 1968
2. Päivä paistaa, Jaska Jokunen 1969
3. Ressu ja punainen paroni 1969
4. Olet söpö, Jaska Jokunen 1969
5. Jaska Jokusen joulu 1969
6. Ressu eduskuntaan 1970
7. Se on rakkautta, Jaska Jokunen 1970
8. Eläköön Jaska Jokunen 1970
9. Pelit seis, Jaska Jokunen 1970
10. Kyllä sinä pärjäät, Jaska Jokunen 1971
11. Varo laakapalloa, Jaska Jokunen 1971
12. Ressu ja hänen kaksitasonsa 1971
13. Kesä on mennyt, Jaska Jokunen 1971
14. Yrittänyttä ei laiteta, Jaska Jokunen 1971
15. Hyvä tavaton, Jaska Jokunen 1972
16. Siinä sitä ollaan, Jaska Jokunen 1973
17. Ressu kirjoittaa kirjan "Oli synkkä ja myrskyinen yö" 1973
18. Koeta kestää, Jaska Jokunen 1974
19. Huipulla tuulee, Jaska Jokunen 1974
20. Onni suosii rohkeaa, Jaska Jokunen 1976
21. Varo koiraa, Jaska Jokunen 1976
22. Pelko pois, Jaska Jokunen 1977
23. Kaikki ajallaan, Jaska Jokunen 1978
24. Lyö lennosta, Ressu 1979
25. Elämä on ihanaa, Ressu 1980
26. Suu suppuun, Kaustinen 1981
27. Rima korkealle, Ressu 1981
28. Suku on rakkain, Ressu 1983
29. Puhti pellolle, Tellu 1984
30. Tenavat juhlatuulella 1985
31. Vauhtia pyttyyn 1986
32. Pakko kertoa 1986
33. Kyllä se siitä 1988
34. Pallo tallella 1989
35. Sen kunniaksi 1990
36. Ota ja rutista 1991
37. Lännen nopein riepu 1992
38. Kuka pelkää sadetta 1993
39. Pupu pääsee pakoon 1994
40. Maailma on sinun 1995
41. Kuin silloin ennen 1996
42. Lepopäivän ratoksi 1996
43. Pallokin on pyöreä 1997
44. Kesä lyhyt, talvi pitkä 1997
45. Jaskasta on moneksi 1997
46. Luovaa työtä 1997
47. Sano linnunsiemen 1998
48. Pehmeä lasku 1998
49. Kaikki peliin! 1999
50. Juhla-Tenavat 1999
51. Sankareita kaikki 2000
52. Onnen vuosikymmenet 1950-2000
53. Liput liehumaan 2001
54. Talvi tulee, Jaska Jokunen 2001
55. Ressun herkkuhetki 2002
56. Tauko paikalla, Piparminttu-Pipsa 2002
57. Pokeri pitää, Ressu 2003
58. Pettämätön pelisilmä 2003
59. Palikat paikoilleen, Toisto 2004
60. Hymy herkässä 2004

Kirjallisuus

• Schulz, Charles M.: Täydelliset Tenavat 1950–1952. Kääntänyt Tolvanen, Juhani. Egmont: Gummerus Kirjapaino 2007.

Aiheesta muualla

• Suomennetut Tenavat-kirjat.
• Virallinen Tenavat-sivu. (englanniksi)
• Harri Römpötti: Charles M. Schulz ammensi Tenaviin omasta persoonastaan. Helsingin sanomat 26.12.2007.
• Jarkko Sikiö: Olivatko Tenavat täydellisiä? 28.9.2008.
• Reijo Valta: Täydelliset Tenavat. Agricola 15.10.2008.