Ressu (koira)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ressu makaamassa koirankoppinsa katolla.

Ressu (engl. Snoopy) on Charles M. Schulzin Tenavat-sarjakuvissa esiintyvä Jaska Jokusen beagle-rotuinen koira[1]. Jaska Jokusen ohella Ressu oli toinen Tenavissa sen koko ilmestymisen ajan mukana ollut hahmo, ja 1960-luvun lopulta alkaen Ressu esiintyi sarjassa jopa Jaska Jokusta enemmän. Sarjan alkuvuosina Ressu oli kuvattu oikean koiran kaltaisena (aluksi pentuna), mutta hahmo muuttui myöhemmin voimakkaasti ihmisenkaltaiseen suuntaan. Vaikka muuten käyttäytyykin monessa asiassa ihmisten tavoin, Ressu ei kuitenkaan osaa puhua. Sen sijaan Ressu ilmaisee ajatuksiaan ajatuskuplissa. Ressu kuvittelee usein olevansa jotain muuta kuin koira.

Hahmon kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ressu on valkoinen ja sillä on selässä musta täplä, minkä lisäksi sen luppakorvat ovat mustat. Myös Ressun lyhyt häntä on puoliksi musta. Ressun kaulassa on aina ohut kaulapanta.

Ressu kävelee pääasiassa kahdella jalalla, paitsi vanhoissa 1950-luvun stripeissä. Se asuu Jaska Jokusen pihalla koirankopissa, yleensä maaten sen katolla. Ressun koppi on ilmeisesti sisäpuolelta paljon suurempi kuin miltä se ulkoa näyttää. Koppia ei ikinä näytetä sarjassa sisältä, ja ulkoakin se nähdään yleensä vain suoraan sivulta, lukuunottamatta varhaisimpia strippejä. Ressun kopissa on sanottu olevan muun muassa biljardipöytä (osassa suomennoksista pingispöytä), van Goghin taidetta ja kirjastohuone. Van Gogh ja biljardipöytä tosin tuhoutuivat kopin palaessa maan tasalle vuonna 1966 ilmestyneessä tarinassa, mutta Ressu hankki tilalle Andrew Wyethin maalauksen.

Suuri osa Ressu-tarinoista liittyy Ressun mielikuvitusleikkeihin, joissa sillä on useita kuvitteellisia henkilöllisyyksiä. Näistä tunnetuin on ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankari, joka metsästää Punaista paronia Sopwith Camel -koneellaan – eli Ressu istuu koirankoppinsa katolla lentäjänlakki päässä[2]. Tarinat päättyvät aina siihen, että Ressu kuvitteellisesti ammutaan alas ja se huutaa mielessään ”Kirottu Punainen paroni!” Ressun muista mielikuvitusrooleista tunnettuja ovat yliopistokampuksen tähti Jakke Jäyhä (Joe Cool), kuuluisa kirjailija, salainen agentti, asianajaja sekä muukalaislegioonan kersantti. Usein Ressu julistaa myös olevansa ”maailmankuulu” jonkin ammatin edustaja. Varhaisemmissa stripeissä Ressu kuvittelee itsensä usein joksikin muuksi eläimeksi ja yrittää pelotella lapsia. Ressun korppikotkaimitaatio esiintyy myöhemmissäkin tarinoissa.

Ressu on kuvattu melko nautinnonhaluisena, sillä se viettää suuren osan ajastaan maaten koppinsa katolla ja sen jokaisen päivän kohokohta on ruoka-aika. Ressu suhtautuu omistajaansa Jaska Jokuseen usein melko väheksyen, eikä koskaan muista tämän oikeaa nimeä, vaan kutsuu häntä aina ”pyöreäpäiseksi pojaksi”. Joissain tarinoissa Ressu vaikuttaa kuitenkin olevan Jaska Jokusen läheisin ystävä. Myös Ressun suhde muihin lapsiin on värikäs. Se yrittää usein siepata Epun rievun tai suudella Tellua. Kutri yritti toistuvasti huonolla menestyksellä usuttaa Ressun jahtaamaan jäniksiä, koska beaglet ovat jäniskoiria. Ressu korostaa kuitenkin pitävänsä ”pupuista” eikä tahdo niille pahaa. Ressu pelaa Jaska Jokusen baseball-joukkueessa polttajana (shortstop) ja sen sanotaan olevan joukkueen paras tai jopa ainoa hyvä pelaaja. Ressun nähdään usein harrastavan myös jääkiekkoa, taitoluistelua, tennistä, hölkkää, golfia ja muita urheilulajeja. Iloisena Ressu usein myös tanssii.

Ressu kirjoittaa usein koppinsa katolla kirjoituskoneellaan romaanikäsikirjoituksia, joita se lähettää kustantajille, mutta ei saa koskaan julkaistua. Tekstit ovat yleensä lyhyitä ja huonoja. Toistuvasti Ressu aloittaa käsikirjoituksensa lauseella ”Oli synkkä ja myrskyinen yö” (It was a dark and stormy night) tai jollain sen muunnelmalla. Yhdessä tarinassa Ressu sai kaksi ”lukua” käsittäneen romaaninsa valmiiksi. Tenavat-kokoelmia julkaissut kustantamo julkaisi vuonna 1971 kirjan Snoopy and ”It Was a Dark and Stormy Night”, joka sisältää sekä Ressun romaanin että kehyskertomuksen Ressusta kirjoittamassa sitä. Sisempi kirja on ilmoitettu Ressun kirjoittamaksi ja sen kansikuva Tellun piirtämäksi.[3] Teos on suomennettu 1973 nimellä Ressu kirjoittaa kirjan ”Oli synkkä ja myrskyinen yö.[4]

Ressuun liittyviä sivuhahmoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ressulla on pieni keltainen lintuystävä, Kaustinen (engl. Woodstock). Ressu myös johtaa Kaustisen ja muutaman muun linnun muodostamaa partioryhmää (Beagle scouts), jotka vaeltelevat usein luonnossa. Ressun päävihollinen on suuri ja voimakas naapurin kissa, jota ei koskaan näytetä sarjassa, mutta joka kykenee hajottamaan Ressun kopin yhdellä käpälänheilautuksella.

Ressulla on mainittu olevan yhteensä seitsemän sisarusta. Aavikolla asuva Ressun veli Remppu (Spike) on sisaruksista esiintynyt sarjassa eniten. Muita sarjassa esiintyviä Ressun veljiä ovat Rellu (Marbles), Antti (Andy) ja rumana kuvattu Olavi (Olaf). Lisäksi Ressulla on ainakin yksi sisko, Regina (Belle). Televisioanimaatiossa Snoopy’s Reunion (1991) esiintyivät kaikki Ressun sisarukset, viisi veljeä ja kaksi siskoa: Spike, Andy, Olaf, Marbles, Rover, Belle ja Molly. Näistä Rover ja Molly eivät olleet Schulzin sarjakuviin perustuvia hahmoja.[5]

Ressun lapsuudenkoti oli Kukkakummun koiratarha (Daisy Hill Puppy Farm). Ressun ensimmäinen omistaja ei ollut Jaska Jokunen, sillä vuonna 1968 ilmestyneessä tarinassa Ressun ensimmäiseksi omistajaksi paljastui Lila-niminen tyttö. Hän esiintyy myös elokuvassa Ressu lähtee maailmalle (1972) sekä animaatiossa Snoopy’s Reunion.

Ääni animaatioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjakuvassa Ressu ilmaisee itseään ajatuskuplissa, mutta Tenavat-animaatioissa Ressun ajatuksia ei ole kuvattu vaan hahmo on käytännössä mykkä, lukuunottamatta naurun ja itkun kaltaisia ääntelyitä. Näin tehtiin, koska Schulz ei halunnut Ressun puhuvan animaatioissa. Ohjaaja Bill Meléndez ääninäytteli Ressun äännähdykset kaikissa elinaikanaan valmistuneissa Tenavat-animaatioissa. Ressun omalaatuinen ääni tuotettiin pyörittämällä ääninauhaa moninkertaisella nopeudella.[6] Poikkeuksen muodostavat musikaalisovitukset You're a Good Man, Charlie Brown (1985) ja Snoopy!!! The Musical (1988), joissa Ressun kuullaan puhuvan ja laulavan.

Hahmon historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ressun tärkeimpänä esikuvana toimi Spike-niminen sekarotuinen koira, jonka Schulzin perhe omisti 1930-luvulla.[5] Schulzin mukaan se oli poikkeuksellisen älykäs, ja ymmärsi ainakin 50 eri sanaa.[7] Schulzin äiti oli tiettävästi toivonut, että jos perhe hankkisi vielä uuden koiran, sen nimeksi tulisi Snoopy.[8]

Jo Tenavien edeltäjässä, Schulzin vuosina 1947–1950 piirtämässä Li’l Folks -sarjassa esiintyi koira, joka muistutti suuresti Ressun varhaista muotoa.[9] Tenavien aloittaessa ilmestymisensä vuonna 1950 Schulz valitsi koiran yhdeksi neljästä alkuperäisestä hahmosta. Hahmon nimeksi piti alkujaan tulla Sniffy, mutta Schulz vaihtoi sen Snoopyksi nähtyään hieman ennen Tenavien alkamista Sniffy-nimisestä koirasta kertoneen toisen sarjakuvan.[8] Ressu esiintyi ensimmäisen kerran kolmannessa Tenavat-stripissä, joka ilmestyi 4. lokakuuta 1950.[10] Schulz kertoi päättäneensä Ressun olevan rodultaan beagle, koska se oli hänen mielestään hauskalta kuulostava sana.[11] Kaikkein varhaisimmissa Tenavat-stripeissä Ressu ei ole selkeästi Jaska Jokusen koira, vaan vaikuttaa lasten yhteiseltä koiralta.[12]

Ressu oli sarjan alkuvuosina kuvattu melko tavallisena koiranpentuna, mutta vähitellen Schulz alkoi kehittää sille mielikuvituksellisia ominaisuuksia ja taipumuksia. Klassinen näkymä Ressusta nukkumassa koppinsa katolla sivulta päin nähtynä esiintyi ensimmäisen kerran 20. helmikuuta 1960. Seuraavan vuosikymmenen aikana Ressu muuttui yhä ihmismäisemmäksi ja sai melko hallitsevan aseman Tenavissa. Ressun tunnetuin ja suosituin alter ego eli ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankari tuli mukaan kesällä 1965. Schulz kertoi saaneensa siihen idean pojaltaan Montelta, joka rakenteli tuolloin lentokoneiden pienoismalleja.[13]

Kaikkein viimeisessä Tenavat-stripissä 13. helmikuuta 2000 Schulzin jäähyväiskirje lukijoille oli esittety Ressun kirjoituskoneellaan kirjoittamana.[14]

Ressua on käytetty useiden Yhdysvaltain ilmavoimien yksiköiden epävirallisena maskottina ja monet lentokoneet ja ohjukset saivat lempinimensä sen mukaan. Vuoden 1969 Apollo 10 -kuulennolla komentomoduuli nimettiin Snoopyksi.[15] Lisäksi NASA käytti Ressua astronauttien turvallisuusohjelman virallisena maskottina.[16] Vuosien 1968 ja 1972 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa joukko äänestäjiä äänesti Ressua write-in-ehdokkaana. Kalifornian osavaltio sääti tämän jälkeen lain, joka kielsi äänestämästä fiktiivistä hahmoa.[15]

Entinen jäätanssija Judy Sladky oli usean vuosikymmenen ajan Ressun virallinen esittäjä erilaisissa lapsille ja aikuisille suunnatuissa tapahtumissa.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Charles M. Schulz: Tervetuloa Ressu, s. 41. Weilin+Göös, 1988. ISBN 951-35-4311-0.
  2. Schulz, Charles M.: Ressu ja Punainen paroni, s. 24. (Käännetty tanskankielisestä laitoksesta Forbandet være du, Røde baron: Nusers verden, 2000.) Suomennos ja esipuhe: Juhani Tolvanen. Helsingissä: Otava, 2003. ISBN 951-1-18658-2.
  3. Snoopy and "It Was a Dark and Stormy Night" (englanniksi) Curious Pages. Viitattu 26.12.2014.
  4. Tenavat Sarjakuvat.eurocomics.info. Viitattu 21.12.2014.
  5. a b Frequently Asked Questions (englanniksi) Charles M. Schulz -museo. Viitattu 26.12.2014.
  6. Bill Melendez on Snoopy's voice from the "Charlie Brown" specials (Bill Meléndezin haastattelu) (englanniksi) Youtube.com. Viitattu 26.12.2014.
  7. 1930 (englanniksi) Charles M. Schulz -museo. Viitattu 26.12.2014.
  8. a b David Michaelis: Schulz and Peanuts: A Biography, pehmeäkantinen laitos, s. 128, 220. Harper Perennial, New York 2008.
  9. Charles M. Schulz: Li'l Beginnings (englanniksi) Fivecentsplease.org. Viitattu 26.12.2014.
  10. Meet the Gang (englanniksi) Fivecentsplease.com. Viitattu 26.12.2014.
  11. Celebrating Peanuts 60 years, s. 35. Andrews McMeel Publishing, Kansas City 2009.
  12. Peanuts FAQ (koonnut Derrick Bang), kohta 4.29) (englanniksi) Fivecentsplease.org. Viitattu 27.12.2014.
  13. Michaelis 2008, s. 387–397.
  14. Tenavien jäähyväisstrippi (väritettynä)
  15. a b Michaelis 2008, s. 387, 397, 399–400.
  16. 1960 (englanniksi) Charles M. Schulz -museo. Viitattu 14.12.2014.
  17. Rheta Grimsley Johnson: Good Grief: The Story of Charles M. Schulz, s. 147–148. Ravette Books, Sussex 1989.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]