Ranskan Marokko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ranskan Marokko
Protectorat français au Maroc
الحماية الفرنسية في المغرب
1912–1956

Ranskan Marokko (vaaleanvihreällä) vuonna 1912.
Ranskan Marokko (vaaleanvihreällä) vuonna 1912.

Valtiomuoto protektoraatti
Sulttaani Yusef (1912–1927)
Muhammad V (1927–1953)
Muhammad ibn Arafa (1953–1955)
Muhammad V (1955–1956)
Pääkaupunki Rabat
Muita kaupunkeja Casablanca, Marrakesh, Agadir
Uskonnot roomalaiskatolisuus, juutalaisuus, islam
Historia
– Fèsin sopimus 30. maaliskuuta 1912
– itsenäistyi 1956
Kielet ranska, berberi, arabia
Valuutta Marokon rial (1912–1921)
Marokon frangi (1921–1955)
Ranskan frangi (de facto)lähde?
Kansallislaulu Marseljeesi(''de facto'')
Hymne Chérifien
Edeltäjä  Marokko
Seuraaja  Marokko

Ranskan Marokko (ransk. Protectorat français au Maroc, arab. حماية فرنسا في المغرب‎) oli Ranskan ylivallan alainen protektoraatti, joka tuli Ranskan hallintaan Fèsin sopimuksella vuonna 1912, toisen Marokon kriisin jälkeen. Samalla Espanja sai alueen Marokon pohjoisosasta.

Suurimmat kaupungit Ranskan Marokon alueella olivat Casablanca, Rabat, Marrakesh ja Agadir. Tangerista tehtiin vuonna 1923 kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat Ranskan, Espanjan ja Britannian virkamiehet. Italia liittyi sopimukseen vuonna 1928.

Ranskan Marokossa oli omat postimerkit. Postimerkeissä luki ranskaksi MAROC (suom. Marokko). Vuonna 1914 niissä luki PROTECTORAT FRANÇAIS MAROC (suom. Ranskan protektoraatti Marokko). Lisäksi siellä oli oma rahayksikkö Marokon rial vuosina 1912–1921 ja Marokon frangi vuosina 1921–1956.

Ranskan Marokosta tuli itsenäinen kuningaskunta vuonna 1956, jolloin siihen yhdistettiin myös Espanjan Marokko ja Tanger.

Hallitsijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulttaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraalikuvernöörit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]