Sotilasarvo
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
Sotilasarvo osoittaa sotilaiden keskinäistä esimiesasemaa sekä sotilaan virka-asemaa, tehtävää, koulutusta ja kokemusta. Sotilasarvot vaihtelevat maasta ja aikakaudesta toiseen, mutta yleensä voidaan erottaa kolme ryhmää: miehistö, aliupseerit ja upseerit.
Upseerit toimivat ylimmissä päällikkö- ja komentajatehtävissä. Upseerien koulutus tähtää nimenomaan normaali- ja poikkeusolojen johtajaksi, päälliköksi ja komentajaksi, joihin harjaannutaan johtajatehtävissä ja hankkimalla laaja-alaista kokemusta.
Aliupseerit toimivat keskijohto- ja työnjohtotehtävissä. Aliupseerien koulutus tähtää ammatillisiin valmiuksiin, joihin harjaannutaan yleensä yhdessä puolustushaarassa, aselajissa, toimialalla ja joukko-osastossa.
Sotilasarvossa ylennyksen edellytyksenä ovat sotilasarvoa vastaava tehtävä, koulutus ja kokemus. Lisäksi edellytetään hyvää fyysistä suorituskykyä ja kenttäkelpoisuutta sekä yleistä nuhteettomuutta. Upseeriylennyksiin on lisäksi vaatimuksia riittävän laajasta palvelus- ja esimieskokemuksesta sekä kielitaidosta ja kokemuksesta kansainvälisissä tehtävissä.
Historiallisena aikana upseerin arvot riippuivat usein ylhäisestä syntyperästä tai ne ostettiin. Aliupseerit olivat kokenutta miehistöä, jotka nousivat aliupseeriksi.
Lähteet [muokkaa]
- Goldsworthy, Adrian: Rooman puolesta: sotilaat, jotka loivat Rooman valtakunnan. Suom. Heikki Tiilikainen. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-6951-2. (suomeksi)
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Mattila, Jukka I.: Suomalaisen sotilasarvohierarkian synty. Kylkirauta, 2008, nro 4, s. 40-43. Kadettikunta. (suomeksi)
- Palokangas, Marko: Itsenäisen Suomen sotilasarvot ja -arvomerkit : Suomen maavoimien sotilasarvojärjestelmä ja arvoasteiden merkitsemistavat vuosina 1917-2000. Military ranks and rank badges of independent Finland. Tampere: Apali, 2000. ISBN 952-5026-19-1. (suomeksi)(englanniksi)
- Suomen puolustusvoimat, Pääesikunta: Yleinen palvelusohjesääntö (YLPALVO). , 2009. Teoksen verkkoversio. (suomeksi)
