Ségolène Royal

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ségolène Royal

Marie-Ségolène Royal Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (s. 22. syyskuuta 1953 Dakar, Senegal) on ranskalainen Sosialistisen puolueen poliitikko.[1] Hänet nimitettiin Manuel Vallsin hallituksen ympäristö- ja energiaministeriksi 2. huhtikuuta 2014.[2] Hän oli ympäristöministerinä myös Pierre Bérégovoyn hallituksessa vuosina 1992–1993 ja varaopetusministeri ja varaperheministeri Lionel Jospinin hallituksissa 1997–2002. Royal oli vuoden 2007 presidentinvaalien toisella kierroksella Nicolas Sarkozyn vastaehdokkaana. Hänet valittiin 28. maaliskuuta 2004 Poitou-Charentesin hallintoalueen neuvoston presidentiksi. Konservatiivipääministeri Jean-Pierre Raffarin oli omalla kotiseudullaan hänen vastaehdokkaansa.

”Royalismi” korostaa politiikassaan työtä, turvallisuutta, perhettä ja koulua. Hän on myös arvostellut ”oikeistoon pesiytyneitä kiihkoilijoita” ja vertasi tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ajavaa Sarkozya Napoleonin poliisiministeri Joseph Fouchéen.[3] Toisaalta sosialistipuolueen vanha kaarti on pelännyt hänen olevan liian "blairiläinen".lähde?

Royal on valmistunut Kansallisesta hallintokoulusta (École nationale d'administration) ja toimi ennen valintaansa parlamenttiin tuomarina Deux-Sèvres'n departementistä.lähde? Hän oli aiemmin oli rekisteröidyssä avoliitossa (pacte civil de solidarité, PACS) sosialistipuolueen entisen johtajan François Hollanden kanssa, josta sittemmin tuli Ranskan presidentti. Heillä on neljä lasta. Pariskunta erosi vuonna 2007.[4]

Presidentinvaalikampanja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ségolène Royal

Royal valittiin marraskuussa 2006 sosialistien puolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2007 presidentinvaaleihin. Royalin kampanjan aloitusta pidettiin vaisuna ja passiivisena.

Ulkopolitiikassa Royalia pidettiin kokemattomana. Hän vieraili kampanjansa aikana muun muassa Lähi-idän maista Libanonissa, Israelissa ja Palestiinassa sekä Kiinassa ja Kanadassa ja hänelle tapahtui ulkomailla useita kömmähdyksiä. Libanonissa Hizbollahin kansanedustaja vertasi Israelin toimia Libanonissa natsien toimiin eikä Royal kieltänyt väitettä mutta väitti, ettei sitä käännetty hänelle. Oikeistolaisen UMP:n edustajat ja juutalaisjärjestöt syyttivät Royalia naiiviudesta Lähi-idän asioissa.[5] Kiinassa Royalin kerrottiin pukeutuneen valkoiseen, joka on surun väri. Hän kehui kiinalaista oikeusjärjestelmää ranskalaista ”nopeammaksi ja tehokkaammaksi”.[6] Kanadassa Royal sanoi tukevansa ranskankielisen maakunnan Quebecin ”vapautta ja suvereniteettiä”. Kanadan pääministeri Stephen Harper protestoi lausuntoa.[7]

Ségolène Royal sai äänistä 47 prosenttia ja hävisi vaalit Sarkozylle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ségolène Royal Assemblee-nationale.fr. Viitattu 2.4.2014. (ranskaksi)
  2. Hollanden ex-kumppani nousee Ranskan hallitukseen Yle Uutiset. 2.4.2014. Viitattu 2.4.2014.
  3. Ségolène Royal pistää vauhtia presidenttipeliin (Internet Archive) ranskanuutiset.com. 21.8.2006. Viitattu 2.4.2014.
  4. Segolene Royal ja Francois Hollande eroavat toisistaan HS. Viitattu 17.06.2007.
  5. Royal accused of Mid-East 'gaffe' BBC. Viitattu 27.01.2007.
  6. Royal bid for presidency failing, say party critics The Independent. Viitattu 27.01.2007.
  7. Royal rebuked for Quebec comments The Independent. Viitattu 27.01.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]