Stephen Harper

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stephen Harper
Stephen Harper G8 2007.jpg
Kanadan 22. pääministeri
6. helmikuuta 2006
Edeltäjä Paul Martin
Tiedot
Syntynyt 30. huhtikuuta 1959 (ikä 55)
Kanadan lippu Toronto, Kanada
Puolue konservatiivipuolue
Puoliso Laureen Harper
Allekirjoitus Stephen Harper Signature-rt.svg

Stephen Harper (s. 30. huhtikuuta 1959 Toronto) on Kanadan 22. pääministeri ja konservatiivipuolueen johtaja. Hän vannoi valansa kenraalikuvernööri Michaëlle Jeanille 6. helmikuuta 2006. Harper on ollut parlamentin jäsen Calgarysta 1993–1997 (Reform Party) ja 2002– (Canadian Alliance, Conservative Party of Canada).

Harper syntyi ja kasvoi Torontossa, opiskeli vähän aikaa Toronton yliopistossa, mutta matkusti Edmontoniin, josta sai töitä tietokoneohjelmoijana Albertan öljyteollisuudessa. Hän suoritti myöhemmin taloustieteen tutkinnon Calgaryn yliopistossa. Harper nai Laureen Teskeyn vuonna 1993. Heillä on kaksi lasta, Benjamin ja Rachel.

Harper oli yksi populistisen reformipuolueen (Reform Party of Canada) perustajista professorinsa Preston Manningin kanssa 1987. Harper jätti parlamentin 1997 ja siirtyi lobbausryhmä National Citizens’ Coalitioniin. Reform Party liittyi 2000 konservatiiviseen Canadian Allianceen. Vuonna 2002 Harperista tuli puolueen ja opposition johtaja ja hän liitti puolueen Kanadan edistyksellisen konservatiivipuolueen kanssa 2003 Kanadan konservatiivipuolueeksi. Harper valittiin sen johtoon maaliskuussa 2004. Konservatiivipuolue sai 124 paikkaa tammikuun 2006 vaaleissa ja Harper muodosti vähemmistöhallituksen päättäen yli vuosikymmenen liberaalien hallitusvallan. Hallitus on heikoin vuoden 1982 perustuslain jälkeen muodostettu.

Harper nimitti hallitukseensa ulkomaankauppaministeriksi David Emersonin, joka oli valittu liberaalien edustajana, mutta vaihtoi puoluetta ennen kautensa alkamista. Tämä oli Kanadan historiassa ainutlaatuinen loikkaus.

Harper on lausunut Kanadan olevan osa Yhdysvaltain ohjuskilpeä, jota edellinen pääministeri Paul Martin vastusti. Ensimmäisen merentakaisen matkansa hän teki 11–12. maaliskuuta 2006 Afganistaniin, jossa on ollut kanadalaisjoukkoja vuodesta 2001. Kanada kärsi raskaat tappiot taisteluissa Etelä-Afganistanissa, jossa oli kuollut 77 kanadalaista sotilasta tammikuuhun 2008 mennessä[1].

Vastustajat syyttivät Harperia "bushilaiseksi" äärimmäisyysmieheksi, joka pyrkisi kumoamaan Kanadan aborttioikeuden ja homoparien avioliitot. Hän osoitti kuitenkin olevansa kovan linjan oikeistolaista maltillisempi, vaikka onkin lausunut haluavansa kumota edellisen liberaalihallituksen kesäkuussa 2005 sallimat homoavioliitot.[2]

Harper herätti huomiota nimittämällä ranskankielistä Québecia "kansakunnaksi" (nation)[3] Lausahduksen jälkeen keskusteltiin siitä, mitä pääministeri tällä tarkoitti, ja hän itse sanoi viitanneen jonkinlaiseen kulttuuriseen omaleimaisuuteen.

Kesäkuussa 2008 Harperin hallitus pyysi anteeksi 1970-luvulle jatkunutta alkuperäisasukkaiden lasten pakkoassimilointia eurooppalaiseen kulttuuriin sisäoppilaitoksissa.

Harperin hallituksen vähemmistö parlamentissa haittasi sen työskentelyä ja oppositio pystyi viivyttämään lainsäädäntöä rajatta. Syyskuussa 2008 hän pyysi kenraalikuvernööriä hajottamaan parlamentin ja uudet vaalit järjestettiin ennenaikaisesti 14. lokakuuta 2008.

Vaaleissa konservatiivit vahvistivat asemiaan (143, ennen 127) ja liberaalit menettivät yhdeksäntoista paikkaa, mutta konservatiivipuolue ei edelleenkään saanut enemmistöä parlamenttiin, ja oltiin samassa tilanteessa kuin edellisten vaalien jälkeen. Harperia arvosteltiinkin siitä että vaalit tulivat maksamaan 300 miljoonaa dollaria.[4]

Vaalien jälkeen parlamentissa koottiin historiallinen liittouman pääministerin erottamiseksi ja muiden puolueiden muodostaman koalition nostamiseksi valtaan. Parlamentin oli tarkoitus äänestää hallituksen luottamuksesta maanantaina 8. joulukuuta. 4. päivä Harper pyysi kenraalikuvernööri Jeania lähettämään parlamentin lomalle, jotta luottamuslauseäänestystä ei voitaisi pitää. Tauko parlamentin toiminnassa jatkui 26. tammikuuta 2009 asti.

Harperin hallitus kaatui 25. maaliskuuta 2011 epäluottamuslauseeseen, ja hän jätti eronpyyntönsä kenraalikuvernööri David Johnstonille.[5]

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministerin tunnus Kanadan pääministerit
Macdonald | Mackenzie | Abbott | Thompson | Bowell | Tupper | Laurier | Borden | Meighen | King | Bennett | St. Laurent | Diefenbaker | Pearson | Trudeau | Clark | Turner | Mulroney | Campbell | Chrétien | Martin | Harper