Kanadan pääministeri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kanadan pääministeri
(Premier ministre du Canada
Prime Minister of Canada)
Tunnus
Tunnus
Stephen Harper G8 2007.jpg
Nykyinen
Virka-asunto 24 Sussex Drive, Ottawa
Harrington Lake, Gatineau Park
Nimittäjä Kanadan kenraalikuvernööri
Perustettu 1. heinäkuuta 1867
Ensimmäinen John A. Macdonald
Kotisivut www.pm.gc.ca

Kanadan pääministeri (engl. Prime Minister of Canada, ransk. Premier ministre du Canada) on Kanadan hallituksen de facto päämies. Virkaa ei muodollisesti ole Kanadan perustuslaissa, jossa toimeenpanovalta on annettu kenraalikuvernöörille. Virka kehittyi 1800-luvun puolivälin paikkeilla. Ministerit nimittää kenraalikuvernööri, joka hallituksen vakauden taatakseen kutsuu puolueen, jolla on eniten edustajanpaikkoja alahuoneessa, johtajan muodostamaan hallituksen. Pääministerin täytyy olla Kanadan kansalainen ja vähintään 18 vuotta vanha.

Nykyinen pääministeri, järjestyksessään 22., on Stephen Harper, joka vannoi virkavalansa 6. helmikuuta 2006. Harperin konservatiivipuolue sai viimeisimmissä, vuonna 2011 järjestetyissä parlamenttivaaleissa 167 edustajanpaikkaa 308:sta.

John A. Macdonald, Kanadan ensimmäinen pääministeri

Virkakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministerillä ei ole määrättyä virkakautta. Virasta täytyy erota ainoastaan silloin, kun oppositiopuolue saa vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista. Jos pääministerin puolue häviää epäluottamuslauseen, voi pääministeri erota ja antaa näin toiselle puolueelle mahdollisuuden muodostaa hallitus, mutta useimmiten hän pyytää kenraalikuvernööriä hajottamaan parlamentin ja järjestämään vaalit. Jos oppositiopuolue saa vaaleissa enemmistön, hallitseva pääministeri voi yrittää saada toisen puolueen tuen säilyttääkseen luottamuksen, tai erota ja antaa näin voittaneen puolueen muodostaa hallitus. Jälkimmäinen vaihtoehto on ollut yleinen menettely viime vuosina, mutta ei ole perustuslaillisesti vaadittua.

Alahuoneen edustajanpaikkojen vaalit järjestetään yleensä viiden vuoden välien, mutta pääministeri voi pyytää kenraalikuvernööriä järjestämään vaalit milloin tahansa. Yksikään kenraalikuvernööri ei ole kieltäytynyt kyseisestä pyynnöstä vuoden 1926 jälkeen. Kun enemmistöhallitus on vallassa, pidetään vaalit tavallisesti 3,5–5 vuoden päästä edellisistä vaaleista. Jos vallassa on vähemmistöhallitus, voi alahuoneen epäluottamuslause johtaa pikaisiin vaaleihin.

Tehtävät ja valtuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadan pääministeriä nimitetään usein virheellisesti Kanadan valtionpäämieheksi, koska hän on Kanadan hallituksen vaikutusvaltaisin henkilö. Kanadan valtionpäämies on monarkki Elisabet II, jota Kanadan kenraalikuvernööri edustaa Kanadassa. Nykyään pääministerin valtaoikeudet käsittävät kuitenkin pitkälti sellaisia virkatehtäviä, jotka kuuluvat perustuslain mukaan kenraalikuvernöörille. Kenraalikuvernööri toimiikin nykyään usein vain keulakuvana. Pääministerin tarkoitus, virkatehtävät, velvollisuudet ja toimivaltuudet muodostettiin valtioliittosopimuksessa käyttäen mallina Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin virkaa. Vuosien aikana Kanadan pääministerin rooli on kuitenkin kehittynyt saaden pääasiassa lisää toimivaltaa.

Pääministerillä on merkittävä rooli Kanadan parlamentin hyväksymässä lainsäädännössä. Suurin osa lainsäädännöstä on peräisin kabinetista, jonka pääministeri on nimittänyt suureksi osaksi oman puolueensa edustajista. Kabinetin täytyy olla kaikista päätöksistä yksimielinen, mutta käytännössä pääministeri päättää onko yksimielisyys saavutettu vai ei. Alahuoneen jäsenen odotetaan noudattavan puoluekuria tiukasti, ja äänestäminen puolueen kantaa vastaan voi johtaa kurinpidollisiin toimiin, jopa puolueesta erottamiseen.

Koska monarkki tai kenraalikuvernööri noudattaa lähes aina ministeriensä neuvoja, nimittää pääministeri yleensä ennen kaikkea seuraavat virat:

  • kabinetin jäsenet
  • Kanadan korkeimman oikeuden avoimet paikat
  • senaatin avoimet paikat
  • valtion omistamien yhtiöiden johtajat, jotka pääministeri voi vaihtaa milloin tahansa
  • kaikki suurlähettiläät
  • kenraalikuvernöörin
  • provinssien 10 varakuvernööriä ja territorioiden kolme komissaaria
  • noin 3 100 muuta hallintovirkaa, joista suurimman osan nimittää pääministerin henkilökunta hänen suostumuksellaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]